Tänään on opiskelupäivä opintovapaalla olevalle kotiäidille. Tai kokopäiväiselle opiskelijalle, joka siinä rinnalla hoitaa lapset kotona. Ihan miten päin vain. Deadlinet paukkuvat joka tapauksessa muutamankin esseen ja verkkokeskustelun osalta lähipäivinä siinä määrin, että tuskanhiki nousee otsalle. Ai miten se näkyy? Siis päivässä, jossa oli tarkoitus ihan aamusta alkaen istahtaa läppärin ja kirjapinon ääreen, uppoutua verkkoviestinnän, median tarkastelun ja sosiaalisen median suunnitelmien pariin ja pitää työhuoneen ovi visusti suljettuna muulta perheeltä omiin ajatuksiin keskittyen.

 

Siivosin aamulla keittiön kaapit, viikkojen hienoinen epäjärjestys haittasi mieltä yhtäkkiä ylitsepääsemättömän paljon. Teet riviin, myslit ja kaurapuurot ojennukseen.

 

Naapurin ihanan sympaattinen mummo tarjosi taas omppuja. On tarjonnut monta kertaa, mutta juuri tänään tuntui siltä, että on ihan pakko tehdä omppupiirakkaa. Yks, kaks, oikeastaan varmaan kolmekin, kaikki eri resepteillä. Mies ja esikoinen lähtivät hakemaan kaupasta kassillisen rahkoja, mascarponea, Philadephia-juustoa ja kermaa. Ajattelin kokeilla hyväksi kehuttua omppupannariakin. Säilön syksyn pakastimeen. Hmm. Todennäköisesti mun lempparista, Maku-lehden sivustolta löytyy vielä muutama muukin hyödynnettävä ohje. Eihän mulla tänään ja nyt alkuviikon päivinä ole muitakaan suunnitelmia ;)

 

Sitä paitsi löysin herkulliselta kuulostavan suppilovahveropiirakan ohjeen. Appiukko oli käynyt keräämässä meille ison laatikollisen sieniä, joten kukapa voisi vastustaa vastaleivotun suolaisen piirakan tuoksua sunnuntai-illassa. Sitä minäkin, ei kukaan.

 

 

Kylpyhuone ja vessa on puunattu lattiasta kattoon, järjestin kaikki kosmetiikkapurnukat riviin lähes korkeusjärjestyksessä ja samassa innostuin siivoamaan vaatekaapinkin. Ei mitään perussiivousta, vaan kaikki ulos ja hiljalleen harkitusti takaisin- sukka kerrallaan, paita paidalta, värijärjestykseen. Lajittelin samassa kirpparillekin osan.

 

Ehdin tyttöjenkin kaapille, lelut kuosiin. Juuri tänään. Sitä paitsi lasten lakanatkin piti vaihtaa.

 

Illalla odottaa vielä monta puuhaa ja suunnitelmaa. Tosi monta. Ja no, se essee. Sanoinkos jo, että sen dl on tänään? ;D Puuh. On oikeastaan hyvä, että on päiviä, joina on jokin tärkeä deadline ja tarve vaativalle ajatustyölle. Tulee samalla hoidettua muutkin asiat. Paitsi se essee, joka vielä odottaa aloittamistaan.

----

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram