Siinä he istuivat, kahvilan viereisessä pöydässä Senaatintorin laidalla. Katsoivat lumoutuneesti toinen toistaan, koskettivat hellääkin hellemmin. Maistoivat lohikeittoa, ruisleipääkin ja taas jatkoivat jutteluaan pehmeän innostuneella äänellä.

 

Tulevat vanhemmat raskauden puolivälin kieppeillä.

 

Olivat ensin jutelleet niitä näitä – siitä, millaisen takin mies toivoisi ja mistä kaupasta he sitä menisivät etsimään lounaansa jälkeen ja siitä, mitä valmistavat illalla ruuaksi. Sitten maaginen hetki. Tulevan äidin leveä hymy, jonka tuleva isä osasi jo tulkita ”vauva liikahti taas, katso, nyt se näkyy taas hyvin.” Kehonkieli muuttui heillä molemmilla täysin, sanat pehmenivät ja puhe madaltui. Mies kurotti pöydän yli puolisonsa vatsaa kohti ”hei pieni.” Äänessä ääretön määrä rakkautta. Rakkautta sellaiseen, jota ei vielä ole kohdannut, saanut syliinsä.

 

Taianomaisen pysäyttävää. He unohtivat tyystin muun maailman ympärillään, jättivät keskustelut broilersalaatista ja villakangastakista, laittoivat lusikan lautasen reunalle. Siinä hetkessä he kaksi jakoivat ihan oman maailman. Tulevan vanhemmuuden, isyyden ja äitiyden.

 

Viereisessä pöydässä olin onnellinen kuopuksestani, kaksi- ja puolivuotiaastani. Aamupäivä yhdessä oli sujunut kaikin tavoin erinomaisesti ja pieni oli ollut hyvin käyttäytyvä ja reipas seuralainen. Silti Cafe Engelin oven sulkiessamme pidin hänen kädestään entistä tiukemmin. Onnellisuus ja lämpö tarttuu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram