Muistan lapsuudestani, miten jotakin mukavaa odottaessa ei uni tullut silmään. Tyyny oli huonosti, tuli kuuma ja välillä varpaita paleli, peitto kääntyi mutturalle, eikä yhtään väsyttänyt. Ei tipan tippaa. Mielessä pyöri kaikki ne kiehtovilta tuntuvat ajatukset tulevasta päivästä tapahtumineen. Olkoon se laivaristeily Ruotsiin hotelliöineen, luokkaretki, koulun kevätjuhla, synttärit, eläinpuistoreissu, kylpyläkäynti, kaverin yökylä tai vaikka joulu. Erityisesti oikeastaan jouluaatto. Se, kun tiesi omien vanhempien vielä jäävän hereille paistamaan kinkkua ja tekemään viimeisiä jouluvalmisteluita. Uni ei tullut, ei sitten millään.

 

Me ollaan lähdössä aamulla Muumimaailman Taikatalveen ystäväperheen kanssa. Tytöt ovat tienneet reissusta jo jonkin aikaa ja öitä Muumien tapaamiseen on laskettu monet kerrat. Ollaan luettu Muumi-kirjoja, katsottu Muumimaailman sivuilta heidän videoitaan ja nukuttu päiväunia Niiskuneiti kainalossa. Tänään iltapalan jälkeen alkoi se kutkuttava jännitys. Nukkumatista ei ollut tietoakaan. Tämän kodin pysäkki taisi jäädä välistä unihiekanheittokierroksella. Esikoinen kyllä nukahti päivän touhuista väsyneenä hyvinkin pian. Lähinnä varmisteli, että herätänhän varmasti aamulla ja tuleehan ystäväkin.

 

Kuopus, kaksijapuolivee, nousi sängyssä istumaan kerta toisensa jälkeen. Mietti, keitä haluaa halata ja sitä, näkeekö myös Nipsun. Hetkeksi malttoi laittaa päänsä tyynyyn, kunnes nousi taas - pohti Haisulin vankilaan joutumista (kuten tapahtuu Muumimaailman omalla videolla) ja Pikkumyytä. Hääräsi ees ja taas, yritti vakuuttaa itselleen, että sisko nukkuu jo ja hänenkin pitäisi, että jaksaa ”mä tiedän, äiti.”

 

Tilanteen rauhoittamiseksi kokeilin ensin siirtää keskustelun ihan toisaalle ja sitten toivottaa vain rauhassa hyvät yöt. Ei toiminut, palattiin Haisuliin ja Hemuliin. Pikkumyyhynkin. Oltiin hetki hiljaa. Hmm. Ehkä parempi taktiikka olisi jutella vielä hetki Muumeista ja sanoittaa ajatus siitä, että häntäkin varmasti jännittää huomisen reissun odotus ja siksi ei saa unta – ja että niin äitiäkin. Typykkä jatkoi pontevasti, että joo, ja isää jännittää ja siskoa jännittää. Samassa litaniassa jännitti isosiskon päiväkotikaveriakin, joka oli ollut aiemmin päivällä meillä leikkimässä. Ja famoa ja fafaa ja aika montaa muuta. Ei siis auttanut keskustelu, tuntui vain vilkastuttavan ajatuksia ja innostavan enemmän. Silitin, istuin hiljaa paikoillaan, silitin taas.

 

Lapsenhuoneen pimeydessä palasin monet kerrat omaan lapsuuteeni. Siihen, miten silloin aikanaan ärsytti, kun äitini tai isäni totesi sellaisella aikuisen auktoriteetilla, että ”Nyt pitää nukkua, että sä jaksat huomenna.” Tokihan mä tajusin, että pitäisi nukkua, mutta kun ei malta. Ei saa unen päästä kiinni. Juuri se sama, mitä mä olin toistellut jo viimeisen tunnin. Eipä pudonnut omena kauas puusta.

 

Ystäväni kertoi, että hän jättää reissuista, ystävätapaamisista ja erilaisista juhlista kertomisen aina kunkin päivän aamuun ja takaa sillä levolliset unet lapsilleen. Itse taas koen, että haluan lasten kanssa fiilistellä tulevaa, suunnitella ja ideoida. Se, että käydään yhdessä tulevaa läpi useita kertoja, on lähes yhtä merkityksellistä kuin se itse tapahtuva, odotettava. Mutta sillä menettää myös helposti yöunet. Kumpi parempi, sitä en tiedä. Makuasioita.

 

Nyt pienet ovat kuitenkin nukkuneet jo useamman tunnin. Itse en malttaisi mennä, ajatukset karkaavat huomiseen itselläkin. Sen verran innolla itsekin odotan sitä, että Muumiperhe herää viime talven tapaan taas reiluksi viikoksi talviuniltaan. Odotan Niiskuneidin jäätanssia ja muuta hyvin lapsilähtöisesti rakennettua ohjelmaa sekä tyttöjen tuikkivia silmiä sitä seuratessaan, riemua yhteisistä hetkistä ystävän kanssa. Suunnittelen sujuvaa ruokailua lasten kanssa ja Muumimamman keittiön herkkuja. Odotan Muumimaailman idyllistä tunnelmaa, omaa saarta pelkästään lapsia ja lapsiperheitä varten suunniteltuna. Ihan mahtava idea tää Taikatalvi, muutoin olisi kesäodotukseen pitkä aika. Samalla tavallahan me näemmä käyttäydytään- lapset ja aikuiset.

 

Ps. Pitkät automatkat ovat myös hyvää aikaa jutella rauhassa puolison kanssa. Suunnitella, ideoida, pohtia, parantaa maailmaa. Välillä takapenkkiläisille saa tosin keksiä tekemistä ja valaa uskoa paikallaan istumisen järkevyyteen, mutta se on sitten ihan toinen juttunsa ;)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram