Kävelin esikoiseni kanssa elokuvateatteriin viettämään sunnuntai-iltapäivää kavereiden seurana. Parkkipaikalla tyttäreni pysäytti mut, piti lujasti kädestä kiinni ja totesi nuo maagiset sanat kaksistaan olon mukavuudesta. Siitä, että joskus lähdetään – kuten oltiin elokuvasta puhuttaessa suunniteltu – kaksistaan, isojen tyttöjen juttuihin. Annetaan pikkusiskon ja isän viettää aikaa samalla myös kahdestaan.

 

Vaikka me yritetään tehdä sitä säännöllisesti, taas tänään huomasin, että petraamisen varaa on. Etenkin esikoisen kohdalla, sillä hänen kanssaan harvemmin lähden mihinkään kaksin. Lasten konsertteihin tai elokuviin kyllä, välillä kavereillekin, mutta silti usein päivisin kotona kanssani oleva kuopuskin on mukana. Toki esikoisen kanssa ehditään askartelemaan, lukemaan ja puuhailemaan paljon yhdessä pikkusiskon nukkuessa päiväunia, mutta tänään taas konkretisoitui se, miten merkityksellistä on myös lähteä kaksin kodin ulkopuolelle. Jutella, valmistautua ja suunnitella - sitä meidän aikaa. ”Mä haluaisin jonkun kesälakin, en lippistä, kun mennään hienoon juttuun yhdessä. Se on kauniimpi”, hän sovitteli eteisen peilin edessä lähtiessään. Valitsi myös vain paristi jalkaan ehtineet kimallekengät, tarkkaan harkitusti.

 

”Äiti, pian mä haluaisin isän kanssa myös uimahalliin. Sä voit sitten hoitaa Eniniä. Päljäättekö te ilman meitä?”, hän pohti matkalla. Uimahallista on meillä puhuttu koko kesä. Se on ollut esikoisen ja isän oma juttu, ja nyt heinäkuun suljettu ja vielä elokuussakin viikonloppuisin. Meidän koti on ihan uimahallin vieressä, joten nämäkin yhteiset hetket lisääntyvät takuuvarmasti syksyn myötä. Vielä kun kuopus oppisi pitämään vedestä. Nyt vesi ja uimahalli kaikuvine äänineen herättää lähinnä pelkoa. Ei hän tosin oman kylppärin ammeessakaan mielellään istu veteen, vaan leikkii vaahdolla ja vedellä seisaaltaan. Innoissaan tosin niinkin.

 

 

Itse päivän leffakokemus jäi kyllä vaisuksi. Ice Age Collion Course – Jääkausi törmäyskurssilla, ei lainkaan säväyttänyt. Ei meistä kumpaakaan tällä kerralla. Itseasiassa hämmensi ja pelotti, ja itseä jäi vanhempana ihmetyttämään se kaikki rajuus ja kielenkäyttö, jota melko pienillekin suunnatussa leffassa on. Ei sillä, me lähdettiin pois puolesta välin leffaa. Osin siksi, että typy oli sitä mieltä, että leffasta tulee vain huono mieli ja osin siksi, että leffan jälkeen luvatut popcornit kotiin viemisinä alkoivat houkuttaa mielessä.

 

Ulkona hän kipaisi parkkipaikkaa lähellä olevan puiston hiekkalaatikolle ”Äiti, täällä on onneksi aurinkoista, siellä ohjelmassa oli ihan pimeää ja tuhmia ääniä. Mennään seulaavaksi jonnekin toisenlaiseen, käykö?” Josko pian ensi-iltansa saava ”Doria etsimässä” olisi toisenlainen. Vähemmän tuhma.

 

------

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram