Se aamu, kun jo lapsia herättäessäsi tiedät, että tänään on SE neuvolapäivä. Se, jolloin neuvolantäti ennen pitkää neuvolakäynnin aikana nousee tuolistaan, kääntyy takana olevaa lipastoaan kohti, ottaa rokotusneulan suojapakkauksestaan ja alkaa valmistella lapsen rokottamista. Neulan suojapakkaus rapisee, läpinäkyvästä suojakalvosta heijastuu loistelampun valo. Neulan vilahtaessa käännät katseen vaistomaisesti pois. Siinä se on, se, jolla pian pistetään minun lastani. Minun. Miten yhteen neulanpistoon voikaan liittyä niin paljon tunnetta ja suojelunhalua. Epäloogista ajattelua.
 

Se aamu, jona oma olosi on epämiellyttävän rauhaton ja perinteiset aamurutiinit sujuvat tahmeasti. Pestiinkö hampaat jo, onhan vitamiinit otettu ja löytyyhän neuvolakortti käsilaukusta. Ajatus harhailee, mieli vaeltelee. Yrittää piilottaa lapselta sen, että itseäkin mietityttää – ja kun yhtään järkeilee, ei edes pysty konkretisoimaan, mikä mietityttää. Se pieni pistosko, oikeasti? Yksi tuhansista rokotuksista silläkin viikolla koko Suomessa.  Silti mietityttää, yrittää olla rauhallinen ja korostetun tasapainoinen, vaikka mielessä kuohuu.
 

Aamu, jona keksit epätoivoisesti tapaa perustella lapsellesi, että rokottamisesta on oikeasti hyötyä. Mietit, miten kertoisit, että se sattuu kyllä hetken, mutta että tietyt rokotukset, kuten jäykkäkouristus, vain tarvitsee ottaa. Että hetkellisestä piikinpistosta on enemmän apua pitkällä aikavälillä. Perustelujen keksiminen rokotuksen hyödyistä lähes nelivuotiaalle on hopeless case, sen tietää jokainen. Kaksivuotiaasta ei kannata edes mainita. Paljonko oikeastaan edes tarvitsee ja kannattaa perustella, tehdä kärpäsestä härkänen? Nostaa rokotusta, sitä piikin pistoa, isommaksi asiaksi kuin se onkaan? Kuka sen draaman lopulta tekee - äiti vai lapsi? Ekan puolesta voisin pistää aika monta pennosta likoon.
 

Tai aamu, jolloin vasta etsit hätäpäissäsi tapaa kertoa lapsellesi, että tänään ei oikeastaan tehdä tutun, tykätyn neuvolatädin kanssa pelkästään kivoja juttuja, vaan sitten kaiken kivan lomassa saat sellaisen tärkeän rokotuksen. Sellaisen tosi tärkeän, että juteltaiskos siitä hetki? Niin nyt, kun on jo oikeastaan kiire sinne neuvolaan, että puetaanko samalla ja ota nyt aamupalaakin siinä juttelun lomassa.
 

Uuh. Meillä on edessä rokotussuma – pääosin lapsilla, osin minullakin. Vain rokotuksensa ajan tasalla pitänyt mies säästyy. Nelivuotisneuvolassaan esikoinen saa ikäryhmälleen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvan rokotuksen, ja sen lisäksi kaikki me tytöt syksyn lomareissua ajatellen matkailijoille suositeltavan kolmen rokotuksen Twinrix-sarjan.

 

Tunnustan. Yritän olla rohkea ja reipas ja vakuuttaa, että kaikki menee oikein hyvin – juuri sitä kaikkea, mitä hoen lapsille, kun heitä jännittää joku asia. Kyllähän kaikki menee hyvin. Ennemmin tai myöhemmin, isommin tai pienemmin itkuin ja harmistuksin poistutaan neuvolan ovesta kuitenkin. Kaikki rokotettuina. Omasta yläastevuosien epäonnistuneesta labrakäynnistä johtuvasta neulakammostani yritän selvitä sitä ennen, olla esimerkkinä rennon leppoisasti. Paikallisen lääkärikeskuksen rokotushoitaja totesi kuitenkin tänään, ettei vanhempaa ikinä rokoteta ennen lasta. Jäisi muuten moni lapsi rokottamatta tilanteen nähtyään. Muita hyviä vinkkejä rokotustilanteisiin valmistautumiseen löydät täältä, lääkefirma GSK:n sivuilta.

 

Ystävien viestit rohkaisivat illansuussa. Toisen perheen kaksivuotias sai eilen vesirokkorokotteen ja selvisi pienin jälki-itkuin rokotuksen jo saatuaan, toisen perheen nelivuotias osoitti mieltään lähinnä harmistuen ja äidin turvalliseen syliin rokotuksen jälkeen käpertyen. Kyllä mekin selvitään.

 

-----

Teehetkien koti ajankohtaisine päivityksineen ja lisäbonuksin löytyy myös Facebookista

Kommentit (6)

Heinähattu
Liittynyt28.4.2016

Oih. NE päivät. Itse en niitä niin jännitä, mutta Valto. Hän on jossain vaiheessa (en muista milloin, kun piikkejä pisteltiin häneen jatkuvasti jo kahtena ensimmäisenä vuotena) saanut piikkikammon. Valto ottaa silloin tällöin ennen nukahtamistaan puheeksi sen, "milloin seuraavan kerran rokotetaan." Inhoan noita hetkiä. En meinaa saada häntä rauhoittumaan, niin paljon hän rokottamista pelkää. Onneksi nyt, tokaluokkalaisena, seuraava rokotus on muistaakseni vasta parin vuoden päästä.

Oma blogini on Heinähattu, Valto ja Viljo.
Meidät löytää myös Facebookista ja Instagramista.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Rokottaminen, sen tärkeydestä huolimatta, on tosi ristiriitainen juttu. Viet lapsen neuvolaan tietäen, että häntä tulee sattumaan. Olkoon, että se on vain sen hetken, mutta silti.

Mietin jossakin vaiheessa, että miksi teen eron tavallisiin lääkärikäynteihin - eiväthän nekään ole top3-listalla lapsen mielestä kipeänä ollessa. Mutta ne tulevat yllättävämpinä ja tietyllä tapaa tarpeeseen juuri sillä hetkellä. Rokotuksesta taas sovitaan jo hyvissä ajoin ja ne ovat kuitenkin valintoja kuten tämä meidän twinrix esimerkiksi.

Lapsen mieli on myös yllättävän muistavainen, pitkältäkin ajalta. Ymmärrän siis hyvin sun tunteen äitinä ja Valton pelon.

Vierailija

Lapsi kyllä pysyy rauhallisena, jos vanhempi ei panikoi. Se piikki pistää vain hetken, mutta suoja joka siitä saadaan kestää pitemmälle.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Siitä olen samaa mieltä, että rokotuksen antama suoja on tärkeä. Sitä pientä pistoa verrattuna vaikkapa juuri jäykkäkouristusrokotteen merkityksellisyyttä ei voida oikein laittaa rinnakkain.

Meidän osalta kaikki rokotustilanteet ovat tähän saakka menneet hyvin ja rauhallisesti, mutta en silti voi väittää niistä pitäväni. En lapsilla, enkä omakohtaisesti.
 

VauhtiMama Heli
Liittynyt16.8.2016

Meillä neljävee odotti rokotetta jännityksellä monta viikkoa. Kysyttäessä kerroin, että kyllä, rokottaminen nipistää. Ei niinkään satu, mutta tuntuu ikävältä. Pelon seassa oli pientä uhmakkuuttakin, olivathan aikaisemmin neuvolaan ehtineet kaveritkin selvinneet piikeistään. ;)

Lopulta kävikin niin, että neljävee PETTYI kun pisto ei tuntunutkaan yhtään. Ei kerrassa miltään. Höh. :D

Blogini Älyllistä äitiyttä löydät osoitteesta: www.vauva.fi/blogit/alyllista_aitiytta sekä Facebookista: www.facebook.com/alyllistaaitiytta/ . Tervetuloa mukaan!

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Meillä katsotaan usein Ylen lastenohjelmien arkistosta "Meidän vauvaa", jossa Emmaliina menee neuvolaan. Siinä todetaan jotenkin, että rokottaminen nipistää tms.  Nyt esikoinen valmistautuu siihen nipistykseen, ja pärjää kuulemma hyvin, koska Emmaliinakin pienempänä pärjää.
 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram