"Nyt on tärkeintä levätä paljon ja juoda riittävästi", totesivat lääkäristä lähtiessäni.

 

Yllättäen useampana iltana hyvinkin korkeaksi noussut kuume sekä äänen käheys ja kurkun ärtyminen lähes mykkyyden partaalle saivat ottamaan yhteyttä paikalliseen lääkärikeskukseen. Influenssatesti näytti onneksi negatiivista ja keuhkokuume-epäilykin jätettiin lopulta lepäämään. Aikaa kuumeen selättämiselle annettiin loppuviikko, jonka jälkeen asiaan palattaisiin tarvittaessa uudestaan.

 

Kotiin lepäämään lähetetylle toivottiin mahdollisimman paljon lepoa ja unta. Tyttöjen famo ja fafa huolehtivat päivän lastenhoidosta, ruokailusta ja päiväkotihausta, ja työpäivän päätteeksi mies lähti lasten kanssa ystäväperheen seuraksi leipomaan piparkakkuja ja -taloja. Aikaa unelle oli ruhtinaallisesti. Hiljainen koti, jossa suurin ääni oli oma hengitys. Pehmeät pellavalakanat, raikas makuuhuone, pelkästään tunteja nukkumatin matkaan lähtemiselle ja siellä kiireettä viipymiselle.

 

Vaan mitä, mitä, ei se uni käskemällä tullutkaan. Pyörin ees taas, korjasin asentoa, vaihdoin miehen tyynyyn, avasin ikkunan kuumeen karkottamiseksi. Hätistin kolmeakymmentäyhdeksää astetta kevyiden lumihiutaleiden matkaan. Riisuin paidan, vaihdoin mukavaan yökkäriin, palasin alkuperäiseen fleeceen vilun iskiessä. Villasukat jalkaan, pois. Vähän vettä.

 

Ei lähtenyt päänsärky, ei tullut kyllä levollisille unille nukkumattikaan. Piipahti pieniä pätkiä, muttei jäänyt kylään pysyvästi.

 

Elämän syvällisissä mietteissä välähti ajatus, itseasiassa lähes joka ilta toistuva toteamus jommalle kummalle lapselle:" Nyt on aika nukkua, eikä häärätä enää."

 

Minähän aikuisena, vanhempana ikäänkuin säätelen sitä, milloin oletan unen olevan sopivaa lapselleni. Määritän, milloin sen nukkumatin pitäisi tulla. Kello kaulassa, tik-tak-tik-tak, olisi aika jo nukkua.

 

Jos itse en (vastuullisena) aikuisena osaa rauhoittua nukahtaakseni, vaikka tietäisin sen parantavan oloani, miten pieni lapsi osaisi? Miksi sitä sitten odotan, edellytän? "Laitathan jo silmät kiinni, jatketaan juttelua huomenna."

 

Hmm. Olisiko aika keksiä jokin uusi juttu nukahtamisiin?

Ps. Opiskelevan kotiäidin sairasloma? Siis mikä?

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram