Mitä me huomenna syötäisiinkään? Tai osaisinko jopa ennakoida koko alkuviikon eteenpäin, kenties osin loppuviikkoakin? Että tulisi sitä vaihtelevuutta, monipuolisuutta ja no, myös valmistamisen vaivattomuutta osin tähän lapsiperhearkeen, jossa lämmintä ruokaa kuitenkin tarvitaan kahdesti joka ikinen päivä. Mukana kaupan ostoskärryjä työntäessä on pitkä – toisinaan ihan hurjan pitkä - ostoslista, johon on välillä raapustettu tarkemmin, välillä vähemmän tarkasti ruokien raaka-aineet ja muu tarpeellinen aamu- ja iltapaloista vierastarjoamisiin. Hedelmät, lihatuotteet, pussillinen kotimaisia porkkanoita ja useampi kurkku, mukavasti rapiseva paperipussillinen tuoretta leipää, maitoa enemmän kuin kantaa jaksaisi.

 

Ruokakaupassa käyminen. Ei ollenkaan mun juttuni. Ei sittenkään, vaikka mulla olisi täsmällinen ostoslista mukanani. Eikä sittenkään, vaikka ostoslista olisi lyhyt ja kaupassakäynti mahdollinen sellaiseen aikaan, jolloin muita asiakkaita on kärryjensä kanssa käytävillä mahdollisimman vähän ja kassa vapaa heti kärryjen kanssa mennessä.

 

Tyttöjen vauva-aikana kaupassa käynti oli hengähdystauko ruokailujen, vaipanvaihtojen, vaunulenkkien ja toistuvien unien säätelemään arkeen. Se oli omaa aikaa, jolloin niin mielelläni kiersin hyllyjen välissä tutkien tarkoin kaikki uutuudet ja lähes silmät tuikkien iloitsin uusista leipomisen tai ruuanlaiton raaka-aineista.

 

Edelleen nautin ruuanlaitosta ja mielellään valmistan useamman kerran viikossa uusilla resepteillä ruokia, joita meillä ei ole aiemmin kokeiltu. Viihdyn keittiössä ja arvostan monipuolista kotiruokaa (toki sitäkin, että jääkaapista löytyy hätätapauksia varten ah, niin hyvin palvelevat Saarioisten porkkana- tai pinaattiletut). Ruokakaupassa käyntiä välttelen silti minkä pystyn. Keksin syyn ja sen perään tekosyyn, jos toisenkin siihen, miten houkuttaisin mieheni hakemaan tarvittavat ostokset ja raahaamaan auton peräkontillisen painavia ruokakasseja kotiin. Onneksi tähän saakka tällä työnjaolla on pärjätty arjessa hyvin, mutta meistä kumpikaan ei ole ruokaostosten tekemisestä erityisen innostunut. Arjen pakollisia juttuja. Melkein yhtä vastentahtoista kuin silittäminen.

 

Asiaa ei kovin paljoa helpommaksi tee se tosiasia, että pienten lasten perheessä ruokaa valmistetaan paljon ja vielä pitkään. Meidän tilanteessa, kun itse olen vielä kotona lasten kanssa tän vuoden, sitäkin enemmän. Raaka-aineita siis tarvitaan (Lue: jonkun tarvii käydä kaupassa). Ja juu, tiedän, että ruokaa kannattaa valmistaa kerralla isompia annoksia ja pakastaa vaikka osan, ja että kannattaa suunnitella koko viikko, jolloin tulee monipuolisuutta. Harvemmin meillä silti tosiasiassa syödään samaa ruokaa enempää kuin kahdesti peräkkäin ja ihan tosi harvoin pakastetaan mitään. Suunnittelua teen kyllä useamman päivän eteenpäin, jolloin saadaan monipuolisuutta ja ruuanvalmistamisessakin säilyy ilo.

 

Ostoslistalla on taas aika monta raapustettua asiaa. Puuh. Keksisinköhän huomiselle jonkin tosi hyvän perustelun saada mies (taas) kauppaan? ;)

 

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, miten teillä hoidetaan ruokaostosten teko. Miten te saatte motivoitua itsenne kauppaan, kun kyse on niistä perusruokatarvikkeista? Koen näet eri tavalla innostavaksi hakea tarvikkeet ystäväillallisen kokkailuun tai juustokakun leipomiseen kuin niihin arjen broilerkeittoihin, spaghettivuokiin ja karjalanpaisteihin muusilla. Jotain tarttis tehdä.

Kommentit (3)

Vierailija

Tilaan prismasta viikon ruuat keräiltynä ja noudan. Säästää aikaa - ja tulee mietittyä järkevästi, mitä kokkaa. Tykkään.

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Mä olen käyttänyt noutopalvelua - ja aloitin siitä kirjoitustakin :D

Naapurikunnan K-marketissa on noutopalvelu, jossa ruoat tilataan netistä ja haetaan seuraavana päivänä. Loistavinta tämän K-marketin palvelussa on se, että tilaus tuodaan sulle autolle, et joudu lähtemään kauppaan ja joko ottamaan lapsia mukaan tai jättämään heitä autoon :)

Prismoissa taitaa olla ympäri Suomen samanlainen noutopalvelu tai Ruokakassipalvelu-nimellä muistaakseni :)

Netissä selaillessa pystyy lisäksi vertailemaan hintoja, valitsemaan luomua jne....tässähän se mun blogipostaus aiheesta melkein olikin :D

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram