Takana neljä viikkoa koko perheen yhteistä lomailua – tai no, lomailua? Puolisoni pohti viimeisenä lomapäivänään keittiönpöytää pyyhkiessään loma-aikaisia vastuita kotitöiden osalta. Että olenko mä koko neljään viikkoon pessyt pyykkiä (en, en tainnut edes raottaa kodinhoitohuoneen ovea), imuroinut (yhden kerran muistin ja toisen hämärästi näin jälkeenpäin, sekin lasten glittereiden kaatuessa askarteluhuoneessa) tai olenko tyhjännyt astianpesukonetta (yritin vedota juhannukseen, jolloin meillä oli ystäväperhe syömässä). Hieman karrikoiden, mutta pitkälti näin.

 

Huokaillessani ystävälleni, että arki taitaa todellakin taas alkaa, hän kysyi varovaisesti, että onko meillä tosi paljon vaatteita vai onko joku kuitenkin pessyt sitä pyykkiä. On, se joku joo on. Pyykkikorit ovat tyhjiä, parketit puhtaita ja astianpesukonekin oli tänä aamuna tyhjä päivän tuleville tiskeille. Kuulemma se joku en ole minä.

 

Yritin saada tehokkaan vaimon sympatiapisteitä edes vähän ja kysyin, milloin meillä on viimeksi vaihdettu puhtaat lakanat. Että olisin edes siihen tarttunut näyttääkseni aikaansaavalta, siltä joka miehen ei-lomaillessa olen. ”Nukuit viime yön puhtaissa, etkö huomannut?” Äh, parempi jättää small talk tästä aiheesta. Huomasinhan mä raikkaat lakanat niistä iloiten, mutten hätäpäissäni muun osalta keksinyt kokeilla kepillä jäätä.

 

Sen verran täytyy omaksi puolustukseksi sanoa, että muistan aamuisin ajatelleeni, että vielä tänään haluaisin ottaa kotitöiden osalta vähän rennommin. Vielä tänään, kun puoliso juuri aloitti lomansa ja pystyy samassa määrin kotona ollessaan vastaamaan asioista. Jotenkin se ”vielä tänään” huomaamatta hujahti koko neljäksi viikoksi, kärjistäen. Ei sillä, puolisoni siivoaa vähintään yhtä huolellisesti ja vastuullisesti, joten kodin osalta kaikki kunnossa. Me saatamme perheessä vielä asiasta joskus keskustella ;)

 

Omat päiväni tässä kotiäiti/opiskeluarjessa täyttyvät pikkutyttöjen kanssa pitkälti ystävien tapaamisesta, retkistä ja puistoiluista, askartelusta ja yhteisistä leikeistä sekä pienemmän päiväuniaikana opiskelusta. Ihan parasta on saada kavereita kotiin ja koko porukka saman pöydän ääreen lounaalle tai päivälliselle. Sen lomassa kuitenkin tuntuu, että astianpesukone ja pyykkikone hurisevat ihan tauotta, imuri on yksi perheenjäsenistä ja ruokaakin laitetaan useasti päivässä. En kylläkään koe kotitöitä taakaksi satunnaisia harmistuspäiviä lukuun ottamatta, sillä nautin ruuanlaitosta ja leipomisesta sekä pidän siististä kodista. Kodilla on meidän perheessä iso merkitys, joten kotiin liittyvät työt sujuvat siksi aika mutkitta molemmilta. Meillä ei siis ole juuri koskaan keskustelua siitä, kuka tekee ja mitä tekee, vaan kotitöitä tekee se, joka kulloinkin ennättää tai haluaa. Puolison kesälomalla näemmä halusi joku muu kuin minä.

 

Silti on erikoista huomata, että toisen loman alkaessa sitä itse heittäytyy kotitöiden osalta vapaalle, rukkaset putoavat puolison tullessa töistä viimeisenä lomaa edeltävänä päivänä. Ei sillä, että se olisi millään tavoin oikeutettua, sillä töissä käyvä puolisokin takuuvarmasti ansaitsee kiireettömät päivät ja levolliset hetkensä. Samasta dilemmasta – liittyypä se lastenhoitoon tai kotitöihin – on keskusteltu monen monta kertaa samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa. Ilman rutiinittomia lomiakin siis. Miten tasapainoilla, kun esimerkiksi iltaisin omaa rauhallista hetkeä tarvitsisivat sekä kotona päivän lasten kanssa touhuillut että vaativan työpäivän tehnyt? Miten tasapainottaa ilta siten, että aikaa on sekä itselle että kaikkein rakkaimmalle, koko perheelle yhdessä?

 

Ensimmäisen loman jälkeisen päivän aloitimme pehmeällä laskulla arkeen – kivoilla leikkitreffeillä ystäväperheen luona, jossa heilläkin perheen isä oli juuri palannut loman jälkeen töihin. Samassa elämäntilanteessa olevien seura on vain niin parasta <3 Sitä paitsi kuten tänään juteltiin, toisen tekemä lounas maistuu aina taivaalliselta, riippumatta mitä tarjotaan.

 

Kotiin tullessa ja kuopuksen nukkuessa jalka alkoi omituisesti vipattaa kodinhoitohuoneen suuntaan. Hyvää mieltä puhkuen pesin ne viimeiset pyykit pyykkikorin pohjalta. Hetken jo toivoin, että niitä olisi ollut enemmän. Niin mukavaa oli viikata puhtaanpyykinpinoja ja lorotella huuhteluainetta lokeroonsa. Samassa energialatauksessa siivosin kaapit, tein ruokaa ja leivoin – ihan vain innostuksesta. Saatanpa ehdottaa kotona, että nämä lähes kuukauden tauot pyykkikoneen äärestä ovat jatkossakin välttämättömiä, jos pyykkien pesukoneeseen täyttäminen ja niiden kääriminen kuivausrumpulämpiminä ovat pyykkilevon jälkeen suorastaan nautinto tai jos tauon jälkeen leipoessa ei malttaisi keskittyä sillä hetkellä leivottavaan, vaan suunnittelee jo seuraavaakin leipomista ja tekee ruokalistaa koko viikolle. Ei siis enää ruokailuja ulkona tai nopeita ruokia, arki on palannut. Oikein hyvä niin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram