Kirjoitukset avainsanalla kaksikielisyys

Niityllä, polun varrella, asustaa lammas nimeltä Bärtil, jonka ystäviä ovat Isa-possu, Hirvi, Fia-varis ja Pipsa-puudeli. Bärtil on eräs Buu Klubbenin (Ylen ruotsinkielinen Pikku Kakkosta vastaava ohjelma) suosituimmista ruotsinkielisistä ohjelmista meidän tytöillä. Ilahduttavana yllätyksenä meille tuli jokunen aika sitten se, että pidetty Bärtil seikkailee myös satukirjoissa.

 

Bärtil och tvärtom-dagen sekä Bärtil och hoppa-på-festen liittyvät useiden päivien satuvalintoihin silloin, kun tytöt kömpivät lukemaan isänsä kainaloon. Niitä on toivottu isän töissä ollessa myös äidiltä ja välillä olen sujuvasti keksinyt kirjoihin omia tarinoita kuvien rinnalle. Esikoinen tosin välillä mainitsee, että äiti, ei tuo noin isän kanssa mene. Eipä taida mennä, ei. Kuvituksen puolesta Bärtil-kirjat ovat lapsille tarkoitettuina mukavan värikkäitä ja koska hahmot ja osin tarinatkin ovat tuttuja Buu Klubbenin kautta, satua jaksaa seurata väsyneempinäkin iltoina. Meillä on käyty viime kuukausina paljon keskusteluja ystävyydestä ja siitä, miten ystävien kanssa toimitaan. Siksikin hyväntuulisen Bärtilin ja aavistuksen hankalahkon Isa-possun seikkailut ovat tarinallisesti toimivia, sillä niihin liittyy selkeitä tarinoita ystävysten välisestä toiminnasta lapsen kielellä kirjoitettuna ja etenevine tarinoineen.

 

 

Meillä on siis kaksikielinen perhe, jossa lasten isä puhuu tytöille poikkeuksetta ruotsia ja minä suomea. Minun ja puolisoni kotikieli on suomi ja siksi tietyllä tavalla kodissamme enemmän arjen puuhissa käytetty, mutta olemme halunneet pitää lasten kohdalla kiinni siitä, että isänsä puhuu heille vain ruotsia. Koska olen ollut lasten kanssa kotona esikoisen syntymästä saakka ja esikoinen on suomenkielisessä päiväkodissa joitakin päiviä viikossa, heillä suomi on kielistä vahvempi. Tyttöjen isän puolen suku asuu kuitenkin tässä lähellä ja ystävissämme on paljon kaksikielisiä perheitä, joten lapsille kaksikielisyys on hyvin luonnollista. Välillä meillä springataan kovaa, juodaan mjölk tai mennään ute, mutta valtaosin tytöt jo nytkin kahden ja neljän iässä erottavat kielet hyvin toisistaan.

 

Kaksikielisyyttä pidän huimana rikkautena. Paitsi että tytöt saavat syntymästään saakka sujuvat kaksi äidinkieltä ja siten esimerkiksi mahdollisuuden tutustua vaivatta kaksikielisen kotikaupungin puistoissa ja harrastuksissa muihin lapsiin, niin monet viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet mm. sen että jokainen opittu kieltä helpottaa seuraavien kielten oppimista ja aivojen toiminta pysyy vilkkaampana sekä aikanaan vanhuusiässä rappeutuminen on hitaampaa. Siksi meidän satukirjahyllymme aarteistoon kuuluu yhtä paljon suomen- ja ruotsinkielisiä kirjoja. Bärtileistä Siireihin sekä Muumeja ja Mauri Kunnaksia molemmilla kielillä. Samasta syystä ollaan toivottu, että vahvasti kaksikielisessä ystäväpiirissämme kukin puhuu tytöille omaa äidinkieltään. Siten pysyy kaikin mahdollisin tavoin luontaisesti tämä kaksikielisyys meidän ja lasten arjessa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.