Tämä viikko on meidän perheessä yhtä hulinaa. Meillä perheen aikuisilla on molemmilla poikkeuksellisen paljon aikataulutettuja asioita iltaisin – sellaisia, jotka vaativat läsnäoloa ilman lasten hääräämistä vierellä. Miehellä on työpainotteinen viikko, jossa hän on normityöpäivien lisäksi monet illat poissa pitkään ja omiin opintoihini liittyy tällä viikolla yllättävän monta iltaluentoa.

 

Arki yksin lasten kanssa on muutoinkin enemmän rutinoitunutta – tiskit, pyykit, sänkyjen petaamiset ja kodin yleinen siistinä pitäminen, ruuanlaitto, lasten iltapuuhat ja nukuttamiset yms. jäävät kaikki yhden aikuisen vastuulle.

 

Monissa perheissä iltataiturointi on arkea, mutta meillä on pääosin luontaisesti soljunut tämä aikataulujen lomittuminen. Tällä viikolla ei, eikä lähiviikkoina muutenkaan.

 

Ensin apuun astui esikoisemme kummitäti, joka tarjoutui viettämään illat tyttöjen kanssa, jotta itse saisin keskittyä luentoihin. Koko ihanan lämminhenkinen keskustelu asian ympärillä liikutti ja sykähdytti, olen näet todella huono pyytämään lastenhoidossa apuun ystäviä – tai oikeastaan muitakaan paitsi ihan välttämättömissä tilanteissa. Hän olisi silti ollut heti meitä varten, niin vilpittömästi ja aidosti.

 

Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin siltä osin, että saimme alkuviikoksi luoksemme yökylään toisella puolella Suomea asuvan ystäväperheen kummityttöineen. Muutamien öiden vierailu on ihan hirmu odotettu, ja meidän tytöt ovat riemuissaan leikkikavereista, jotka illalla kömpivät nukkumaan alakertaan tullakseen sieltä taas aamulla reippaina toivottamaan hyvät huomenet ja jatkamaan leikkejä.

 

Heidän vierailunsa toi myös arkeen tasapainon. Aikuisen. Pienten tahmatassujen jälkiä on toki enemmän siivottavana neljän ikiliikkujan vallatessa talon, mutta jotenkin on mahtavaa, miten toinen aikuinen – äiti – huomaa asioita. Kerää astioita pöydältä ruokailun jälkeen, järjestää kenkiä riviin ulkoa tullessa, keksii ulkona leikin, jolla osallistuttaa väsyneetkin lapset tai nappaa mukaansa koko poppoon syliin satuhetkelle toisen äidin kattaessa pöytää. Hän vie lapset jonossa pesemään käsiä ulkoilun jälkeen sisälle tullessa ja – mikä ihan liikuttavinta - vie omat ja lainalapset puistoon, kun toisella äidillä eli itselläni on iltaluennot. Ne luennot, joiden sumpliminen aikataulujen osalta tuntui jokunen viikko sitten vielä tosi mutkikkaalta.

 

Jos toisia äitejä ei olisi, niitä, jotka näkevät kokonaisuuden ja tarjoavat tarvittaessa apua – sillekin, joka ei osaa pyytää – tämä maailma olisi varsin toisenlainen paikka. Äiti toiselle äidille.

 

------

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram