Tiedäthän sen tunteen, kun astuessasi ystäväsi kotiin, sinua vastaan tulvahtaa jo ulko-ovella se kokonaisvaltainen lämpö – tunne siitä, että olet odotettu. Sen selittämättömän rauhallisuuden ja levollisuuden. Sen, ettei ole kiire mihinkään. Kenelläkään. Tunteen, joka uppoaa syvälle sydämeen.

 

Me vietimme pikkujouluja ystäväperheen luona, lapset ja äidit, isien ollessa yhteisen työpaikkansa pikkujouluissa. Heillä oli Sami Hedberg ja erinomainen illallinen kollegoidensa kanssa. Meillä puolestaan kodikas, jouluntuoksuinen ilta kynttilöiden ja punaisten servettien koristaessa pöytää, jonne katettiin lasten yhdessä leipomat joulutortut ja huolella koristellut piparkakut.

 

Ystäväperheen äiti on ihmeellinen. Hänellä on aina taito sanoa lapsille (ja muutoinkin) ne oikeat sanat. "Joulutorttuja voi olla monenlaisia, leikkaatte sillä tavalla kuin haluatte ja laitatte marmeladia" tai "kauniin erilaisia piparkakkuja teillä."

 

Tunsin melkein piston sydämessä siitä, että olin edes tehnyt hölmön aikuismaisen mallitortun tytöille (tiedättekös, neljästä kulmasta leikataan tasaisesti sisäänpäin ja sitten taitetaan joka toinen sisäänpäin ja jossakin vaiheessa marmeladia keskelle), sillä ihan herkullisimpia olivat ne huolella pienin kätösin tehdyt, eri tavoin leikatut ja taitellut. Välillä enemmän, välillä vähemmän marmeladia, joissakin ei ollenkaan.

Voi sitä ihmetystä, kun illan hämärissä - pienet ja isot masut täynnä herkkuja - oli Petteri-tonttu käynyt salaa hiipimässä kodissa ja tuonut kimaltavat pussit yllätyksineen pikkujouluyllätyksenä. Miten se Petteri pääsikään livahtamaan ohitsemme lastenhuoneeseen, kun olimme olohuoneessa ja minne Petteri sitten meni - paljon kysymyksiä ja mietteitä pikkuihmisillä.

 

Näyttää muuten siltä, että Petteri joulukuisine kirjeineen muuttaa meillekin. Koko kotimatka juteltiin näet ihmetystä äänessä hänestä ja siitä, miten hän tuo päivittäin kirjeitä ja ehdottaa yhteisiä tekemisiä satuhetkistä leipomiseen kullekin päivälle. "Äiti, jos Petteri käy O:n ja O:n luona, osaisiko se tulla meillekin?" Osannee, sain jo hyviä vinkkejä Petterin tekemistä ja saman verran on ideoitu lisää. Näen jo sieluni silmin Petterin hiipivän kodissamme illan tunteina lasten jo nukahdettua, jättävän kirjeen tai viestin aamuisille silmät sikkurassa, odottavina herääville. Sitä aitoa joulun odotusfiilistä.

 

Idea itsessään on ihana, etenkin kun tiedän tyttöjen saavan useamman "perinteisen" joulukalenterin kummeiltaan. Tämä tuo sitä yhteisen tekemisen ja ihmettelyn iloa siihen rinnalle. Joulukuu, mahtavaa kun tulet.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram