Hän piirtää ihmishahmon, tutut silmät ja kasvot, nenänkin. "Äiti, tämä talvii myös kitalat." Äitiä hymyilyttää, pörröiset hiukset, kitalat, tietää tulkita kiharoiksi. Rinnalle piirtyy toinen ihmishahmo, kummisetä kuulemma. Hetkeen sekoittuu iloinen valmistautuminen ja odotus siitä, minkä vasta juuri keksi, mutta minkä merkitystä ei oikeastaan vielä tiedä.
 

Kirjeenvaihtoon?

 

Arjen touhuilujen lomassa juteltiin kirjeen kirjoittamisesta ja siitä, miten mukavaa olisi joskus saada oikeaa postia. Kirjepostia. Että jos postinjakaja toisikin oikean kirjeen, eikä vain Helsingin Sanomia tai Bamse-lehteä, tai äidin ja isän ruoka- ja leivontalehtiä.

Kerroin, että itselläni oli lapsena monia kirjekavereita Suomesta maailman ääriin ja monet heistä tapasinkin kasvotusten. Selitin ideaa siitä, miten vuorotellen kirjoitetaan kirjeitä ja kerrotaan omia kuulumisia, ja että kirjeen saadessaan toinen mitä todennäköisimmin ilahtuukin.

Esikoistyttö Aada, pian neljä vee, totesi, että hänkin ryhtyy kirjeenvaihtoon. Silmät riemua säihkyen hän pohti, keille kaikille haluaisi lähettää kirjeen "se postimies ajaa pyölällä sinne Emman kotiin ja antaa mun kiljeen."

Laadittu lista tulevista kirjekaveriehdokkaista on pitkä - päiväkotikavereista kauempana asuviin kavereihin ja kummeihin. 

 

Puuhaan on kuitenkin ryhdytty. Ensimmäisiin kuoriin sujahtivat kimalleliimailut ja huolella piirretyt ihmishahmot hymyineen. Tarkoin harjoiteltiin myös sitä, miten vastaanottajien nimet kirjoitetaan. "Äiti, vähän on vaikea tämä Jannen nimi, kun siihen talvitsee alkuun tuollaisen kepin."

Jokaiseen kirjeeseen liitimme mukaan toiveen siitä, että näin löytyisi kirjekaveruus. Sujautimme mukaan alun sujuvoittamiseksi muutaman postimerkinkin. Näin voidaan odottaa paluupostiakin nopeammin.

 

Monta kirjettä on vielä lähettämättä. Onneksi tarkoin raapustettu nimilista on kuitenkin tallella. Lähiviikkoina jokainen vastaanottaja tulee kirjeensä saamaan, siitä meidän touhukas pieni pitää taatusti huolta.

Oman huoneen vaatekaapin päätyyn kiinnitettävä vaaleanpunainen postilaatikkokin näyttää lähteneen sisustuskaupasta kohti uutta kotiaan. Toivotaan, että sen kotiutuessa ensimmäiset kirjeet löytävät tiensä myös takaisin meille. Ihan vielä ei näet pikkuihmiselle selvinnyt, miksi hänen tekemänsä askartelut ja tarkoin kimalleteipein suljetut kirjekuoret pudotettiin postilaatikkoon.

 

Tämä olkoon yksi keino opetella vastavuoroisuutta ja toisen huomioonottamista. Mukavalta idealta tämä ainakin vaikuttaa. Odotetaan kirjeiden lähettämistä ja niiden vastaanottamista varmasti yhtä paljon, äiti ja tytär.

 

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram