Kirjoitukset avainsanalla vierailukohteet lasten kanssa

Tämä kevät on ollut erinomaista aikaa tutustua sisäleikkipuistoihin, varata lippuja lastenteattereihin ja nukketeattereihin tai istua vaikkapa kylpylän lämpimässä porealtaassa haaveilemassa kesän lämmöstä. Erinomaista ennen kaikkea siksi, etteivät nuo säät ole oikein houkutelleet riemusta kiljuen ulkoilemaan. Onneksi on yhä enemmän vaihtoehtoja mielekkäälle tekemiselle myös sisätiloissa - ja lapsiperheiden suunnattuun tarjontaan selvästi panostetaan.

 

Sisäleikkipuistot ovat muutoinkin meidän lasten suosiossa, sillä ne mahdollistavat sen touhukkaan, erilaisen reippailutuokion oikeastaan minä tahansa vuodenaikana. On mukavaa myös huomata, että viime vuosina niitä on noussut pitkin poikin Suomea runsaasti eri konsepteilla ja nykyisin yhä enemmän eri-ikäiset liikkujaryhmät huomioon ottaen. Se, että toimintamahdollisuuksia on kaiken ikäisille, mahdollistaa yhteisen ajan viettämisen esimerkiksi ystäväperheiden kanssa lasten ikäerosta huolimatta.

 

Me haluttiin viettää yhteinen päivä esikoisen kummitädin perheen kanssa ja lähdettiin yhdessä Kouvolan Tykkimäki Actionparkiin. Vauhdikasta sisäleikkipuistoilua ja ruokailu kiireettä - sunnuntai hyvässä seurassa - kuului suunnitelma. Juuri se toteutuikin, kesän ensimmäisellä irtojäätelöllä höystettynä.

Siisti, hyvin ylläpidetty, erinomaisessa kunnossa ja monipuolinen. Sitä ja paljon muutakin oli Tykkimäki Actionpark, joka tarjoaa valtavan, 2000m2 tilan erilaisine liikuntamahdollisuuksineen.

 

Sen lisäksi, että tarjolla on ne perinteisemmät pienillekin lapsille sopivat pallomeret ja kiipeilytalot, pääsee Tykkimäki Actionparkissa alle kouluikäisten kanssa myös esimerkiksi keppihevostelemaan, kiitämään köysiradalla ja uppoutumaan jättimäisten rakennuspalikoiden pariin. Eikä leikkiminen katso ikää, kun seura on sopivaa. Seuranamme oli näet ystäväperheen 9- ja 12-vuotiaat pojat, jotka hekin sukelsivat hyvillä mielin pallomereen meidän 2- ja 4-vuotiaiden tyttöjen kanssa.

 

Viime vuoden lokakuussa, 2016, avatussa konseptissa toimivaa on se, että pienten lasten rinnalla puistossa on oikeasti tekemistä kaiken ikäisille. Myös lasten kanssa viihtyville vanhemmille.

 

Puistossa on valtava vaahtomuoviallas, jonne useampien metrien korkeudesta aina vain tason korkeutta nostaen pudottautuivat niin neiti neljävee kuin yhdeksänvuotias kaverinsakin. Porukan vanhin, 12vee, teki samaiseen vaahtomuovimereen voltteja trampoliinilta hyppien. "Mä haluan myös", hihkui kaksivuotiaamme, mutta hän pääsi vielä tällä kerralla sen sijaan kiipeilemään parkour-alueella ja hyppimään riemunkiljahdusten saattelemana ponnarit ponksuen trampoliineilla.

 

Jalkapallon tarkkuuspelin jälkeen helottivat posket aikuisillakin ja toki oli kokeiltava niin pingistä, korista kuin jääkiekkoakin. Syntyperäisenä vimpeliläisenä, aikoinaan hyvin fanaattisena pesisfanina, KPL:n syöttölauta ja mailat herättivät erikoisen kilpailuvietin ja sieluni silmin näin jo itseni kotipesän takana pesistä seuraamassa. Actionparkissa on nostettu taitavasti ja ylpeydellä esiin oman alueen urheiluseurat. Ja minigolf, johon mä loin ystäväperheen miehen kanssa pelatessa ihan omat säännöt. Voitonkiilto silmissä saatoin jopa muokata niitä kesken pelin. Hyväntuulisten naurujen ja leveiden hymyjen peli, niin parasta.

 

Arvostan sitä, että lapsiperheisiin taaperoista nuoriin ja erilaisiin elämyksiin panostetaan. Sitä, että lapsia ja nuoria halutaan rohkaista liikkumaan erilaisen temppuilunkin kautta. Sisäleikkipuistoissa, kuten Actionparkissa, hujahtaa helposti useita tunteja ilman, että tulee edes vilkaisseeksi kelloa. Omassa lapsuudessani näitä ei vielä ollut ja ilmeisesti siksi nyt lähes nelikymppisenä viihdyn reippaiden temppuilujen lomassa kaikkien lapsuusvuosienkin edestä :D Oikein onnistunut päivä siis.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapset ja kulttuuri? Nukketeatteria, lastenteatteria, musikaaleja tai vaikkapa konsertteja? Vaikeasti tavoitettavaa, liian kallista kotona oleville vanhemmille lapsineen ja mitä todennäköisimmin tylsääkin? Jos ei äidille, niin ainakin lapselle? Eihän se vaahtosammuttimen kokoinen kuitenkaan pysy aloillaan ja esitykseen keskittymisen sijaan saat takuulla olla toistuvasti keskustelemassa säännöistä. Right?

 

Kotikaupunkini Porvoon kulttuuripalvelut on ottanut arvostettavalla tavalla yhdeksi vahvaksi painopistealueekseen lapset. He näkivät perinteiset uskomukset toisin ja antoivat pienillekin mahdollisuuden kulttuurielämyksiin ja -kokemuksiin. Meille kaupungin lapsiperheille on tuotu sarja laadukkaita, kiertäviä lastenteattereita oman kaupungin Taidetehtaalle, jolloin tavoitettavuus on ollut joka ikisellä. Teatteriesityksen nimellinen kahden euron kustannus ei ole sellaisenaan rajannut pois edes suuria päiväkotiryhmiä. Päiväkotilapsia on itseasiassa saapunut esityksiin paikalle bussilasteittain. Kun lapsia on istunut vieri vieressä lattialla koko salillinen, on joku saattanut joskus häärätä tai höpötellä omia juttujaan kesken esityksen. Silti ne kymmenet, lähemmäs sadat lapset ovat nököttäneet pääsääntöisesti tarkkaavaisina esitystä seuraten ja siihen eläytyen, ketään sen enempää häiritsemättä tai edestakaisin kulkematta. Juuri teatterimaisen arvokkaasti, kuten me aikuisina odotamme. Ihan oma asiansa toki on se, olisiko näistä joihinkin sopinut aloillaan istumisen sijaan vaikkapa tanssahtelu musiikin tahtiin pienten jalkojen tömistellessä tahdissa lähes hiiskumattoman hiljaisuuden sijaan.

 

"Maailman tärkeimmälle yleisölle" on ollut täällä Porvoon Taidetehtaalla arkipäivisin esitettävä sarja laadukkaita, kiertäviä lastenteatteriesityksiä läpi vuoden kuten Turun Linnateatterin Herra Hakkarainen harrastaa, Teatteri Hevosenkengän Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri ja Nukketeatteri Ofelian Reetu ja Lola. Ennen pääsiäislomia oli vuorossa Teatteri Vantaan Viirun syntymäpäivä ja nyt pääsiäispyhien päätteeksi olemme menossa koko perheen voimin katsomaan Teatteri Taruman tuotannon Ruutitrulli ja Illintilli: Suuren pääsiäismunan salaisuus.

 

Arvostan, ja vielä toistamiseenkin todettuna - arvostan. Mieletöntä saada kotikulmille vaihtelevaa lastenkulttuuria, moninaista tarjontaa nukketeatterista teatteriin. Harvassa kaupungissa tuskin on omin toteutuksin aktiivista lastenteatteria, joten nämä kiertävät teatterit ovat helmiä. Uskomusten sijaan helposti tavoitettavaa, (kaupungin toki osin tukemana) edullista ja ainakin näillä kokemuksilla viihdyttävääkin. Olen kokenut tämän erinomaisena mahdollisuutena kasvattaa lapsia siihen, että kulttuuri voi olla luonteva osa arkea - ja että siinä missä voi toivoa uimahallireissua tai sisäleikkipuistoaikaa, voi toivoa lastenteatteriesitystä tai konserttia.

 

Sitä paitsi esitykset jättävät ajatuksia jälkeensä. "Ei ole hyvä olla ihmisen yksin. Mutta kun minulla on sinut ja sinulla minut, niin on hyvä olla", totesi Pesonen Viirulle vain muutama päivä sitten. Asiasta juteltiin kotimatkalla, sillä se oli tarttunut esityksen lomasta tarkkaavaiselle nelivuotiaalle. "Se huolehti Viilu-kissasta", viittasi kaksivuotias samana iltana nukkumaan mennessään. Esitys oli jäänyt mieleen. Osana lapsen luontevaa arkea.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun Katti Matikainen kurkisteli Pikku Kakkosen neljäkymmentävuotisesta historiasta kertovien näyttelyelementtien takaa, sähköistyi tunnelma Sipoon Lilla Villanissa merkittävästi. Hetkessä oli selvää, että pienetkin fanit tiesivät, kenestä on kyse.

Pikku Kakkonen, omankin lapsuuteni suosittu ohjelma iltakuuden aikaan, on lähtenyt juhlavuotensa myötä elämyksellisen valokuvanäyttelyn kanssa kiertämään Suomea Suuren lukuseikkailun mukana. Lapsen tavalla ja mukavasta lapsen tasolle lattiapintaan tehdyssä värikkäässä ja paljon muistoja herättävässä näyttelyssä on nähtävillä kuvia lastenohjelmista vuosikymmenten varrelta. Rölli, Heikkopeikko, Ransu ja Eno Elmeri ja Pelle Hermanni änkeröisineen. Monen monta kertaa hihkuin tytöille, että hei, tuotakin ohjelmaa teidän äiti katsoi silloin, kun oli pieni niin kuin te.

 

Tytöt viihtyivät pitkän tovin muovailuvahahahmoja tekevän nimipäiväonnitteluohjelmaelementin kohdalla, hymyilivät leveästi paljon pitämälleen nallelle, silittivät Satu Sopasen ja Soili Perkiön "mu-mu-muista laulaa"-poskia, muistelevat Ti-Ti Nallen kohdalla käyntiä nallekodissa ja ihmettelivät, miten Närpiäistenkin kuva oli tuotu "ihan meidän kodin lähelle."

 

Se, että Katti Matikainen ihka oikeana hahmona kävi kertomassa vuorovaikutteisen tarinan eroista valilaakson ja ilolaakson välillä ja nostamassa ajatusta haukusta kehuihin harmi harmaasukan myötä, toi säpinää aamuun. Lapset osallistuivat ja innostuivat - ja kyselivät toki oletetusti, mihin Katti Matikainen on jättänyt ystävänsä Nakki Rakin. Katti Matikainenhan puhuu lukemisen tärkeydestä myös lapsille suunnatussa Kirjamylly-ohjelmassaan, joten hahmona tähän hän on erinomainen.

 

Muutoinkin näyttelytila on tutustumisen arvoinen. Voit koota siellä Pikku kakkosen palapelin muistelemalla, milloin kakkoseen asettuu kukka ja milloin kala. Pääset kokeilemaan tasapainolaudalla taitavuuttasi ja kiertämään näyttelyn kokonaisuudessaan erilaisten tehtävien kautta. Sitä paitsi ihan parasta - näyttely herättää hurjan määrän muistoja omasta lapsuudesta. Sen, miten istui iltaisin kotisohvalla odottamassa Pikku Kakkosen alkamista ja miten nukkumatti heitti unihiekkaa lähetysajan päättyessä.

 

Pikku Kakkosen näyttely on siis osa Suurta lukuseikkailua, joka on Lastenkirjainstituutin ja Lukukeskuksen yhdessä koordinoima tapahtumakiertue. Sen tavoitteena on tukea pitkäjänteistä lukemista lasten ja nuorten omilla ehdoilla. Miten valtavan tärkeää ajassa, jossa lukemisen merkitys on painumassa osin taka-alalle.  

 

Tapahtumakiertueen tavoittaa lastenkulttuurikeskuksista kahdeksalla paikkakunnalla Suomen Suomi 100 –juhlavuoden kunniaksi. Kiertuepaikkakuntia ovat Sipoon lisäksi Vaasa, Tampere, Helsinki, Turku, Pori, Kemi ja Kuopio, joihin kiertue pysähtyy kulloinkin kolmen viikon ajaksi.

 

Kannattaa ihan ehdottomasti mennä käväisemään ja tutustumaan, jos kiertue pysähtyy likimainkaan sinun lähelläsi. Meidän tytöt pitivät ja äiti sai nostalgisen hurmion.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En suorilta ole nähnyt itseäni unelmalomaviikonloppua ajatellessani kylpylän aalloilla keinumassa ja lekottelemassa porealtaiden kuplissa ventovieraiden kanssa. Osin ehkä sitä suomalaisille tyypillistä häveliäisyyttä ja oman tilan tarvetta, osin sitä arvioivaa katsetta omaan äitiyden(kin) muuttamaan kroppaan, joka kuitenkin kylpylässä kätkeytyy vain kevyen uimapuvun taakse. Lähden mielelläni uimaan kuntoradalle vesijuoksutyyppisesti, mutta kylpylässä esimerkiksi se lasten tyypillisesti rakastama vauva-allas, jossa on vettä hädin tuskin nilkkaan, ei ihan ole mun juttuni. Sitä paitsi ihmeen usein niissäkin altaissa on viileää vettä. Vanhemmat kököttävät altaan reunoilla käsikarvat pystyssä ja hampaat kalisten - uuh, ihan mahottoman rentouttavaa.

 

Meidän tytöt rakastavat vettä ja uimista. Viihtyvät uima-altailla pitkään sinne päästyään ja pyytävät viikoittain isäänsä lähtemään kanssaan uimahalliin. Meiltä kotoa se on onneksi ihan kivenheiton päässä mäen alla. Vuosi sitten tilanne oli tyystin toinen. Kuopus kiljui lähes kaksivuotiaaksi pelkästään jo siitä, että näki vettä ja ahdistui silminnähden uimahallin kaikuvista äänistä. Se, että hänet olisi saanut kastamaan vettä edes varpaankärjellään, oli kaikin tavoin mahdoton ajatus. Vesipelkoisesta vesipedoksi.

 

 

Kylpylä. Tyttöjen rakkaudesta veteen me varattiin kylpyläviikonloppu Ikaalisissa. Koko perheenä. Yhdistettiin kylpyläreissu toivottuun käyntiin Ti-Ti Nallen talossa, ja toisaalta oltiin myös kuultu Ikaalisten kylpylästä paljon hyvää nimenomaan perhekohteena. Vietettiin monta hyväntuulista valmistautumishetkeä jo kotona, kun kukin mietti, mitkä ovat ne tärkeimmät mukaan tarvittavat asiat. Ponit, pehmolelut, uninallet, palapelit, iltasatukirjat. Lapsen silmin tärkein onkin ihan toista kuin meidän aikuisten silmin.

 

 

Tytöt rakastivat jokaista hetkeä. He kirmasivat hotellin käytävällä valkoiset kylpytakit päällään hihkuen "uimaan, uimaan" ja nauttivat täysin siemauksin vedestä. Hotellihuoneeseen päästyään olisivat olleet valmiita lähtemään takaisin saman tienkin. Molemmat osaavat uida sujuvan omatoimisesti käsikellukkeillaan, joten meillä vanhemmillakin oli kädet vapaana omalle uimiselle heidän vierellään. Vesiliukumäki kierteineen oli ennen kokematon juttu, josta tuli hitti. Lämpimään veteen oli mukavaa polskahtaa isän sylissä. Lämmin vesi - jee, täydet pisteet Ikaalisten kylpylälle siitä, ettei allasosastolla tarvitse palella, sillä ennakko-odotuksista poiketen vesi oli miellyttävän lämmintä.

 

Oli mahtavaa seurata lasten onnellisuutta. Sitä, miten he järjestivät iloisina hotellihuoneen pöydille omat lelunsa ja miten kömpivät omien peittojensa alle. Sitä, miten kurkistelivat hotellihuoneen ikkunasta ulos ja miettivät, keitä muita hotellissa mahtaa asua meidän kanssa samaan aikaan ja menevätkö hekin uimaan. Ottivat hyppyaskeleita hotellin käytävällä käsi kädessä aamupalalle lähdettäessä. Sitä paitsi - saatiin koko perhe nukkua pitkät yöunet ja rauhoittua arjen hulinasta.

 

 

Ai se oma kokemus kylpylästä? Sinne mä sujahdin sujuvasti lämpimään veteen, jenkkakahvoineni ja lämmöstä punakoituvine poskineni. Onnellisena siitä, että perhe sai viettää aikaa yhdessä. Ihan kuten omassa lapsuudessani, jolloin meidän perhe kävi usein syyslomilla kylpylöissä eri puolilla Suomea. En uhrannut ensimmäisen ensimmäistä ajatusta möhömahaisuudelle - omalle tai kenenkään toisenkaan - ja pujahdin suitsaitsukkelaan poreammeeseen muusta seurasta välittämättä. Keskityin mulle tärkeimpiin ihmisiin ja hyvään fiilikseen. Siihen olennaiseen, perhelomaan. Niin, enkä palellut. Se oli hyvä merkki se.

 

Kukapa olisi arvannut, että pari päivää kotiutumisesta olisin jo ehdottamassa seuraavaa reissua. Ensi viikolla suunnataan vuorostaan Tampereelle ja nautitaan muutama yö vesipetojen elämästä Näsinneulan kupeessa. Unohdetaan kotityöt ruuanlaitosta pyykinpesuun, istutaan valmiiksi katettuun pöytään ja annetaan jollekin toiselle mahdollisuus tehdä siivous huoneistossamme. Annetaan aikaa toisillemme. Ei liene vaikea arvata, että odotetaan sitä paljon.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.