Harvoin ovat lasten askeleet niin reippaat ja ilmassa sellaista kutkuttavaa odotuksen tuntua kuin kävellessä Muumimaailman siltaa kohti Muumien kotisaarta. Liput liehuvat tuttuun tapaan tuulessa toivottaen tervetulleeksi ja auringonsäteet heijastuvat meren jäältä. Kuin Naantalin aurinko, sanotaan. Sellainen päivä sattui meille, vaikka vielä puolimatkassa satoi vettä taivaan täydeltä.

 

 

Muumien herääminen talviunilta on yksi helmikuun ehdottomasti odotetuimmista asioista, niin lapsille kuin samalla tavoin meille aikuisillekin. Niiskuneidin ja Muumipeikon sekä koko Muumiperheen halaamista, Haisulin keppostelua, kiipeämistä Muumitalon kierreportaita ja kurkkimista Muumitalon pienistä ikkunoista kohti Muumimaailman lukuisia ihmeitä. Niin, ja tytöt kirmaavat poikkeuksetta rantaan majakan tienoille ja haluavat nähdä, josko merihirviö jo kurkistaisi puiden lomasta. Tälläkin kertaa näkyi vain jäätynyt meri pilkkijöineen, mutta tiedättekös, että rannan tuntumassa uiva merihirviö, jonka perään todennäköisesti teidänkin lapset kyselivät viime kesälomareissulla, olisi huhujen mukaan palaamassa tulevaksi kesäksi.

 

 

Taikatalvessa on sitä paitsi onnistuttu taitavasti toteuttamaan aito talven tunnelma ison pulkkamäen kautta, vaikka muutoin meille sattuikin poikkeuksellisen kaunis ja loppukeväisen lumettomalta vaikuttava vierailuajankohta.

 

Mäenlaskuista, Emman teatterin näytöksistä ja seikkailuista väsyneille tarjoili Mamman keittiö taas totuttuun tapaan buffetruokiaan. Vuosien saatossa ollaan kokeiltu Muumimaailman muitakin ruokailumahdollisuuksia, mutta pikkulapsiperheessä Mamman keittiön monipuoliset ruuat lapsiperheiden eri ruokailutottumukset huomioiden tuntuu varmimmalta.

 

 

Me ollaan käyty halailemassa Muumeja siitä saakka, kun nyt 4,5-vuotias esikoinen oli reilun vuoden ikäinen. Ollaan pysäköity tutun kadun varteen talvisin Taikatalven tunnelmissa ja kesällä käyty joinakin vuosina kahdestikin. Haluttu tulla uudestaan ja uudestaan. Juteltiin kotimatkalla puolison kanssa siitä, että Muumimaailma on yksi niistä (harvoista) paikoista, joissa ajatukset eivät karkaa muuhun arkeen, työstressiin, tekemättömiin kotitöihin tai hoidettaviin kauppa-asioihin. Muumien kotisaarella ottaa jotenkin erikoisella tavalla ajan itselle ja läheisille, juuri sille hetkelle. Siellä huomaa jotenkin innostuvansa aidosti, olevansa eri tavalla läsnä ja touhottaen itsekin hihkuen mukana yhtä paljon kuin lapsi. Silmä tarkkana keskittyen siihen, kurkistaisiko jostakin kulman takaa Niiskuneiti tai vilahtaisiko lähettyvillä Pikkumyy nutturoineen.

 

Ollaan myös pohdittu, missä vaiheessa tulee mahdollinen kyllästyminen siihen, että valitaan sama kohde vuosittain. Siitä ei tunnu tässä vaiheessa olevan pelkoa meistä kenenkään kohdalla. Enemmänkin tuntuu hyvältä palata sinne, missä oma mieli on kevyt ja missä lapset viihtyvät erinomaisesti. Tuttuus tuo jopa tietynlaista varmuutta, kun tietää, että he saavat vapaasti katsoa ympärilleen ja voi olettaa päivän sujuvan mutkattomasti.

 

Tällä kertaa mukanamme oli ystäväperhe, yksi esikoisen parhaista ystävistä. Haikeuden ja ylpeyden tunteiden vuorotellessa seurasimme, miten isommat tytöt jo tutustuivat Muumimaailman mahdollisuuksiin varsin oma-aloitteisen reippaasti ja kaikin tavoin hienosti käyttäytyen. Eivät enää kuten menneenä kesänä, vanhempiinsa tukeutuen.

 

 

Vaikka matka meiltä Porvoosta kestää kolmisen tuntia lapsiperheille tuttuine ”Äiti, mulla on pissahätä”-pysähdyksineen, tuntuu valmistautuminen joka kerta yhtä mukavalta. Tytötkin heräävät aamuisin reissuinnostuksessaan aina hyvillä mielin ja aamupuuhat sujuvat reippaasti. Aamupala omppupaloineen ja näkkäreineen, porkkana-ja kurkkutikkuineen eväsrasioihin ja uninallet kainaloon – seikkailupäivä voi alkaa.

 

Taikatalvi ottaa vierailijoita vastaan vielä koko tämän viikon 26.helmikuuta saakka. Pakatkaa tekin eväsreppunne, lasten unikaverit ja lähtekää halailemaan Muumeja. Jos käy oikein hyvä tuuri, saattaa päästä jopa Nipsun syliin. Meillä se on 2,5v kuopuksen kohokohta joka käyntikerralla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram