Tätä kirjoittaessani istun ikkunan ääressä suomalaisille kai tutuimman tallinnalaisen hotellin, Virun, 19.kerroksessa ja katson ikkunasta öistä, valoissa kylpevää Tallinnaa. Tuijotan pitkään sysimustaa merta, jota saapuvat risteilyalukset ja pienemmät seilaavat alukset valopilkkuina värittävät. Yksi toisensa perään ne tulevat satamaan, kiinnittyvät laituriin ja päästävät matkustajat kohti uusia seikkailuja. Ihailen maagisesti valaistua kirkontornia ja loputonta autojen virtaa pääkatujen varrella, vaikka kello on yli puolen yön. Mihin lienevät nuo kaikki autot matkalla, huomaan pohtivani, kuten isovanhempani usein miettivät kotinsa edestä kulkevan tien autoja seuratessaan. Pöydällä vieressäni perinteiset tallinnantuliaislapaset ja Kalevin suklaata sekä pari taianomaisesti pakattua teerasiaa.

Kuuntelen, miten esikoiseni nukkuu hotellin lakanoiden välissä. Pieni, superreipas seikkailijani, joka heräsi aikaisin aamulla leveään hymyyn ja suureen odotukseen, kulki päivän aikana monen monta kilometriä sataman "laivaputkista" Tallinnan vanhan kaupungin kujille ja joulutorille eikä kertaakaan valittanut väsymystä. Kerran pyysi hetkeksi reppuselkään, senkin kuulemma siksi, että sieltä näkee paremmin esiintymislavan tonttutanssin. Sovitti kenkäkaupan kenkiä hymyssä suin, etsi ruokakaupasta kärryyn omasta mielestään hyvää iltapalaa ja tuliaisia kotona odottavalla muulle perheelle. Söi ravintola-annoksen mausteisempaa broileria ja ei-ehkä-niin-nappiin-osunutta iltapalajugurttia hotellihuoneessa "äiti, mä saan sitten kotona mun omaa jugurttia taas, eikö niin, ja mulla on nyt nälkä." Maidon puuttuminen oli vähän vaikeampi purtava, se meni kyllä äidin piikkiin. Onneksi vesi ja omenamehu kelpasivat illan janojuomaksi.

 

Nelivuotiaani, joka halusi matkaseurakseen hyvän päiväkotikaverinsa kera äitinsä. Ystävänsä kanssa nököttivät nenät lasissa laivassa katsomassa merta, kävelivät käsikädessä vanhan kaupungin katuja ja kirmasivat suut avoinna tavoitellen kielelleen taivaalta putoavia kevyitä lumihiutaleita. Olivat onnellisia toinen toisestaan. Nyt toinen neljävee nukkuu muutaman hotellihuoneen oven päässä, valmiina heräämään virkeänä uuteen aamuun hänkin.

Nukkumaan mennessä luettiin tuttu iltasatukirja ja juteltiin pitkään päivästä tapahtumineen. Siitä, miten tanssiesityksen tontuilla oli hienot hameet, joulutivolin hevoset kauniin värisiä ja laivalla oli toinenkin samanniminen lapsi kuin esikoiseni. Mietteliäitä ajatuksia lähetettiin lahden toiselle puolelle isälle ja pikkusiskollekin "tekeeköhän ne mullekin piparkakkuja?"

 

Pienellä oli nukkumatin lähestyessä enää yksi pohdinta: "Äiti, ethän sä mee mun nukkuessa tästä huoneesta mihinkään paitsi vessaan, kun mä en vielä tunne tätä huonetta kovin paljon, eikä mun nallekaan." En, en mene. Mihinkäs minä, täällä ollessani sä, esikoiseni, olet kaikkein tärkeintä. Siksi istun ja kuuntelen, kun tuhiset, käännät välillä kylkeäsi ja naurahdat unissasi.

 

Enkä osaa kuvata sitä ylpeyden määrää, mikä mulla vanhempana juuri nyt on. En osannut ajatella, miten mielekästä olisi saada matkakaveriksi nelivuotias ja millaisella asenteella hän lähti matkaan. Kyllä mä tiedän, että hän käyttäytyy lähtökohtaisesti hyvin, eikä juuri turhia kiukuttele, mutta jotenkin ajattelin, että matkaan saattaisi väsymyksen tai nälän yllättäessä liittyä enemmän suostuttelua tai hetkellistä neuvottelua. Ihan vain jo siitäkin lähtökohdasta, että verenperintönä on siirtynyt pohjalaista jääräpäisyyttä aimoannos.

 

Tämän hetken, juuri ennen kuin suljen itse silmäni kerätäkseni uutta energiaa huomiseksi, täyttää kiitollisuus.

 

Kenen kanssa Sinä reissaat mieluiten? Lähdetkö matkaan vain pienten ihmistesi kanssa?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram