(Kuva: Markku Pihlaja, Porvoon suomalainen srk)

 

Vuoden vaihtuessa päätin lähteä mukaan vapaaehtoistyöhön. Aikaa erilaiselle arjelle, vahvasti perhe- ja opiskelupainotteiselle, on vielä tämä vuosi ennen työelämään paluuta. Tämä on vuosi, jona on mahdollisuus toteuttaa asioita hyvin eri tavoin kuin mitä todennäköisimmin elämäni seuraavat 25 vuotta. Olla läsnä ja eri tavoin avuksi ihmisille tässä lähelläni. Vapaaehtoistyöhön lähtemisestä kirjoitin jo aiemmin tammikuussa.

 

Vuosien varrella olen ollut mukana monenlaisessa vapaaehtoistyössä lastenkotitoiminnasta ikäihmisten ilahduttamiseen ja erilaisissa lapsiperheisiin kohdistuvissa jutuissa. Vieläkin useammassa naapurustojen ja asuinalueiden kehittämisestä erilaisiin yritysyhteistyökuvioihin, jos otetaan kaikenlaiset aktiivisemmat yhdistystoiminnat mukaan.

 

Uskon siihen, että meistä jokainen voi muuttaa maailmaa omilla teoillaan hippusen verran paremmaksi. Ja vaikka haluaisikin saavuttaa ja tehdä enemmän, nopeammin ja näkyvämmin, on osattava antaa arvo sille pienemmällekin. Sille, joka on kuitenkin enemmän kuin ei mitään. Tekoja suoraan sydämestä, vilpittömästi.

 

Mulla on aina ollut haave oman kahvilan pitämisestä. Tiedättekö sellaisen idyllisen, söpön ja vähän romanttisen kahvilan, jossa tunnelman aistii jo kauas ja jossa tuoksuu aina tuore korvapuusti ja kahvi, ja jossa vitriini on täytetty erilaisin vastaleivotuin suolaisin herkuin ja sopivan makein juustokakuin ja toinen toistaan houkuttelevimmin leivonnaisin? Sellaisen kahvilan, jossa jokaisella pöydällä palaa kauniin eloisa tuikku ja jonka harmoniset sävyt rauhoittavat ja tuovat levollisen olon. Ja jossa teekuppinsa ääressä istuvalla on aikaa antaa ajatusten lentää unelmiin.

 

Ihan vielä – tuskin oikeasti ja realistisesti koskaan – ei ole sen oman kahvilan aika. Paikallinen seurakunta pitää kuitenkin täällä Porvoossa Yhteisvastuun merkeissä kahvilaa tiettyinä perjantai-iltapäivinä näinä kevätkuukausina. Tuotto ohjataan tänä vuonna Yhteisvastuu-keräyksellä ihmiskaupan torjumiseen.

 

(Kuva: Markku Pihlaja, Porvoon suomalainen srk)

Suomessa yhteisvastuuvaroin autetaan ihmiskaupan uhreja kehittämällä tukihenkilötoimintaa ja etsivää työtä sekä vahvistetaan työntekijöiden osaamista tunnistaa ja tavoittaa ihmiskaupan uhreja. Lisäksi uhreja autetaan ihan perusarjessa tarjoten mm. kriisiapua majoituksen, ruoan, hygienian ja vaatetuksen järjestämiseen, mahdollisuutta tulkin käyttöön sekä matalan kynnyksen oikeudellista neuvontaa.

 

Keräysvaroin tuettava kansainvälinen työ keskittyy puolestaan erityisesti konfliktien keskellä asuvien nuorten auttamiseen, jotta he pystyisivät rakentamaan kohtuullisen elämän itselleen ja omaisilleen lähellä kotiseutuaan, ja välttäisivät myös pakomatkalla vaanivat vaarat, kuten ihmiskaupan ja -salakuljetuksen. Yhteisvastuun vuoden 2017 kansainvälisenä kohteena on Lähi-Itä.

 

Bongasin kohteen vapaaehtoistyo.fi-palvelun kautta ja vaikka itselläni ei ole juuri ollut linkkejä seurakuntaan, koin nopeasti olevani tervetullut vapaaehtoiseksi heillekin. Yhden perjantai-iltapäivän vietimme jo tyttöjen kanssa Ruustinna-kahvilan vapaaehtoisina. Tuntuu myös tosi mukavalta tehdä tätä yhdessä lasten kanssa; leipoa aamulla yhdessä tarjottavaa ja iltapäivällä olla kahvilassa myymässä ja tarjoilemassa niitä popup-tyyppiseen kahvilaan pysähtyville ohikulkijoille. Yhdessä myös siis sillä tavalla, ettei tätä varten tarvitse järjestää erikseen lastenhoitoa, vaan voidaan olla mukana koko poppoolla.

 

Sitä paitsi iltapäivä oli meille kaikin tavoin menestys – (tosi esimerkillisesti käyttäytyneet) tytöt puhuivat useita päiviä kahvilan jälkeen siitä, miten he haluaisivat uudelleen kahvilaan ja tavata uudelleen heistä paljon huolta pitäneet diakonit ja kahvilan (vaki)asiakkaat. Samaa keskustelua käytiin viimeksi tänään, jo muutama viikko ensimmäisestä kahvilasta.

 

Niinpä kevään kahteen seuraavaankin Yhteisvastuukeräyksen kahvilaan olemme ilmoittautuneet mukaan, ja päädyimme yhteensattumien kautta myös Porvoon alueella tapahtuvan keräyksen kasvoiksi.

 

Ennen seuraavaa kertaa napataan mukaamme värikkäät nappilajitelmat kartonkeineen ja canvastauluineen ja lähdetään kaupungin vapaaehtoistyöhaun kautta palvelutaloihin askartelemaan mummojen ja vaarien kanssa. Seuraksi meille on näihin askarteluhetkiin ilmoittautunut jo useampikin muu perhe. Enää tarvitaan se sopiva rakonen tässä arjen pyörityksessä.

 

- - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista (klikkaa mukaan seuraamaan) sekä aktiivisesti päivittyen Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram