Viimeisen kuukauden aikana meillä on käyty luvattoman monta tiukempisanaista keskustelua neiti neljäveen kanssa koskien vaatteita. Paitoja, housuja, sukkahousuja, sukkia, takkeja, pipoja ja hanskoja. Ennen kaikkea niitä hanskoja. H-A-N-S-K-O-J-A. Niitä, joita on sata ja yksi paria – enkä edes valehtele kovin monella – mutta mitkään niistä eivät ole juuri nyt sopivat. Yhdet kiristävät, toiset puristavat, kolmansissa hansikkaissa on liian pitkä tila sormille ja neljänsissä liian lyhyt. Välillä ranneosa on liian lyhyt, välillä se mutristaa eikä mene oikealla tavalla takin sisään, eikä takin päälläkään ole kuulemma hyvä. Topparukkasissa hikoilee, neulesormikkaissa palelee ja ne muutoin juuri täydellisesti säähän sopivat välikausihanskat – joita niitäkin on melkoisen monet valittaviksi – ovat yksi toisensa jälkeen jollakin tavoin sopimattomia ja epämukavia.

 

Kai muistin jo mainita, että tässä vaiheessa niin äiti kuin isäkin ovat alkaneet käydä jonkin tason kierroksilla? Etenkin kun vaatteet muuttuvat epämukaviksi erityisesti kiireessä. Ulos pitäisi päästä, mutta ilman säähän sopivia hanskojakaan ei lähdetä. Siitä periaatteesta on visusti pidetty kiinni, jopa siinä määrin, että muutama viikko sitten tämän hanskakeskustelun ollessa eniten pinnassa, jätettiin yhdet sovitut kaveritreffit ja syysmarkkinatkin väliin.

 

Kyse ei tosin ole pelkistä hanskoista, sillä myös paidoilla on sama kumma kohtalo. Toiset liian lyhyitä hihoista, toiset liian pitkiä helmasta. Jopa ne edellispäivän lempipaidat. Välillä puristaa housujen vyötärö tai pitäisi venyttää housun lahkeita. Vaatteita saatetaan vaihtaa repeatina viidesti ennen kuin mikään tuntuu hyvältä. Tai noina tiettyinä aamuina hyvä lienee liian vahva sana, mutta jos vaikka hyväksyttävältä edes. Ihan paras omavalintainen asu olisi hihaton spaghettiolkaintoppi ja shortsit ja kivan tyylikkäästi rullalle käärityt raitasukat. Uimapuvun jos saisi pitää siihen päälle vedettynä aamusta iltaan, niin ihan täysosuma.

 

Muutama päivä sitten käytiin leppoisassa hengessä keskustelua neuvolan neljävuotistarkastuksesta ja sitä varten täytettävästä lomakkeesta. Lomakkeessa on yksi kysymys, jossa kysytään, että onko lapsen kanssa eläessä jokin säännönmukaisesti hyvin hankalaa tms. Siinä haettua asiaa en arjestamme tunnistanut, mutta sen sijaan keskusteleva neiti oli mukava saada esittämään omia mielipiteitään ja näkemyksiään. Kysyinkin, mistä asioista hän kokee riitelevänsä äidin, isän ja pikkusiskon kanssa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, hetkeäkään empimättä. Sormet yksitellen ylös nostaen – isä, äiti ja pikkusisko.

 

”Isän kanssa liitelen hanskoista. Äitin kanssa liitelen paidoista, kun mä haluan laittaa päälle vain tikkalipaidan (kutsuu spaghettiolkaintoppia tikkaripaidaksi) ja uimapuvun. Eninin kanssa liitelen nukenkällyistä.”

 

Miettimisaikaa ei tarvittu, eikä valinnastakaan ollut epäselvyyttä.

 

Tunnustan. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Viiltävän tarkka analyysi pieneltä ihmiseltä ja ihan kohdalleen juuri siten kuin mekin näemme tilanteet. Jos ne ns. riidanaiheet pystyy tiedostamaan ja määrittelemään näin selkeästi, missä määrin asia olisi myös keskusteltavissa auki järkevästi? Missä määrin kyse on siitä, että ne hanskat oikeasti harmittavat ja tuntuvat (lähes jokaisen myynnissä olevan mallin osalta) epämukavilta ja missä määrin siitä, että hanskakeskustelukortti on yksi, jonka esiin vetämällä saa pienimuotoisen hermoromahduksen melkein takuuvarmasti? Kun omat tunteet käyvät nelivuotiaiden uhmaiässä melkoista vuoristorataa, onko hanskakeskustelu tarkkasilmäisesti havainnoivan ja kaiken kuulemansa mieleen tallettavan lapsen tapa nostattaa laineita? Mitä uhmaiän taakse oikeastaan lopulta kätkeytyy?

 

Nämä muutamat päivät etelän lomalta palaamisen jälkeen ovat sujuneet kotimaan sateisen koleassa säässä hanskakeskustelun osalta neidin taholta kovin paljoa kyseenalaistamatta, ehkä kevyesti viitaten lähinnä. Lähtemiset ovat sujuneet niin suit sait sukkelaan, että on hymyilyttänyt. Liekö ainakin osa kriisistä jo takana ja uusia tuulia tulossa, ken tietää. Siksi mieli juuri tänään on yllättävän kevyt, ja tästä voi kirjoittaa ilman, että savu alkaa nousta jo pelkästä ajatuksesta.

 

Jokainen vanhempi puhkuu ja puhisee välillä uhmaikäisen etsiessä itseään ja kokeillessa rajojaan. Joka ikinen vanhempi tuntee sen hetken, jona oma itsehillintä pettää ja jona vajoaa itse aivan muulle kuin fiksun-rakentavan-sopuaylläpitävän aikuisen tasolle. Karistaa kaikki aikuisuuden rippeetkin harteiltaan ja kiukuttelee takaisin kuin kolmevuotias, vaikka tietää, että oma toiminta on naurettavaa. Onneksi nämä uhmaikäisen aallot tulevat ja menevät aika nopeissa sykleissä.

 

Mitkä teillä nousevat uhmaikäisen kanssa arjen koetinkiviksi?

 

-

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista

Kommentit (9)

choose your battles

Itse olen noudattanut pukemisen kanssa ajatusta choose your battles, eli annan lapsen lähteä vaikka ilman hanskoja (tai takkia), nappaan sen vaivihkaa mukaan ja kyllä se kelpaa sitten hetken päästä kun tulee kylmä.
Jos sisävaatteet eivät tahdo mennä aamulla päälle, niin laitan munakellon (sellainen malli, jossa jäljellä oleva aika näkyy punaisena niin lapsi näkee ajan kulumisen) soimaan 5-10 min kuluttua ja ilmoitan, että kun kello pirisee niin lähdetään, vaikka sitten nakupellenä - niin kummasti alkaa sopivia vaatteita löytymään. Uhkaus on oltava valmis myös toteuttamaan, muuten lapsi oppii äkkiä, ettei kellolla ole mitään virkaa. Ja tarkoitus ei ole palelluttaa, eli olen sen nakupellen käärinyt lämpöiseen huopaan ja kantanut autoon ja ottanut jotkut vaatteet mukaan, jotka saa pukea perillä.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Kiitos ajatuksistasi (jotka näen jonkin teknisen bugin takia vasta nyt).
Loistavia ajatuksia sulla, ihan konkreettista toimimista sen suhteen, että ellet suostu pukemaan, vaihtoehto on tämä. Ei siis sitä jatkuvaa neuvottelua, koska lapsi kyllä niissä tilanteissa tuntuu aina keksivän seuraavan ja seuraavan perustelun.

Meillä on nyt rauhoittunut (kopkop) täysin hanskojen ja muutoinkin vaatteiden suhteen tilanne. Tiedostan silti aina näissä taituroivani periaatteellisuuden ja juuri mainitsemasi "valitse taistelusi"-ajatuksen välillä. Että jos olen sanonut, että ulos mennään kylmällä vain hanskat kädessä, niin onko se ehdoton ja jopa kotiin jäämisen kriteeri vai voiko joskus lähteä ilman hanskoja ja todeta, että ottaa se lapsi ne sitten, kun tulee riittävän vilu käsille. 

Minkä ikäisestä lapsesta teillä on kyse?

Vierailija

Täällä taistellaan kohta 2-vuotiaan kanssa päiväunista. Tai nukkumisesta noin muutenkin. Hyvänä kakkosena tulee kielletyt asiat eli se klassinen "mä just sanoin, että ei saa ottaa/koskea!!!!!!". Ehkä eniten harmittaa, että lapsi hakee huomiota ja reaktiota tekemällä kiellettyjä asioita, kun alusta asti oon pyrkiny kehumaan ja kiittämään jokaisesta hyvästä teosta. Ehkä tää on vaan kausi....

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Luulen, että kaikilla lapsilla on omat vaiheensa. Useimmiten kaikilla samatkin, vähän vain eri aikoihin.
Päiväunet ja ruokailut tuntuvat olevan niitä päivän taitekohtia jokaisessa perheessä. Niitä vanhempien hetkiä, jolloin purraan välillä hampaita yhteen niin, että kuuluu naapuriin saakka.

Onneksi nää kaikki tiukemmatkin vaiheet menevät ohitse.

Kärsivällisyyttä ja tsemppiä teidän perheelle.

VauhtiMama Heli
Liittynyt16.8.2016

Pojan kanssa ei onneksi pukeminen ole noin tarkkaa. Yleensä kriisi lähtee meillä kulminoitumaan pikkulegoista. Pakko rakentaa joku mahdoton härpäke valmiiksi juuri siinä lähdön hetkellä, ja kun se ei onnistu, helvetti on irti. Ehkäpä yhteinen nimittäjä näille kaikille on SIIRTYMÄTILANTEET? Ajankäsitys kun on vielä niin kovin heiveröinen ja tuskastuttaa alistua aikuisen määrittämään aikatauluun...

Blogini Älyllistä äitiyttä löydät osoitteesta: www.vauva.fi/blogit/alyllista_aitiytta sekä Facebookista: www.facebook.com/alyllistaaitiytta/ . Tervetuloa mukaan!

Tuikkuliini

Täällä myös 4-vuotiaan vaatekriisiä meneillään. Hanskat sama kuin teillä, mutta myös legginssejen tulee läpäistä makuutesti, etteivät siis purista mistään maatessa 😂, ennen kuin ne hyväksytään päivävaatteeksi. Muutaman kerran viikossa valitsen säästäväni voimani toiseen taisteluun ja tyttö saa olla yökkärissä tai mekossa 😀.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Tuikkuliini, ihana lapsi - makuutesti? :D :D :D Ihan paras. Leggingsitkin siis saman seulan läpi, voin kuvitella sun riemastuksesi asiasta. Mielenkiinnosta on kysyttävä, että jääkö jotkut leggingsit teillä joskus seulassa kiinni ja päätyvät vaihtoon?

 
Meillä on ollut nyt havaittavissa parina päivänä "lappu ei saa tuntua missään"-vaihe, vaikka olen aina yrittänyt napsia kaikki laput irti. Nää on näitä vaiheita. Pienen ihmisen elämää <3

Tuikkuliini

Kyllä meillä leggarit välillä menee vaihtoon :). Ja en muista millon tyttö tän makuutestin keksi, se on vaan aina testattava voiko ko. leggareiden kanssa maata 😂. On jo kyllä aika hyvin oppinut itsekin mitkä on hyvät vaatteet ja mitkä ei, siispä vaikka vaatekaappi on pullollaan kaikkia ihanuuksia (äidin mielestä), on käytössä ne parit Sofia Ensimmäinen legginssit, ja auta armis kun ne on pyykissä 😀, joutuu ettii jotku muut 😫.

Ei oo kyllä helppoo olla neljävee ❤

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Heippa Vauhtimama,
ja anteeksi - huomaan näkeväni sun kommentin vasta nyt.
Toteat muuten tosi osuvasti, kyse on juurikin siirtymävaiheista ja siitä, ettei aikakäsitystä juuri ole. Tai käsitystä siitä, mitä tarkoittaa, jos äidillä tai isällä on kiire. Että joo, puen kyllä vaatteet ja tulen pukemaan ulkovaatteetkin, mutta mä leikin ensin tän leikin valmiiksi tai piirrän nopsasti yhden piirustuksen matkalla alakertaan.

Meillä siis tämä vaatekriisi on toistaiseksi ohitse, mutta huomasin myös sen osalta tulevien kriisien kulminoituvan siihen, että meidän piti olla tietyssä aikataulussa jossakin. Aloitin heti toisen herätessä muistuttelemaan, että aamupalan jälkeen mennään sitten. Kokeilen nyt parhaillaan toista taktiikkaa - aloitetaan kiireisetkin lähtöpäivät toisin ja jutellaan siinä touhutessa niitä näitä. Yritän pitää kiireen ihan vain itselläni silloin, kun sitä on.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram