Uskon rakkaudessa ja parisuhteessa ennen kaikkea toimivaan arkeen.

 

Siihen, mikä lähtee puolison arvostamisesta ja kunnioittamisesta ja siitä, että toisen lähellä on hyvä olla joka hetki. Uskon tyytyväisyyteen, joka kumpuaa siitä, miten päivät - ne harmaimmat ja tahmeimmatkin - jäsentyvät ja millaista tukea toinen tarjoaa. Vastavuoroisesti toki myös, millaista tukea voi itse tarjota. Tyytyväisyyteen, joka kumpuaa elämän pienistä yksityiskohdista; teehetkistä, yhteisestä kävelylenkistä, halauksesta tai välittävästä katseesta ja siitä kokonaisuudesta, jota meistä kukin elää. Ei siitä, että on ostettu häikäisevän kauniita timantteja, varattu matka ties minne aurinkoon tai verhottu koti tulipunaisin rakkauden ruusuin katosta lattiaan. Silloin kuka tahansa voi olla hetken tyytyväinen. No, okei, kaiken edellä mainitunkin toki saa tehdä ;)

 

Uskon arjen voimaan, pieneen yllätyksellisyyteen ja läsnäoloon.

 

Touhukkaassa lapsiperhearjessa meistä jokainen voisi todennäköisesti huomioida toista enemmän. Sitä, joka on rakkain ja tärkein, vierellä kulkija. Jokapäiväinen arki täyttyy niin helposti keskusteluilla siitä, mitä syödään, kuka siivoaa tai käy kaupassa, miten lapsen päiväkotipäivä sujui ja mitä tarvitsee muistaa huomioida seuraavaa päivää varten. Keskitytään yhdessä huolehtimaan siitä, että päivät ja viikot sujuvat mahdollisimman joustavasti ja asiat pankista ja postista autonhuoltoon tulevat hoidettua. Että imuroi sä lattiat, mä huiskaisen pölyt ja lasten iltasuihkun aikaan sä ennätät sopivasti kauppaan.

 

Milloin viimeksi kysyit puolisoltasi, mitä hänen päiväänsä kuului? Tai miten hän voi? Ja vieläpä kysyttyäsi pysähdyit oikeasti kuuntelemaan ilman, että mietit jo seuraavaa odottavaa kotityötä tai vessanpöntöllä pyyhkimistä huutelevaa lasta. Tai kerroit, mitä hänessä arvostat, mistä pidät? Siis että oikeasti kerroit, etkä vain ajatellut mielessäsi.

 

Havahduin yön hämärissä opintojuttuja naputellessani ja muun perheen nukkuessa siihen, miten tyytyväinen olenkaan elämääni. Ja ennen kaikkea tässä tapauksessa - miten onnellinen olen puolisostani ja elämästäni hänen vierellään. Siitä, millainen hän on omana itsenään ja miten antaa meille perheenä aikaa ja rakkautta. Tajusin jälleen, ettei onnellisuuden taustalla ole kyse suurista poppakonsteista ja maagisista hihasta vedettävistä ässistä, vaan jokapäiväisen elämän perusasioista. Siitä, että keskustellaan yhdessä, hymyillään ja katsotaan silmiin, otetaan syliin ja ollaan toinen toisensa tukena, ollaan aitoja, rehellisiä ja luottamuksen arvoisia, osoitetaan puolison ja muun perheen tärkeys arjen tekoina.

 

Nappasin tarramuistilaput ja muun perheen nukkuessa vietin lämpimien ajatusten hetken vessassa. Raapustin näet tarramuistilapuille asioita, jotka puolisossani tekevät minut onnelliseksi ja joita hänessä arvostan. Sydämenmuotoon aseteltuna ne yllättivät aamuisin ennen minua heräävän mieheni, ja kuulin, miten hän hampaita pestessään piti pitkiä taukoja - lukien, ajatellen, tutkien muistilappua toinen toisensa perään.

 

Kokeile, ehdit vielä huomisaamuksikin - toteutuksena äärimmäisen helppo. Rakkaudentäyteistä huomenta.

Teehetkien koti ajankohtaisine päivityksineen löytyy myös Facebookista sekä tiuhaan tahtiin päivittyvine kuvatarinoineen Instagramista. Liity mukaan seuraamaan aktiivista lapsiperhearkeamme valkoisessa kodissa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram