Kiireesti työpäivän jälkeen pakattu lapsen harrastuskassi, kuljettamista paikasta toiseen - yksi tanssiin, toinen musiikin pariin. Lapsilla nälkä ja väsykin painaa päiväkotipäivän jälkeen, vanhemmalla hermo on kireällä työpäivän jälkeen.

 

Vaiko ilo yhteisestä harrastuksesta, riemu onnistumisesta, viikon odotetuin juttu muita harrastuskavereita tavaten? Äitikin tapaa lapsen kaverin vanhemman hyvillä mielin kuulumisia vaihtaen. Miten löytää kompromissi ja tasapaino?

 

Meidän perheessä pienten tyttöjen harrastukset ovat vielä osa sujuvaa arkea, mutta ajatukset kantavat toki jo tuleviin vuosiin.

- - - -

 

Tuttu tanssituntien kassi pakattiin kuukausien tauon jälkeen taas syksyn tullen. Juomapullo tai pillimehu, varavälipalaa, kivat sisävaatteet ja lämmintä vaihtovaatetta tunnin jälkeen, mikäli touhutessa tulee tosi lämmin.

 

Meidän tytöt ovat molemmat käyneet tanssitunneilla vuoden ikäisestä saakka. Esikoinen säännönmukaisemmin, sillä hänen kanssaan pidempi tauko tuli vasta kuopuksen syntyessä. Pienemmän tanssiharrastus keskeytyi hetkeksi keväällä – osin muutto- ja remppatouhujen vuoksi, osin siksi, että häntä selkeästi pelotti suuri tanssisali kaikuvine äänineen.

 

Tänä syksynä molemmat ovat jälleen mukana; pian kaksivee kuopus taaperotanssissa päiväsaikaan, neljää ikävuotta lähestyvä esikoinen lauantaiaamupäivän lastentanssissa. Ja kuulkaapas, itsekin innostuin uudelleen! Viime keväänä tanssitunnin lähestyminen aavistuksen puristi rintaa; eiih, taas lähdetään kokeilemaan, josko pienempi tällä kertaa innostuisi tanssista ripustautumatta minuun ensimmäiseksi vartiksi. Hänhän näet aina innostui lopputunnista, mutta oli tuolloin varsin hitaasti lämpiävä ja koin sen ripustautumisen ja kiljumisen itse osin raskaana viikoittain toistuessaan. Koska harrastuksen tulee tuoda hyvää mieltä ja energiaa, hyppäsimme hetkeksi sivuun.

 

Nyt tanssi sujui pitkälti – no – kuin tanssi. Kesä oli tuonut reippautta ja rohkeutta, ja vaikka edelleenkin (uusi) sali äänineen aluksi jännitti, into ja halu olla mukana oli selkeästi nähtävillä. Tiedän, että mikäli aikataulut pysyvät järkevästi hallussa, me jatkamme hyvillä mielin.

 

Esikoisen syksyn ensimmäinen tanssitunti on vasta tulevana viikonloppuna edessä. Nyt ensimmäistä kertaa muuten ryhmässä, jossa hän jää itse tanssiopettajan ja tanssikavereiden seuraan tunnin ajaksi. Hänen kohdallaan uskon kuitenkin kaiken sujuvan loistavasti, vaikka alkujännitystä onkin aistittavissa.  Äidillä yhtä paljon kuin tyttärellä, veikkaan.

 

Lasten harrastukset mietityttävät joka syksy yhtä paljon, ja todennäköisesti lasten kasvaessa vielä enemmän. Mahdollisuuksia on valtavasti; uinnista kuvismuskariin, tanssista yleisurheiluun, partiosta musiikkiin. Sitä paitsi sen yhden harrastusryhmänkin sisällä kirjo on huima – tanssitunneilla lastentanssista balettiin tai breikistä nykytanssiin, tai musiikissa mieletön määrä eri soitinvaihtoehtoja.

 

Toisaalta päiväkoti- tai koulupäivien jälkeen tarvitaan myös sitä rauhallista aikaa vain levätä, kerätä voimavaroja tulevaan päivään tai antaa pienelle aikaa leikkiä kiireettä omassa huoneessaan tärkeillä leluillaan. Ettei se arki olisi pelkkää ohjelmoitua edestakaisin kulkemista – ja kuljettamista.

 

Meidän perheessähän arki on vielä melkoisen sujuvaa ja lasten rytmissä menevää, kun olen itse opintovapaalla. Esikoinen on muutamana päivänä viikossa päiväkodissa, kuopus kanssani kotona. Muutamat tarkoin valitut harrastukset molemmille tytöille eivät siis vielä aiheuta kovin suurta härdelliä ja touhotusta elämäämme, eikä työpäivästä ryytyneenä tarvitse ekana kotiin tullessa miettiä harrastuskassin pakkaamista. Silti – työelämään palatessani tämäkin nyt sujuva kuvio tulee uudelleen harkintaan.

 

Osin päiväkotiseikkailuissa päiviään viettävä esikoinen on tänä syksynä siis mukana tanssivassa muskarissa yhtenä arki-iltana viikossa ja lauantaiaamun tanssitunneilla. Hänelle nämä kaksi harrastusta saavat riittää, jotta tasapaino kaikin puolin säilyy. Hänen jaksamiselleen ja sille, että meille jää vielä aikaa rauhalliselle perhearjelle ja ihanien ystävien tapaamiselle.

 

Kuopuksemme kanssa myös tanssitaan sekä tanssitunneilla taaperotanssissa että tanssivassa muskarissa. Tänä syksynä saimme vihdoin paikan myös kuvismuskariin. Hänen kanssaanhan me vanhemmat olemme läsnä koko harrastuksen ajan, joten siksikin on tärkeää, että myös itsellä on harrastuksesta hyvä fiilis. Olemme kyllä muutoinkin lasten harrastusten alkaessa herkällä korvalla kuunnelleet, mistä tytöt pitävät tai mihin heillä saattaisi olla kiinnostusta – ja mikä ei enää mahdollisesti kiinnosta. Harrastusten kun ei mielestäni pidä eikä saa olla sellaista, mihin ”täytyy” lähteä, vaan on löydettävä innostuksesta kumpuava kipinä tuonne-mä-taas-saan-tänään-mennä-jee- tyyliin.

 

Tulevina vuosina mahdollisuuksia tulee paljon lisää. Silloin onkin jo enemmän mietittävä, mitä oikein halutaan ja miten aikaa arjessa jaetaan. Onneksi näin on nyt hyvä. Ainakin taas tämän syksyn eteenpäin.

 

Olisi kyllä mukava kuulla, miten te olette lastenne harrastuselämää ja koko perheen yhteistä arkea järjestäneet. Ovatko illat pelkkää edestakaisin kulkemista ja miten harrastukset on teillä valittu – lasten vai vanhempien kiinnostuksesta vai kompromisseista?

Kommentit (3)

VauhtiMama
Liittynyt16.8.2016

Tasapainoiluahan se harrastaminen tässä elämänvaiheessa on, niin lasten kuin vanhempienkin osalta. Ihanaa, että näet rauhallisen perheilyn ja palautumisen merkityksen noin tärkeänä - sitä itsekin pyrin priorisoimaan. Silti harrastuksia neljäveelle kertyi täksi syksyksi kokonaiset kolme kappaletta: sähly isän kanssa, jo monta vuotta tykätty rokkimuskari, ja nyt taas vauvan myötä paluu uintiin sisarusryhmässä. Koetetaan selvitä! ;)

Blogini Älyllistä äitiyttä löydät osoitteesta: www.vauva.fi/blogit/alyllista_aitiytta sekä Facebookista: www.facebook.com/alyllistaaitiytta/ . Tervetuloa mukaan!

Pyykkivuoren Elsa
Liittynyt11.5.2016

Harrastusten organisoiminen on todella välillä melkoista kalenterihommaa. Me olenme ratkaisseet asian niin meillä on miehen kanssa yhteinen kalenterisovellus, johon merkitään kaikki kaikkien treenit ja kokoukset yms. Kolme lasta, joilla kaikilla yksi harrastus. Esikoisella ma, ti ja pe, keskimmäisellä ke ja la sekä kuopuksella to. Joo-o, nähtäväksi jälleen jää, että miten selvitään. Miehellä reissutyö ja mä välillä pitkiäkin aikoja yksin. Mutta se auttaa jaksamaan että lapset todellakin nauttivat harrastuksistaan. Tsemppiä! Ps. Itse olen päivätöissä.

Suzy
Liittynyt17.7.2016

Meillä 11v esikoinen käy kuorossa ja nyt aloittaa tanssillisen voimistelun. Kävi aiemmin muutaman vuoden cheerleader-harkoissa, muttei oikein tuntenut joukkuetta omakseen ja nyt vaihdetaan sitten tuohon voimisteluun. Ihan on itse harrastukset valinnut, tosin itse olen samassa kuorossa nuorena käynyt.

Keskimmäinen 4v lähtee syksyllä jumppaan. Tykkää kiipeillä ja voimistella isosiskon perässä, joten ajateltiin koittaa ihan kansalaisopiston jumppaa.

Pienimmän kanssa mennään vauvajoogaan tammikuussa, kunhan tyttö nyt ensin loka-marraskuussa syntyy.

Meillä lapset saa budjetin rajoissa kokeilla haluamiaan harrastuksia ja rohkaistaankin kokeilemaan uusia harrastuksia.

Muistathan seurata myös Facebookissa. Löydät minut sekä Instagramista että Snapchatista nimimerkillä justcallmesuzy. Nipsun oma Instagram löytyy nimellä nipsisnapsis. Voit seurata blogiani myös Blogit.fi-sivustolla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram