Kirjoitukset avainsanalla vierailukohteet lasten kanssa

Lapset ja kulttuuri? Nukketeatteria, lastenteatteria, musikaaleja tai vaikkapa konsertteja? Vaikeasti tavoitettavaa, liian kallista kotona oleville vanhemmille lapsineen ja mitä todennäköisimmin tylsääkin? Jos ei äidille, niin ainakin lapselle? Eihän se vaahtosammuttimen kokoinen kuitenkaan pysy aloillaan ja esitykseen keskittymisen sijaan saat takuulla olla toistuvasti keskustelemassa säännöistä. Right?

 

Kotikaupunkini Porvoon kulttuuripalvelut on ottanut arvostettavalla tavalla yhdeksi vahvaksi painopistealueekseen lapset. He näkivät perinteiset uskomukset toisin ja antoivat pienillekin mahdollisuuden kulttuurielämyksiin ja -kokemuksiin. Meille kaupungin lapsiperheille on tuotu sarja laadukkaita, kiertäviä lastenteattereita oman kaupungin Taidetehtaalle, jolloin tavoitettavuus on ollut joka ikisellä. Teatteriesityksen nimellinen kahden euron kustannus ei ole sellaisenaan rajannut pois edes suuria päiväkotiryhmiä. Päiväkotilapsia on itseasiassa saapunut esityksiin paikalle bussilasteittain. Kun lapsia on istunut vieri vieressä lattialla koko salillinen, on joku saattanut joskus häärätä tai höpötellä omia juttujaan kesken esityksen. Silti ne kymmenet, lähemmäs sadat lapset ovat nököttäneet pääsääntöisesti tarkkaavaisina esitystä seuraten ja siihen eläytyen, ketään sen enempää häiritsemättä tai edestakaisin kulkematta. Juuri teatterimaisen arvokkaasti, kuten me aikuisina odotamme. Ihan oma asiansa toki on se, olisiko näistä joihinkin sopinut aloillaan istumisen sijaan vaikkapa tanssahtelu musiikin tahtiin pienten jalkojen tömistellessä tahdissa lähes hiiskumattoman hiljaisuuden sijaan.

 

"Maailman tärkeimmälle yleisölle" on ollut täällä Porvoon Taidetehtaalla arkipäivisin esitettävä sarja laadukkaita, kiertäviä lastenteatteriesityksiä läpi vuoden kuten Turun Linnateatterin Herra Hakkarainen harrastaa, Teatteri Hevosenkengän Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri ja Nukketeatteri Ofelian Reetu ja Lola. Ennen pääsiäislomia oli vuorossa Teatteri Vantaan Viirun syntymäpäivä ja nyt pääsiäispyhien päätteeksi olemme menossa koko perheen voimin katsomaan Teatteri Taruman tuotannon Ruutitrulli ja Illintilli: Suuren pääsiäismunan salaisuus.

 

Arvostan, ja vielä toistamiseenkin todettuna - arvostan. Mieletöntä saada kotikulmille vaihtelevaa lastenkulttuuria, moninaista tarjontaa nukketeatterista teatteriin. Harvassa kaupungissa tuskin on omin toteutuksin aktiivista lastenteatteria, joten nämä kiertävät teatterit ovat helmiä. Uskomusten sijaan helposti tavoitettavaa, (kaupungin toki osin tukemana) edullista ja ainakin näillä kokemuksilla viihdyttävääkin. Olen kokenut tämän erinomaisena mahdollisuutena kasvattaa lapsia siihen, että kulttuuri voi olla luonteva osa arkea - ja että siinä missä voi toivoa uimahallireissua tai sisäleikkipuistoaikaa, voi toivoa lastenteatteriesitystä tai konserttia.

 

Sitä paitsi esitykset jättävät ajatuksia jälkeensä. "Ei ole hyvä olla ihmisen yksin. Mutta kun minulla on sinut ja sinulla minut, niin on hyvä olla", totesi Pesonen Viirulle vain muutama päivä sitten. Asiasta juteltiin kotimatkalla, sillä se oli tarttunut esityksen lomasta tarkkaavaiselle nelivuotiaalle. "Se huolehti Viilu-kissasta", viittasi kaksivuotias samana iltana nukkumaan mennessään. Esitys oli jäänyt mieleen. Osana lapsen luontevaa arkea.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun Katti Matikainen kurkisteli Pikku Kakkosen neljäkymmentävuotisesta historiasta kertovien näyttelyelementtien takaa, sähköistyi tunnelma Sipoon Lilla Villanissa merkittävästi. Hetkessä oli selvää, että pienetkin fanit tiesivät, kenestä on kyse.

Pikku Kakkonen, omankin lapsuuteni suosittu ohjelma iltakuuden aikaan, on lähtenyt juhlavuotensa myötä elämyksellisen valokuvanäyttelyn kanssa kiertämään Suomea Suuren lukuseikkailun mukana. Lapsen tavalla ja mukavasta lapsen tasolle lattiapintaan tehdyssä värikkäässä ja paljon muistoja herättävässä näyttelyssä on nähtävillä kuvia lastenohjelmista vuosikymmenten varrelta. Rölli, Heikkopeikko, Ransu ja Eno Elmeri ja Pelle Hermanni änkeröisineen. Monen monta kertaa hihkuin tytöille, että hei, tuotakin ohjelmaa teidän äiti katsoi silloin, kun oli pieni niin kuin te.

 

Tytöt viihtyivät pitkän tovin muovailuvahahahmoja tekevän nimipäiväonnitteluohjelmaelementin kohdalla, hymyilivät leveästi paljon pitämälleen nallelle, silittivät Satu Sopasen ja Soili Perkiön "mu-mu-muista laulaa"-poskia, muistelevat Ti-Ti Nallen kohdalla käyntiä nallekodissa ja ihmettelivät, miten Närpiäistenkin kuva oli tuotu "ihan meidän kodin lähelle."

 

Se, että Katti Matikainen ihka oikeana hahmona kävi kertomassa vuorovaikutteisen tarinan eroista valilaakson ja ilolaakson välillä ja nostamassa ajatusta haukusta kehuihin harmi harmaasukan myötä, toi säpinää aamuun. Lapset osallistuivat ja innostuivat - ja kyselivät toki oletetusti, mihin Katti Matikainen on jättänyt ystävänsä Nakki Rakin. Katti Matikainenhan puhuu lukemisen tärkeydestä myös lapsille suunnatussa Kirjamylly-ohjelmassaan, joten hahmona tähän hän on erinomainen.

 

Muutoinkin näyttelytila on tutustumisen arvoinen. Voit koota siellä Pikku kakkosen palapelin muistelemalla, milloin kakkoseen asettuu kukka ja milloin kala. Pääset kokeilemaan tasapainolaudalla taitavuuttasi ja kiertämään näyttelyn kokonaisuudessaan erilaisten tehtävien kautta. Sitä paitsi ihan parasta - näyttely herättää hurjan määrän muistoja omasta lapsuudesta. Sen, miten istui iltaisin kotisohvalla odottamassa Pikku Kakkosen alkamista ja miten nukkumatti heitti unihiekkaa lähetysajan päättyessä.

 

Pikku Kakkosen näyttely on siis osa Suurta lukuseikkailua, joka on Lastenkirjainstituutin ja Lukukeskuksen yhdessä koordinoima tapahtumakiertue. Sen tavoitteena on tukea pitkäjänteistä lukemista lasten ja nuorten omilla ehdoilla. Miten valtavan tärkeää ajassa, jossa lukemisen merkitys on painumassa osin taka-alalle.  

 

Tapahtumakiertueen tavoittaa lastenkulttuurikeskuksista kahdeksalla paikkakunnalla Suomen Suomi 100 –juhlavuoden kunniaksi. Kiertuepaikkakuntia ovat Sipoon lisäksi Vaasa, Tampere, Helsinki, Turku, Pori, Kemi ja Kuopio, joihin kiertue pysähtyy kulloinkin kolmen viikon ajaksi.

 

Kannattaa ihan ehdottomasti mennä käväisemään ja tutustumaan, jos kiertue pysähtyy likimainkaan sinun lähelläsi. Meidän tytöt pitivät ja äiti sai nostalgisen hurmion.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En suorilta ole nähnyt itseäni unelmalomaviikonloppua ajatellessani kylpylän aalloilla keinumassa ja lekottelemassa porealtaiden kuplissa ventovieraiden kanssa. Osin ehkä sitä suomalaisille tyypillistä häveliäisyyttä ja oman tilan tarvetta, osin sitä arvioivaa katsetta omaan äitiyden(kin) muuttamaan kroppaan, joka kuitenkin kylpylässä kätkeytyy vain kevyen uimapuvun taakse. Lähden mielelläni uimaan kuntoradalle vesijuoksutyyppisesti, mutta kylpylässä esimerkiksi se lasten tyypillisesti rakastama vauva-allas, jossa on vettä hädin tuskin nilkkaan, ei ihan ole mun juttuni. Sitä paitsi ihmeen usein niissäkin altaissa on viileää vettä. Vanhemmat kököttävät altaan reunoilla käsikarvat pystyssä ja hampaat kalisten - uuh, ihan mahottoman rentouttavaa.

 

Meidän tytöt rakastavat vettä ja uimista. Viihtyvät uima-altailla pitkään sinne päästyään ja pyytävät viikoittain isäänsä lähtemään kanssaan uimahalliin. Meiltä kotoa se on onneksi ihan kivenheiton päässä mäen alla. Vuosi sitten tilanne oli tyystin toinen. Kuopus kiljui lähes kaksivuotiaaksi pelkästään jo siitä, että näki vettä ja ahdistui silminnähden uimahallin kaikuvista äänistä. Se, että hänet olisi saanut kastamaan vettä edes varpaankärjellään, oli kaikin tavoin mahdoton ajatus. Vesipelkoisesta vesipedoksi.

 

 

Kylpylä. Tyttöjen rakkaudesta veteen me varattiin kylpyläviikonloppu Ikaalisissa. Koko perheenä. Yhdistettiin kylpyläreissu toivottuun käyntiin Ti-Ti Nallen talossa, ja toisaalta oltiin myös kuultu Ikaalisten kylpylästä paljon hyvää nimenomaan perhekohteena. Vietettiin monta hyväntuulista valmistautumishetkeä jo kotona, kun kukin mietti, mitkä ovat ne tärkeimmät mukaan tarvittavat asiat. Ponit, pehmolelut, uninallet, palapelit, iltasatukirjat. Lapsen silmin tärkein onkin ihan toista kuin meidän aikuisten silmin.

 

 

Tytöt rakastivat jokaista hetkeä. He kirmasivat hotellin käytävällä valkoiset kylpytakit päällään hihkuen "uimaan, uimaan" ja nauttivat täysin siemauksin vedestä. Hotellihuoneeseen päästyään olisivat olleet valmiita lähtemään takaisin saman tienkin. Molemmat osaavat uida sujuvan omatoimisesti käsikellukkeillaan, joten meillä vanhemmillakin oli kädet vapaana omalle uimiselle heidän vierellään. Vesiliukumäki kierteineen oli ennen kokematon juttu, josta tuli hitti. Lämpimään veteen oli mukavaa polskahtaa isän sylissä. Lämmin vesi - jee, täydet pisteet Ikaalisten kylpylälle siitä, ettei allasosastolla tarvitse palella, sillä ennakko-odotuksista poiketen vesi oli miellyttävän lämmintä.

 

Oli mahtavaa seurata lasten onnellisuutta. Sitä, miten he järjestivät iloisina hotellihuoneen pöydille omat lelunsa ja miten kömpivät omien peittojensa alle. Sitä, miten kurkistelivat hotellihuoneen ikkunasta ulos ja miettivät, keitä muita hotellissa mahtaa asua meidän kanssa samaan aikaan ja menevätkö hekin uimaan. Ottivat hyppyaskeleita hotellin käytävällä käsi kädessä aamupalalle lähdettäessä. Sitä paitsi - saatiin koko perhe nukkua pitkät yöunet ja rauhoittua arjen hulinasta.

 

 

Ai se oma kokemus kylpylästä? Sinne mä sujahdin sujuvasti lämpimään veteen, jenkkakahvoineni ja lämmöstä punakoituvine poskineni. Onnellisena siitä, että perhe sai viettää aikaa yhdessä. Ihan kuten omassa lapsuudessani, jolloin meidän perhe kävi usein syyslomilla kylpylöissä eri puolilla Suomea. En uhrannut ensimmäisen ensimmäistä ajatusta möhömahaisuudelle - omalle tai kenenkään toisenkaan - ja pujahdin suitsaitsukkelaan poreammeeseen muusta seurasta välittämättä. Keskityin mulle tärkeimpiin ihmisiin ja hyvään fiilikseen. Siihen olennaiseen, perhelomaan. Niin, enkä palellut. Se oli hyvä merkki se.

 

Kukapa olisi arvannut, että pari päivää kotiutumisesta olisin jo ehdottamassa seuraavaa reissua. Ensi viikolla suunnataan vuorostaan Tampereelle ja nautitaan muutama yö vesipetojen elämästä Näsinneulan kupeessa. Unohdetaan kotityöt ruuanlaitosta pyykinpesuun, istutaan valmiiksi katettuun pöytään ja annetaan jollekin toiselle mahdollisuus tehdä siivous huoneistossamme. Annetaan aikaa toisillemme. Ei liene vaikea arvata, että odotetaan sitä paljon.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mikä on parasta, mitä voit toivoa tullessasi ensimmäistä kertaa vierailulle uuteen paikkaan? Mitä haluaisit aistia ja kokea, jättää päällimmäisiksi ajatuksiksi kotimatkalle pohdittavaksi?

 

 

Se, että tulet otetuksi huomioon. Että koet olosi tervetulleeksi. Että sinulla on tunne vahvasta läsnäolosta. Juuri se toteutui meillä vieraillessamme Ti-Ti Nalle-talossa Ikaalisissa. Nallet, nuo Kyrösjärven rannalla Ikaalisissa asustavat halittavat ystävät, olivat poikkeuksellisella tavalla läsnä. He eivät ainoastaan olleet paikalla halittavina kangassilmin eteenpäin mitään näkemättä katsoen, vaan he todella antoivat itsestään. Ottivat kädestä kiinni, kutittivat, silittivät, nostivat lapset syliinsä, kävelivät käsi kädessä vierellä, tanssivat, leikkivät, osallistuivat. Ihan parasta.

 

 

Ti-Ti Nalle perheineen asustaa suuressa vanhassa hirsitalossa, joka kätkee sisäänsä parikymmentä erilaista huonetta huolellisesti mietittyine sisustuksineen. Kaiku-ukon huone hieman hämärällä valaistuksella täytti esikoisen ennakko-odotukset, sillä hänen oli kerta kaikkiaan mahdotonta ymmärtää, miten kaiku pystyi toistamaan kaiken hänen sanomansa pienellä viiveellä.

 

 

Hirsimetsän kyläkauppa kauppatiskeineen, perinteisine vaakoineen, näpyteltävine laskukoneineen ja hyllyissä myytävine tavaroineen oli myös tosi tykätty. Kauppanurkkauksessa viihtyivät niin meidän kuin näemmä muidenkin lapset ja samassa tilassa olevan ison pöydän ympärille kerääntyivät vanhemmat hetkeksi istumaan aloillaan. Musiikkihuone, äitinallen taiteilijahuone maalausmahdollisuuksineen, isänallen nikkarointihuone vasaroineen ja lautoineen, leikkihuone luovutettuine tutteineen, lepohuone – ja piilopaikka portaiden alla.

 

 

Taloon kätkeytyy myös valtava määrä nostalgiaa ja muistoja, sillä esillä on eri tavoin useiden kiertueiden ja kuvausten rekvisiittaa. Se uppoaa luontevasti osaksi kokonaisuutta, mutta saa muistelemaan konsertteja ja kotona katsottuja dvd-ohjelmia. Vedenalaisen maailman merenneito ui lumoavan kauniissa meressä ja alakerran turvallisuushuone tuo välittömästi mieleen turvallisuusohjeistukset ja Pirkanmaan Pelastuslaitoksen.

 

 

Meidän tytöt, 2,5-vuotias ja 4,5-vuotias näkivät talon selvästi eri tavoin. Siinä missä kuopuksemme olisi viihtynyt vaikka koko vierailuaikansa nalleja halailemassa ja seuraamassa heidän ohjelmanumeroitaan puuhahuoneessa (no, hetken kyllä tosi tykätyssä taiteilijahuoneessa maalaamassakin), esikoisemme silitti hetken Triolin kikkaraisia hiuksia ja hali nallet nopeasti, mutta riensi sen jälkeen juoksujalkaa huoneesta toiseen tutkimaan mahdollisuuksia yksityiskohtineen. Ti-Ti Nallen talo onkin siltä osin hyvin suunniteltu, että se tarjoaa tekemistä eri ikäisille pienille lapsille. Kohderyhmänä kuitenkin selkeästi alle kouluikäiset.

 

 

Kotimatkalle lähtiessä 2,5v kuopuksemme tanssi vielä viimeiset tanssit Ti-Ti Nallen kanssa, eikä olisi malttanut lähteä väsymyksestä huolimatta. Hän halusi vielä kerran käydä halaamassa Ti-Tiä, vilkaista Triolin perään. ”Hei hei nallet”, hän huikkasi vielä ulko-ovelta isänsä kantaessa väsynyttä jo autoa kohti.

 

 

Kiitos Ti-Ti Nallen talon asukkaat seurasta ja aktiivisesta ohjelmasta Nalle-talon koko aukiolon ajan, kiitos nallet aidosta läsnäolosta ja siitä, että huomioitte lapsia lämmöllä. Palataan luoksenne kesän tullen, kun kotipihallennekin pääsee leikkimään ja Ti-Ti Nallen kaffilasta saa isoäitinallen nakkisoppaa. Silloin toivotaan, että kaunis päivä mahdollistaa myös osallistumisen kesäristeilylle Kyrösjärvellä nallejen kanssa. Ti-Ti Nallet näet aloittavat risteilyt lähijärvellä ihkaoikealla laivalla ja risteilyn lomassa saa turvallisuusteeman mukaisesti vesilläliikkumiseen oppeja. Ehdottoman kokeiltavaa.

 

Sitä ennen maalis-toukokuussa Ti-Ti Nallen taloon voi tutustua kevään ajan lauantaisin ja näemmä pääsiäisenä myös pääsiäisviikonlopun ajan. Meidän perheeltä suosittelut - menkäähän halimaan nalleja ja rentoutumaan viereisen Ikaalisten kylpylän lämpimiin vesiin. Ajatuksiini siitä, miten hyvää tekee viettää kiireetöntä koko perheen aikaa kylpylälomaillen, palaan lähipäivinä.

 

Ps. Meidän perheessä vietetään juhlat erilaisin teemoin. Kolmivuotissynttärit elokuussa ovat kuulemma Ti-Ti Nalle-synttärit. Niitä ideoiden.

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista sekä aktiivisesti päivittyvine kuvatarinoineen Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.