Ensilumen peittäessä maan meillä kipitetään alakerran askarteluhuoneeseen entistä tiuhemmin. Toteutetaan jouluaskarteluja, talvisia ideoita ja kääritään rapiseviin papereihin salaisuuksia.
 

Tämä valkoinen maa muistutti kauniista, helposta lumisadepalloaskartelusta, joka toteutettiin esikoisen päiväkodin omalle ryhmälle ystävänpäiväaskarteluna. Tänä talvena meidän on tarkoitus kokeilla näitä hieman eri tyyppisesti, mutta ennen kuin päästään niiden toteutukseen monien muiden ideoiden lomasta, muistuttelen tänä lumisadepäivänä helposta ja tykätystä ideasta, jonka voi tehdä ihan minkä ikäisen pikkuaskartelijan kanssa.

Sitä paitsi materiaalit näyttävään askarteluun ovat helposti saatavilla, sillä lasipurkkeja, kaikenlaisia pieniä muovihahmoja ja askarteluglitteriäkin löytynee melkein joka lapsiperhekodista. Lisäksi tarvitaan vedenkestävää pikaliimaa ja jos haluaa kimalteille kelluvuutta ja vedelle hitaampaa liikkuvuutta, kannattaa poiketa apteekin kautta ostamassa glyserolia. Glyserolin suhde on meillä ollut vaihdellen noin 1:8 eli pääosin vettä ja joukkoon loraus glyserolia, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskushan näitä tehdään myös ilman glyserolia, joten siksi noiden määrien kanssa en itse ole ollut niin kovin ehdoton. Samasta glyserolista voi muuten valmistaa saippuakupliakin.

 

Muovihahmo liimataan siis (mahdollisesti maalattuun tai muutoin koristeltuun) kanteen kiinni pikaliimalla ja annetaan kuivua hyvin, puhtaaseen lasipurkkiin kaadetaan vesi ja kimallehileet, päälle glyserolia. Kansi visusti liimalla kiinni ja heiluttelemaan. Ihan kuten omassa lapsuudessa, joskus 80-luvulla. Kutkuttavaa.  

 

Lumisadepallojen historia ulottuu muuten 1800-luvulle saakka, jolloin ne olivat tuon ajan yläluokan salonkien ehdoton muotijuttu. Silloin muovisen Nasun tai Minionin sijaan palloon sujautettiin kuitenkin vaikkapa vahakukkasia tai uskonnollisia pienveistoksia. Ihastusta nämä ovat siis herättäneet läpi sukupolvien.  

- - -

Teehetkien koti ajankohtaisine päivityksineen löytyy myös Facebookista

Kommentit (4)

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Moikka,

niin mekin ollaan tämä koettu - sellainen, mitä voi tehdä lasten kanssa nopsasti ja sitä paitsi kiinnostavastikin sillä ajatuksella, että mitäs me tänne sisälle laitettaisiin ja minkä värinen hile olisi milloinkin kaunista.

Oliko sulla muuten näitä lapsena? Itselle tuli ainakin aikoinaan tän idean nähtyäni sellainen "oi niitä aikoja"-fiilis.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram