Esikoisemme on löytänyt päiväkodista erittäin hyvän ystävän. He löysivät toisensa oikeastaan jo viime talvena, mutta nyt kesän myötä ystävyys on syventynyt paitsi päiväkodissa, myös etenkin päiväkodin ulkopuolisissa tapaamisissa. Annika-nukke, esikoisen ihan paras ystävä siis, kuulee päiväkotikavereiden salaisuudet ja hänelle kuiskutellaan suunnitelmat siitä, mitä tulevina yhteisinä hoitopäivinä aiotaan yhdessä tehdä.

 

Tässä vaiheessa astuu tosin kuvioon se kuuluisa mutta. Niitä yhteisiä hoitopäiviä tuntuu näet tällä hetkellä olevan aika harvoin. Aivan liian harvoin, jos kysytään kummalta tahansa tytöltä. Molemmat lapset ovat päiväkodissa vain joitakin päiviä viikossa, ja etenkin nyt syyskuussa hoitopäivät tuntuvat olevan harmillisesti lomittain. Äidit yrittävät tosin keskenään sumplia yhteisiä hoitopäiviä kalenteriin, mutta välillä näitä pidempiä aikoja yhteisten leikkien leikkimättömyydelle tulee.

 

Meillä on noussut jokailtaiseksi kysymykseksi sama ”Äiti, tuleeko Sofia jo päiväkotiin?”, jos esikoinen tietää päiväkotipäivän olevan edessä. Vastauksesta riippuen tunteet vaihtelevat riemusta pettymykseen, ja välillä jätänkin tietoisesti vastauksen vasta aamuun ”selvitetään se Sofian äidin kanssa sitten, kun herätään.” Sillä ostan lisäaikaa ennen nukkumatin tuloa tietäen jo, että aamulla joudun kertomaan, ettei yhteisille leikeille ole mahdollisuutta tänäänkään.

 

Onneksi päiväkotiaamut alkavat nykyisin hyväntuulisella odotuksella. Esikoinen viihtyy monien kavereidensa kanssa, muutamat parhaat leikkikaverit porukasta toki erottuen ja juttelee yhtä myönteiseen sävyyn oikeastaan melkein kaikista ryhmänsä lapsista ja muunkin ikäisistä päiväkotikavereista. Hän nauttii seikkailuista, ulkoilusta, musiikista ja ennen kaikkea siitä, että saa kuulua ryhmään, olla osa omanikäisten porukkaa. Jokaisesta päivästä on jotakin, joka jää mieleen ja johon palataan viimeistään illalla iltasadun jälkeen.

 

Olen tosi iloinen siitä, että meidän pieni päiväkotityttö on löytänyt paikkansa ja lähtee päivän leikkeihin innostuneena. Merkityksensä on toki silläkin, että hän viihtyy hyvin myös muutamien sellaisten kanssa, jotka ovat kokoaikaisia ja näin paikalla joka aamu päiväkodin ulko-ovea avatessa.

 

Silti - ihan tärkeintä on se, että paikalla olisi myös Sofia. Tyttö, jonka kanssa otettu kaverikuva on sängyn vieressä lipastolla. Kuva, jota kohti luodaan dramaattisen kaipaavia pitkiä katseita välillä, kun edellisestä tapaamisesta on niiiiiiiiiin pitkä aika. Liikuttavan suloista oikeastaan.

 

Kun puhutaan päiväkotilasten ystävyydestä ja siitä, miten ryhmät muodostuvat, tulee harvoin pohtineeksi sitä, miten osa-aikaiset lapset löytävät toisensa ja paikkansa ryhmässä. Etenkin sitä, miten nämä päivän-silloin-toisen-tällöin-ja-nekin-osin-epäsäännöllisesti-lapset tutustuvat toisiinsa. Tietääkö maanantaisin ja tiistaisin päiväkodissa käyvä nelivuotias Pinja edes sitä, kuka on hänen viereensä päiväkodin ryhmäkuvausta varten istahtava Olivia, jonka päiväkotipäivät ovat pääosin torstaisin ja perjantaisin? Päiväkotien arkihan rullaa eteenpäin maanantaista perjantaihin ajatuksella ja suurin osa lapsista on kokoviikkoisina paikalla aikaisesta aamusta työpäivän päättymiseen. Muutos subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tosin lisännee näitä osa-aikaisia lapsia kaikissa päiväkodeissa, joten tähän tullaan varmasti kiinnittämään enemmän huomiota lähivuosina päiväkodissa kuin päiväkodissa.

 

Onneksi on päiväkodin ulkopuolinen elämäkin ja ne merkitykselliset tapaamiset kavereiden kanssa iltaisin. Eilenkin silmät sulkiessaan pieni totesi suurta onnea äänessään "Sofian huoneessa oli niin paljon kaikkea kivaa, me leikittiin fasaania ja meillä oli salaisuuksia ja mä menen äiti taas pian uudestaan." Unen rajamailta kuului toteamus: "Ja Sofia tulee kyllä meille, me sovittiin niin."

-----

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

Kommentit (1)

Vierailija

Voi hellyys ja ihanuus :) ! Juuri näin, ystävyys on tärkeää KAIKEN ikäisille, ja jo pienet kokevat ystävyyssuhteet tärkeinä ja voimakkaina.

Hyvää pohdintaa päiväkodin osa-aikaisten lasten kaverisuhteista ja muutenkin ryhmäytymisestä. Tärkeä asia! Työni puolesta päiväkodit ovat tuttuja, ja täytyykin vinkata blogiisi heh ;), tässäpä hieno aihe yleiselle keskustelulle henkilökunnalle päiväkodeissa :).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram