Kun ihastut ja rakastut, miten näet toisen ihmisen? Mitkä asiat hänessä kiinnittävät huomiosi, mitkä saavat sydämesi hakkaamaan? Mihin kiinnyt niin, että alussa oleva polku tuntuu merkitykselliseltä, yhdessä kulkemisen arvoiselta?

 

Kävimme ystäväni kanssa kiinnostavaa keskustelua siitä, miten parisuhde muuttuu ajan – ja osin toki lasten - myötä. Onko sen muuttuminen luontaista, väistämätöntä vai tarvitseeko sen edes muuttua. Ja mikä tai kuka oikeastaan muuttuu, parisuhde vai ihmiset siinä eläen?

 

Monihaarainen keskustelu, johon jo ystävän puolisokin osin osallistui, päättyi pilke silmäkulmassa toteamukseeni, että voisin alkaa parisuhdekurssien vetäjäksi. Sellaisten, joissa lähdettäisiin itse kunkin vahvuuksista ja parhaista piirteistä - palautettaisiin vahvasti mieleen se, mihin on kahden ihmisen kohdatessa toisessa ihmisessä rakastuttu ja mikä sai sydämen heittämään volttia eteen- ja taaksepäinkin pelkästään toista ajatellessa. Se kun saattaa aina välillä arjen hulinassa jäädä hieman taka-alalle.

 

Tai no, nyt saattaa toki nousta monta kättä, että hep, ainakin mä muistan joka aamu ekana herätessäni sen, miten toinen piti tuntikausia sylissä hiuksia hiljaa silittäen hempeiden rakkauslaulujen soidessa taustalla ja kukitti sängyn valkoiset lakanat tuoreilla ruusunterälehdillä. Veikkaan silti, ettei ihan joka käsi nouse – arjessa on enemmänkin kiitollinen siitä, että se tärkeä ihminen on herätessä vieressä, tyynynpainaumat poskessa, hiukset söpösti pörröllä ja silmät ihan sikkurassa. Tosin harvana aamuna sitä ehtii pörröhiuksia katsella ennen kuin yksi jo pyytää aamupalalle, toinen aamusuihkuun ja itsekin haluaisi kulkea muussa kuin yövaatteissa.

 

Ystäväni luota lähtiessäni kiusoittelin ottavani heistä parisuhdekurssieni ensimmäisen testipariskunnan. Kotiin palattuani piippasi puhelimeeni viesti monin hymyin varustettuna ”se on kyllä sellainen pohjalaisjuurinen jääräpää, sen kun saisit muuttumaan.” Tässä muuttumisessa kyse oli tosin ennen kaikkea siitä, etten saanut ystäväni puolisolta kovinkaan suurta kannatusta ajatukselle, että hän lähtisi ekojen joukossa viettämään ohjattua, keskustelupainotteista parisuhdeviikonloppua.

 

Niin – nyt sen syvällisen pohdinnan paikka. Muutos. Pieni, mutta vahva sana. Sana, jota jäin miettimään keskustelumme jälkeen.

 

Tavatessasi uuden, kiinnostavan ihmisen ja kipinän roihahtaessa ihastuksen myötä rakkaudeksi, rakastut ihmiseen ajatuksella ”ihana tuollaisenaan.” Nautit tapaamisista ja odotat sydän läpättäen seuraavaa, posket punottaen avaat oven hänet tavatessasi, osin pilvissä liitäen. Yrität keskustella ystäviesi kanssa heidän elämästään kuulumisia kysellen, mutta yllätät ainakin itsesi ajatusten karkailusta tai käännät huomaamattasi keskustelun kerta toisensa jälkeen häneen. Valloittavan ihanaan häneen.

 

Mäkä-mäkä-räpä-räpä. Mitä sä sanoit? Mäkä-mäkä-räpä-räpä. Kappas, pilvistä on tultu alas. Innosta punottavien poskien sijaan kotiovella saattaa joskus olla vastassa hampaiden kiristelyä. Ystävien kanssa jutellessa huomaat yhä ajatustesi harhailevan – tällä kertaa tosin siksi, että kotona jatkat jo päivien mykkäkoulua ja ajatus toisen etäisyydestä painaa mieltä, kun oikeastaan haluaisit olla lähellä. Kaukana ja lähellä samaan aikaan. Joskus lähelle on kaikkein pisin matka.

 

Kun tuo toinen edes joskus laittaisi ruokaa koko perheelle, tai tarttuisi imuriin muutoinkin kuin jouluna. Tai ymmärtäisi viedä ne likaiset sukat pyykkikoriin, eikä tipauttaisi vain nukkumaan mennessään sängyn viereen ja olettaisi niiden noin vain suitsaitsukkelaan siirtyvän omia aikojaan kodinhoitohuoneeseen. Tai kunpa hän tekisi niin, näin tai noin. Klassisia esimerkkejä on satoja, hammastahnatuubin puristamisesta auton pesuun ja ruuanlaittovuoroihin. Hmm. Missä vaiheessa se muuttuukaan ”ihana ihminen muutettavaksi?”

 

Ajatus muuttumisesta jäi pyörimään sen verran mieleen, että kotiin tullessani herätin jo nukkumatin matkaan lähteneen puolisoni. Pyysin häntä kertomaan, mihin ominaisuuksiin hän aikoinaan minussa rakastui ja kysyin, olenko yhä sitä. Olin kuulemma. Arki on vain antanut oman lisänsä. Luulen, että tuo mäkä-mäkä-räpä-räpä saattaisi nousta vahvoina ehdokkaina kärkisijoille. Toisinaan ;)

 

Tosin – pitkässä parisuhteessa ne elämän onnelliseksi tekevät asiat osin muuttuvat, elämää alkaa tarkastella uusista näkökulmista. Onnellisuus ja tyytyväisyys arkeen tulee myös siitä, että joku kerää seurana lasten leluja pitkin poikin kotia, pyörittää pesukonetta aamusta iltaan ja huolehtii siitä, että tiskipöytä on poikkeuksetta kiiltävän puhdas. Tai kuten puolisoni, tekee myös maailman parasta saaristolaisleipää. Lähtee lasten kanssa leikkaamaan nurmikkoa antaen päivän kotona olleelle hetken hengähdystauon arjen pyörityksestä tai pyytää lapset mukaansa kävelylle jokirantaan katsomaan veneitä ja syömään jätskit– ja tuovat kotiin jääneelle suklaapatukan tuliaisina. Onni syntyy siitä, että vierellä on se tasavertainen puoliso ja vanhempi, joka kantaa vastuuta perheestä ja kodista.

 

Kun arki on sujuvaa, eikä tarvitse juuri käydä kehityskeskustelua kotitöistä tai lasten hoidosta, löytyy paikkansa arjen romantiikallekin. Teehetkille kynttilänvalossa, kuohuviinilasilliselle maailmaa parantaen tai ihan vain lähekkäin ololle. Siihen lomaan sujahtaa onneksi se huomaamatta ilmaantunut mäkä-mäkä-taipumuskin. Toisaalta kuten ystäväni kanssa juteltiin, ehkä ensi kerralla pitäisi toivottu muutos aloittaa itsestä, eikä odottaa sen toisen muuttuvan.

 

Ps. Ne tuoreet ruusunterälehden valkoisilla lakanoilla silloin kauan sitten eivät olleet hyvästä ideasta huolimatta kovin toteutuskelpoinen juttu. Aamulla herätessä, auringonvalon kajastaessa lakanoissa näkyi melkoisen monta ruusunsävyistä laikkua ja viirua. Pesussa lähtemätöntä. Eleestä silti täysi kymppi.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram