Yön tunteina, silmät sikkuralla istuin kirjoittamassa viestiä ystävälleni maailmalle, Euroopan sydämeen, Brysseliin. Väsytti, mutta tuntui tärkeältä kuulla päivitys heidän arjestaan, pienen kummipoikamme perheen vauva-ajasta ja ystäväni mietteistä. Oli mukavaa saada uusia kuvia lapsista. Jälleen palattiin siihen, miten ihanaa olisi asua lähempänä, tavata useammin. Heidän perheensä osalta reissutyö jatkunee osin eläkevuosiin saakka, joten ystävyys on rakennettava lähtökohtaisesti toisin kuin moni ”tavataan teehetkillä viikoittain”-ystävyys. Toisaalta yksilöllisenä, omine piirteineen kuten jokainen ihmissuhde.

 

Silti nukkumaan mennessä, peiton alle kömpiessä ajatukset olivat pitkään heidän luonaan. Ikävä nakersi sydämessä, olisin halunnut olla lähempänä ja kertoa ne sata ja yksi asiaa, jotka jäivät sanomatta. Onneksi lämpimään tunteeseen riittää jo ajatus toisesta. Tietoisuus siitä, että toinen on olemassa, ystävänä itseä varten. Viis siitä, mahtuuko väliin kilometrejä sata vai tuhat.

 

Ystävyydessä, joka edellyttää teehetkeen lentokonetta, et tule ehkä kertoneeksi arjen jokaista asiaa, et ihan joka toistakaan. Toisaalta ainakin itse huomaan, että kaukana asuvalle ystävälle tulee välillä kerrottua juuri ne asiat, jotka eniten kaihertavat mieltä, mutta joista ei jokapäiväisessä touhotuksessa tule ehkä mainittua niille ystäville, joita tapaa kotona lasten leikkiessä taustalla. Lasten leikkien lomassa kun ei samalla tavalla pysähdy tai rauhoitu läsnäoloon, vaan aina on yksi suu pyyhittävänä maitoparrasta tai lasten välinen kina selviteltävänä.

 

Kun kaukana asuva ei ole läsnä päivittäisessä arjessa, hän myös usein näkee etäämmältä asioita eri tavoin. Pyytää avaamaan, perustelemaan ja kertomaan kokonaisuudesta, mikä toisinaan riittää jo itselle avaamaan omia ajatuksia. Vaikka toisen Facebookin tai Instagramin kuvavirta täyttyy itselle vieraista ihmisistä täggäyksineen ja tuntemattomista paikoista tapahtumineen – niistä, missä ei itse ikinä ole läsnä - tapaaminen pitkänkin erossaoloon jälkeen tuo tunteen siitä kuin ei kuukausia olisi ikinä ollutkaan välissä.

 

Illan myöhäisinä tunteina viestiketju päättyi ”Pus, pus sinnekin ja hyvää yötä.” Vastaanottajaa hymyilytti.

 

Onneksi matka sydämestä sydämeen on lyhyt. Toinen on aina mukana.
 

------

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram