Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhearki

Kuopuksemme aloittaa ensi viikolla päiväkodissa. Hän seuraa jalanjäljissä isosiskoaan samaan päiväkotiin, siihen, johon olemme olleet valtavan tyytyväisiä. Tiedän, että hänen on turvallista aloittaa ja että hänestä pidetään hyvää huolta silloin, kun hän ei ole kanssamme kotona.

 

Hän tuntee jo päiväkotia. Hän on ollut kanssani viimeiset kaksi vuotta hakemassa siskoaan iltapäivisin tutkien tarkkaan päiväkodin eteisen lokerikkoja, kipaisten tilaisuuden tullen leikkimään ja toivonut toistuvasti mahdollisuutta keinua ulkona edes hetken. Toisinaan olen saanut maanitella häntä lähtemään kotiin, kun hän on halunnut keinua pidempään ja valloittaa sen jälkeen kiipeilytelineen vielä kerran. Toisenkin.

 

Isosiskonsa päiväkotikavereista monet ovat hänelle tuttuja, niitä leikkikavereita kotoa, puistoista ja yhteisiltä reissuilta. Omaan ryhmäänsäkin hän saa muutamia ystäväperheiden lapsia.

 

Vielä joku aika sitten ajattelin, että meneepä tämä helposti. Olenhan jo kertaalleen ollut etsimässä sopivaa päiväkotireppua, sovittamassa uusia lenkkareita tuleviin leikkeihin ja valitsemassa lapsen kanssa juomapulloa aurinkoisiin päiviin. Käynyt kesän jälkeen tarkemmalla silmällä läpi ulkovaatteita, pakannut varavaatteiden reppua ja nimikoinut yömyöhään vaatetta. Olen jutellut lapsen kanssa siitä, mitä muutoksia päiväkoti tuo arkeen ja mitä asioita sitä varten kotona harjoitellaan.

 

Tänään iski mieletön haikeus. Pian molemmat lapset ovat päiväkotilaisia, isoja tyttöjä. Mun pienet, joiden kasvamisesta tunnen samaan aikaan valtavaa ylpeyttä ja riipivää haikeutta. Pienet rakkaat, älkää vielä tulko isoiksi. Pala kurkussa rutistin sylissä istuvia, toivoin hetken pysähtyvän.

 

Päiväkodin aloittaminen on väistämättä eräänlainen suunnanjakaja, uuden polun näyttäjä. Tie, joka vie kotoa eteenpäin maailmalle. Sinne, minne vanhemmat voivat vain tarjota siipiä ja arjessa kantavaa rakkautta olematta enää itse koko ajan läsnä.

 

"Mitä sä aiot tehdä päiväkodissa, kun sä meet sinne ensi viikolla?"
"Mä leikin ja mä syön. Mä keinun paljon ja leikin hiekkalaatikolla. Mä leikin (siskon ja) mun kaveleiden kanssa. Lakastan mun uusia kaveleita."

 

Ne siivet. Pyyhi kyynel silmäkulmastasi, äiti, sun lapsesi odottaa tulevaa hyvillä mielin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Äiti, äiti", huhuilet unisena. 

 

Kätesi etsii kättäni yön pimeydessä. Siihen tartuttuasi rauhoitut, ujutat sormet sormien väliin.

 

Kuulen, miten hengityksesi tasoittuu levolliseksi ja unesi syväksi. Rutistat pupun syliisi, painat poskeasi vasten.

 

Koko perhe asuntoautossa mun ympärilläni, leirintäalueella syvä hiljaisuus. 

 

Yön pimeydessä sydän pakahtuu onnellisuudesta. Mun perheeni, rakkaimmat. Yhteinen loma, yhteiset muistot.

 

Onni on pieniä suuria hetkiä. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yv, av ja palaan, kunhan olen kysynyt mieheltä. Tosi kiva, mittaatko siitä kuitenkin vielä kai-kai ja haaramitan? Ja ottaisitko kuvat edestä ja takaa, ja saisinko vielä tarkemman kuvan pinnastakin? Eikun toisesta pinnasta? Voisitko tinkiä parilla eurolla ja lähettää, vaikka toimitustapana oli vain nouto? Tai oikeastaan, asun tässä kymmenen kilometrin päässä, voisitko sä ehkä tuoda, kun ajelet tästä ohitse?  Toki voin, juuri toivomanasi aikana vähän käytetyn merkkivaatteen sillä parilla eurolla. Takuulla.

Lapsiperhearjessa resurssini eivät riitä etenkään laadukkaampien vaatteiden yksittäiseen myyntiin nettikirppareilla, enkä rehellisesti jaksa useamman kokemuksen perusteella enää tätä yv-av-nouto-showtakaan. Myyntipöydän taaksekaan en osaa itseäni sovittaa, sillä en ole neuvottelija, enkä hinnoittelija. En oikeastaan ole kirppistyyppi muutenkaan, en hallitse siitä kuviosta yhtään mitään toisin kuin vaikkapa näppärä kirppistelijäsiskoni.

 

Uskon siihen, että meillä on vaatteita, joita joku toinen mielellään käyttäisi. Tiedän, että suurin osa pieneksi jääneiden vaatteiden pinosta liikkuu kohtuullisessa ajassa. Samalla luotan, että muutkin osaavat hinnoitella järkevästi. Olen myös vakuuttunut, etten itse kykene tälle tekemään juuri nyt mitään. Olenkin jo pidempään etsinyt toimivia vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Asia tuntuu puhututtavan poikkeuksetta kaikkia lapsiperheellisiä kavereitamme. Kunnes bingo! Keskusteluissamme nousivat esille uudella konseptilla toimivat full-service-kirppikset, joissa idea on yksinkertainen. Kerää puhtaat vaatteet, viikkaa ne kassiin ja kipaise kassin kanssa kirpparille.

 

Erinäisten ystäväpiirissä käytyjen keskustelujen ja suositusten perusteella meidän tyttöjen pieneksi jääneet vaatteet löytyvät nyt Lauttasaaren Minimukulasta. Jätin kassini heille ja sitten aikanaan odotan tilitystä vaatteista. He jopa silittäessään tuoksuttavat vaatteet kevyellä laventelivedellä, laittavat myyntiin koittain ja tyyleittäin helposti löydettäviksi ja pitävät kirpputorin poikkeuksellisen siistinä. Jee! Niin mun juttuni. Vaivatonta kirppismyyntiä.

 

Sitä paitsi minäkin, en-niin-kovin-kirppistyyppi, ilahduin poikkeuksellisen paljon. Minimukulassa vaikutti olevan asiakkaat oikeasti kohtaava palvelu. Omistaja tunsi ilmeisen tarkkaan myyntiin ottamansa vaatteet ja osasi siihen nojaten auttaa asiakkaitaan. Valikoiman näkökulmasta kivalta tuntui ajatus siitä, että he pitävät kaikenlaisia vaatteita saatavilla läpi vuoden. Talven aurinkorannoillekin voi siis saada uimapuvun takahuoneesta vain kysymällä.

 

Vaatteitakin laitetaan esille sitä vauhtia, kun niille nähdään olevan niille soveltuvin myyntiajankohta. Kyseessä ei ole tietty myyntijakso, vaan tuotteet voivat olla myynnissä pitkäänkin. Oikeastaan asiakas itse viime kädessä päättää, milloin hän hakee loput tuotteensa pois (tai lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, kuten me aikanaan). Ei siis stressaamista viikon myyntijaksosta ja siitä, että ensin kerää ison kassillisen vaatetta hiki hatussa ja kantaa viikon kuluttua puolet takaisin kotiin hammasta purren.

 

Arjen pelastus, lapsiperheen helpotus. Juurikin se, mitä itse tarvitsen. Ei enää yv:tä eikä av:ta. Ei kyselyjä mieheltä, eikä yksittäisiä sovittuja noutoja ja äkillisiä peruuntumisia toistuvien vatsatautien takia. Tähän saakka olen kokenut lastenvaatteiden kierrättämisen hankalaksi, vaivalloisiksi. Kiitos asiakkaan näkökulmasta toimivasta palvelusta - siivoan lasten vaatekaappeja mielelläni jatkossakin.

 

Kommentit (4)

Tuusan Nuuska

Lapseni oli pieni -90luvun paikkeilla. Silloin oli olemassa täällä meidän "kylällä" kauppa, jonne sai viedä vaatteet ja sitten odotettiin josko joku ne ostaisi. Hyvin menivät kaupaksi. Jostakin syystä kuitenkin se hävisi yks kaks, mutta en lähtenyt enää etsimään. Mielestäni parempi systeemi kuin kirpputorit...puhumattakaan FB-kirppiksistä.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Hei Tuusan Nuuska,
todennäköisesti kaikille kirpputorivaihtoehdoille on omat käyttäjänsä ja asiakkaansa. Kuvailemasi "käytettyjen vaatteiden kauppa" vastannee paljon tätä self-service-ajatusta, johon itse tykästyin sen helppouden takia.
Toisaalta tunnen useamman, jotka rakastavat nimenomaan perinteistä kirppistunnelmaa - viihtyvät pitkät tovit aarteita etsien ja nauttivat myös myyntipöydän takana asiakkaiden kohtaamisesta. Tai itsepalvelukirppareilla odottavat suorastaan sormet syyhyten päivittäistä mahdollisuutta järjestää pöytä kauniiseen myyntikuntoon.

Useampi tuttavani myy fb-kirppareilla, joissa olen minäkin kokeillut myyntiä jokuset kerrat. En vain näe vaivan ja hyödyn korrelaatiota etenkään perusvaatteissa.

Onneksi meitä on erilaisin tarpein.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Muistatteko, kun otin vastaan haasteen etsiä tytöille kesän ajan ensisijassa pelkkiä kotimaisia lastenvaatteita ja esiripun avautuessa kotimaisten lastenvaatteiden maailmaan pidensin tavoitettani jouluun. Kerroin miettineeni asiaa jo pidempään, mutta innostuin erityisesti Lapsimessuilla. Ensimmäiset ajatukset Lapsimessujen jälkeen täällä ja löydöt kauniista vaatteista täällä.

 

Lähtökohtana piti kuitenkin olla se, että ne ovat kauniita, kätevästi saatavilla ja hintakin on kohtuullinen. Ehtoni eivät ole helpoimpia täytettäviksi, sillä tiedän olevani lastenvaatekuluttajana melko vaativa ja rutinoitunut sekä toisaalta olen tukeutunut hyvin (lue: liiankin) helposti nettikauppoihin pitkin poikin maailmaa miettimättäkään, olisiko vaihtoehtoja lähempänä.

Ihanuuksia  ja erilaisuuksia on - yllättäen - tullut vastaan paljon ja olen oppinut arvostamaan sitä osaamista, mitä meillä täällä Suomessa on. Se, että lähes jokaisen vaatemerkin takaa löytyy pienyrittäjä muutaman vaatteen valikoimalla, tekee kuitenkin etsimisestä ja vaatteiden yhteensovittamisesta huomattavasti hankalampaa. Jotta voisi ylipäätään hankkia kotimaisia lastenvaatteita, on käytettävä paljon aikaa jo pelkkään vaihtoehtojen löytämiseen. Kauppoja, jotka myyvät useampia kotimaisia merkkejä, on vielä melko vähän - ja niissäkin on useimmiten myynnissä vain suurempien valmistajien vaatteita. Yksi noista alkuperäisistä toiveistani, helppo löydettävyys, on siis osoittautunut vaikeaksi toteuttaa.

 

Lastenvaatekarnevaali kokoaa kuitenkin yhteen kotimaisia lastenvaatemerkkejä ja tarjoaa meille vanhemmille mahdollisuuden löytää samassa tapahtumassa paljon yksilöllisiä vaatteita. Aion itse lähteä Lastenvaatekarnevaalin päätapahtumaan Tampereelle 15.10, sillä haluaisin vaatelöytöjen ohella nähdä yrittäjien kasvot kivojen vaatteiden takana. Kuka lähtee mukaan? Tapahtuma on muuten maksuton.

 

Kotimaisia lastenvaatteita on meillä kuitenkin tänä kesänä käytetty paljon, molemmilla tytöillä.

Poutapukimo, tamperelainen lastenvaatteiden verkkokauppa myy täällä Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja tuotteita. He puhuvat vaatteen “toiminnallisesta leikkiin kutsusta" eli he pyrkivät suunnittelemaan vaatteet nimenomaan leikkikelpoisiksi. Tytöillä on Poutapukimon mekko ja housut, ja tänä kesänä paljon käytettyinä ne ovat materiaaliansakin puolesta osoittautuneet kaikkeen touhuiluun sopiviksi polkupyöräilystä mato-ongintaan ja taidenäyttelyyn.

 

Poutapukimon värimaailma on leikkisän värikäs ja näyttäytynyt meillä erityisesti pian kolme vuotta täyttävän kuopuksemme suosikiksi. Poudan vaatteita on viime vuosina laajennettu myös naisille.

 

Second Chancen lähtökohta on laadukas, ekologinen ja pieninä sarjatoteutuksina varsin yksilöllinen. Nimensä mukaisesti se antaa nimenomaan tekstiilille uuden mahdollisuuden hyödyntäen osin tekstiiliteollisuuden ylijäämiä. Viestintätaustani takia katson jokaisen löytämäni vaatevalmistajan nettisivut tarinoineen. Second Chancella ajatus jää väistämättä pidemmäksi ajaksi tapaan, jolla he esittelevät jokaisen henkilön tuotteidensa valmistamisketjussa. He tuntevat tuotteidensa valmistamisketjun ja ovat siitä ylpeitä. Syystäkin.

 

Esikoisella on heiltä leggingsit, jotka ovat osoittautuneet käytössä pehmeiksi ja kuosinsa säilyttäviksi, vaikkakin meidän suosimiin ulkomaisiin vaatemerkkeihin verrattuna reilukokoisiksi. Lahkeessa riittää siis pituutta takuulla talveen saakka. Pienenä kauniina piirteenä Second Chancella voi huomiota kiinnittää vaatteen pesuohjelappuun. Miten kotimaisesta lastenvaatteesta voikaan tulla niin ylellinen tunne ja eritoten juurikin pesuohjelapun kautta.

Tällä polulla silmät ovat avautuneet. Olen kahlannut kymmeniä tunteja pienten kotimaisten valmistajien sivuja, tykästynyt yksilöllisiin vaatteisiin ja lukenut kymmeniä tarinoita vaatevalmistajien takaa. Tutkinut postin tuomien vaatteiden laadukasta ompelujälkeä ja ilahtunut siitä, että meillä Suomessa ajatellaan nimenomaan vaatevalmistuksessa lapsiperheitä.

 

Toisaalta olen löytänyt kivan paidan ilman samaan tyyliin sopivaa housumahdollisuutta, turhautunut takkien ja uima-asujen etsimiseen, missannut paristi lempparilastenvaateliikkeeni alen ja todennut toimitusten hiljentymisen yksinyrittäjän lomaillessa. Kesämekkojen ja kevyiden leggingsien jälkeen odotan, mitä värejä ja valikoimaa syksy tuo tullessaan.

 

Silti uskon, että tämä kokeilumatka on sen kaiken väärti. Meillä Suomessa on osaajia ja enenevässä määrin valikoimaakin. Pienyrittäjät, te usein pienten lasten äidit, ihanaa kun jaksatte ideoida ja suunnitella - valmistaa vaatetta meidänkin lapsille. Kiitos.

 

Aiemmat kirjoitukseni aiheesta:

Kokeilijan arkea - Vinkkaa suosikkisi kotimaisista lastenvaatevalmistajista

Kokeilu kotimaisista lastenvaatevalinnoista - Osa1: Ei kirvestä kaivoon ainakaan vielä. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.