Hän viettää laivaristeilyllä laivan myymälässä pitkään aikaa pikkutyttöjen huulirasvojen luona, tutkii tarkoin harkiten, ottaa paketin ja vaihtaa sen vielä toiseen. Tulee luokse ja toteaa, että on löytänyt kaverilleen syntymäpäivälahjan. Juuri samanlaisen kuin halusi itselleen. Ei eriväristä, ei muutoinkaan erilaista, vaan tismalleen saman. Kysyy viikon aikana useamman kerran, että milloin ne syntymäpäivät oikein on, milloin voi mennä onnittelemaan ja katsomaan, onko tarjolla kakkuakin.

 

Esikoisemme on viime aikoina saanut lukuisia kaverisynttärikutsuja, jotka ilmeisesti perheessä kuin perheessä näyttävät ajoittuvan tähän 3-4-vuotisjuhlien aikaan alkaviksi. Näin kesälomien aikaan saimme juhlia koko perheen voimin esikoisen päiväkotikaveria.

 

Lapsen kaverisynttärit, etenkin kun kyse on esikoisen kavereista, on oma uusi juttunsa. Sellainen, mihin aikuiselämää eläneenä ei pääse mukaan – ihan uusi maailma, johon lasten myötä sukelletaan.

 

Lapset, pienet metrinmittaiset innostuneina juhlavaatteissaan kotoa lähdössä ja lahjaa kädessään ylpeydellä kantaen. Juhlapaikkaan mennessä jo vähän ujostuttaakin, sillä kutsujien joukossa on niitäkin päiväkotikavereita, joiden kotiin mennään käymään vasta ensimmäistä – vaan toivottavasti ei viimeistä – kertaa. Pieni ihminen, päivänsankari, yhtä touhuissaan ja vähän jännittyneenä hänkin vieraita vastaanottamassa kotinsa ovella.

 

Ja ne pienten juhlijoiden vanhemmat - tervehtimiset, kättelemiset, heippa mehän nähdäänkin päiväkodin pihalla / puistossa / harrastuksissa aina silloin tällöin ohimennen, mutta me ollaan siis tän tytön vanhemmat, että onpa kiva tavata teitä. Kutkuttavaa, jollakin tavalla tosi virkistävää ja aavistuksen vatsan pohjasta ottavaakin. Oikeastaan harvoin sitä muutoin aikuisiällä on tilanteissa, joissa ikään kuin toisen ihmisen kautta esittelee itseään. Puolison työn osalta kenties toisinaan. Tietäen kaiken lisäksi, että jos elämä jatkaa samaa polkuaan, saa pitää ne nyt tutustuttavat ihmiset elämässä mukana vuosia, vuosikymmeniäkin. Synttäreitä ja erilaisia juhlia kun tulee vuosittain.

 

Seurasin juhlissa omaa kutsuttua juhlijaamme, joka oli pitkän päiväkotikesälomansa aikana ehtinyt jo kaipaamaan kavereitaan. Hänen silmänsä loistivat ja hän oli täynnä hyvää mieltä. Hän halasi yhtä parhaimmista ystävistään lukuisat kerrat ja kulki tiiviisti hänen seuranaan kuin varjo. Taiteili piirustuksia lattialla kaverijoukon ympäröimänä, kunkin höpötellessä samalla omia kuulumisiaan. Mahdutti itsensä puolapuita kiipeämään useamman tytön kanssa samaan aikaan ja jakoi pöydässä yhteisen tuolin ikävöidyn kaverinsa kanssa. Hän nautti jokaisesta hetkestä, oli iloinen siitä, että tuli kutsutuksi mukaan.

 

Kotona kerrattiin useasti sitä, mitä juhlissa tapahtui ja tehtiin hartaasti pohtien listausta siitä, keitä omiin juhliin tullaan kutsumaan. Pitkä lista, etten sanoisi. Pidän itse tosin paljon juhlien – erityisesti teemajuhlien – järjestämisestä, suunnittelen viikkojakin etukäteen Pinterestin ja netin kuvia selaillen, nautin kodin somistamisesta juhlakuntoon ja viihdyn keittiössä leipomisprojektieni parissa. Ihan paras juttu on kuitenkin se, kun saa omaan kotiin paljon vieraita – tai ei oikeastaan vieraita, vaan tuttuja kavereita. Saa keittää teen ja kuulla kuulumisia. Meidän perheessä kumpikin lapsi on syntynyt syksyllä, joten juhlat ovat vasta edessä.

 

Kaverisynttärit muistuttavat myös siitä, miten hienoa on pienen ihmisen taito solmia omia tärkeitä ihmissuhteita. Päiväkotiystävät ovat selkeimmin niitä, joihin lapsi on itse solminut leikkien ja touhuilujen lomassa siteen. Tullut tärkeäksi toiselle omana itsenään. Se tuntuu hyvältä ja ilahduttavalta, ja ainakin itse pyrin äitinä ja vanhempana sitä tukemaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram