”Tuu tanssimaan tänne mun huoneeseen”, pyytää esikoinen lähes joka kerta kotiimme saapuvilta vierailtakin. Vanhemmiltaan poikkeuksetta joka päivä. Hän laittaa cd-soittimeensa levyn ja hyräilee jo ”Hyttynen hyllänä, hyttynen hyllänä” Pikku Papua odottaen. Pikkusisko käy varalta kääntämässä volyymit täysille. Kumpikin tanssii, onnellinen hymy loistaa kauas.

 

Musiikki on meidän tytöille varsin tärkeä ja hyvälle tuulelle saava asia. He nauttivat mukaansatempaavan musiikin rytmistä, hyräilevät melodioita ja tapailevat sanoja. Esikoinen laulaa huone raikuen ja ihanalla lapsen innolla sanat tulevat lauluihin juuri niin kuin ne kuullaan. Tänään näin, huomenna toisin. Niin tutuntuntuisia muistikuvia omasta lapsuudesta ja etenkin nuoruudesta ajoilta, jolloin esimerkiksi englanninkielisestä musiikista ei erottanut sanoja oikein. Ei sillä, että niitä välttämättä erottaisi aina nykyisinkään.

 

Kuopus innostuu ennen kaikkea ”Papapapapapapapapapapu…” Pikku Papun tunnarista ottaen samalla tanssiaskeleita. Samoin kaksikielisen perheen lapsena pelkät alkusoinnut ”Händerna upp i luften”-biisistä Robin Hund & Hans Glada orkesterin myötä saavat aikaan riemun.

 

 

Suomalainen lastenmusiikki jäi itseltäni vuosikymmeniksi täysin unholaan, mutta nyt lasten myötä olen sitäkin suuremmalla ilolla seurannut, ketkä julkaisevat uutta musiikkia ja järjestävät konsertteja. Muumiperheen lauluretki, Ti-Ti Nallen näyttävät kiertueet, Pikku Papun levynjulkistamiskonsertti, Arne Alligator ja Robin Hund, sekä monet muut raapustetaan kalentereihin lippuvarauksin. Niin mukavaa, että vielä on suoraan lapsillekin tehtävää ja sanoitettua musiikkia. Ettei ihan kaikessa olla jo pienenä isoja.

 

Tyttöjen suosiossa ovat myös Satu Sopanen & Tuttiorkesteri (Kuuletko sinäkin korvissasi "Vielä leivotaan jättipiirakoita, vielä leivotaan jättipiirakkaa?") sekä Fröbelin Palikat ja Risto Räppääjä. Rölliä riitasointuineen ja robotti ruttusineen olen yrittänyt ujuttaa lomaan, mutta Rölli on toistaiseksi saanut kerta toisensa jälkeen välittömän hylkytuomion ”tuhma ääni.”

 

 

Neiti pian neljä vee sai joululahjaksi famoltaan ja fafaltaan cd-soittimen, josta on ollut valtavasti riemua. Vaikka hän katsookin paljon iPadia ja kuuntelee musiikkiakin sen kautta, ikioma cd-soitin on ollut kannustaja musiikilliseen iloon. Se, että saa itse valita, mitä haluaa kuunnella ja milloin. Saa säilyttää cd-levyt omassa kaapissa siten, että ne oikeasti ovat olemassa ja näkyvillä. Kosketeltavissa.

 

Sukujuureni ovat haarautuneet omalla kohdallani erikoisesti, sillä vahva musikaalinen lahjakkuus kansantaiteilija Vimpelin Väinämöisen suvussa on pitkälti kiertänyt minut. Siitäkin riippumatta automatkoilla ilmoille raikaavat koko perheen yhteislaulut - milloin imse vimse spindelinä, milloin hämähämähäkkinä ja kotona lauletaan päivittäin kaikkea Päivänsäteestä ja menninkäisestä omiin sanoituksiin ja luoviin sovituksiin. 

 

Viime talvena meillä oli toisinaan koolla perhebändi. Kätköistä kaivettiin kaikenlaiset soittimet marakasseista kosketinsoittimiin ja rumpuihin ja nautittiin yhteisistä, hyväntuulisista musiikkihetkistä. Tarvinnee perustaa bändi uudelleen, ensikeikka ehkä jo tänä viikonloppuna kesäisessä tunnelmassa :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram