Kirjoitukset avainsanalla kirjasto

Meillä luetaan lapsille paljon, erityisesti iltasadut ovat vakiinnuttaneet paikkansa ja niillä on tytöille suuri merkitys. Symbolinen juttukin varmaan – kaivaudutaan vanhemman kainaloon ja ollaan kylki kyljessä rauhassa.

 

Viime aikojen vahvoja suosikkeja ja tosi tykättyjä ovat olleet Tiina Nopolan kirjoittamat Siiri-kirjat sekä Kerttu Ruuskan ja Nadja Sarellin Elsasta ja Laurista kertovat kirjat. Molemmista kirjasarjoista pidän paljon, sillä ne ovat monipuolisia kieleltään, opettavaisia ja mukaansa tempaavia. Sellaisia, joita vanhempanakin mieluusti lukee ja nauttii tarinasta. Ne jättävät myös tilaa omalle ajattelulle ja mielikuvitukselle, eivätkä aseta meitä tiettyihin muotteihin – antavat lapsen olla lapsi, omanlaisensa.

 

Oppi ja Ilo-sarjan Elsa ja Lauri-kirjat ovat ihanan aitoja kirjoja, joissa isosisko ja pikkuveli tutustuvat kaikkeen arkiseen perinpohjaisen kivalla tavalla; mennään uimahalliin tai lähdetään matkalle, opetellaan käyttäytymistä juhlissa tai luistelua. Ihan nappiteemoja joka ikinen, sillä esimerkiksi meillä uimahallikirjaa luettiin kesällä paljon ennen syksyn ja talven uimahallikauden käynnistymistä ja matkakirjaa puolestaan ennen Kanarian reissua ja lasten ekaa lentomatkaa. Tytöt oppivat jo vaivihkaa kirjojen kautta, miten tietyissä tilanteissa toimitaan ”Elsakin teki näin.” Sitä paitsi kirjojen lopussa on kivasti toteutettu ikään kuin tietokirjamainen osio, jossa esimerkiksi isoäidin juhlakirjassa tutustutaan lapsen tavalla juhlaetikettiin ja käydään läpi erilaisia perhemuotoja ja sukulaisuussuhteita. Ja kyllä – odotan paljon, että samasta sarjasta julkaistaisiin jo viides kirja, tai vaikka useampi kerralla. Meidän lasten kirjahyllyissä on näille klassikoiksi jääville kirjoille aina tilaa. 

 

Siiri-kirjoissa reipas ja omatoiminen, hyväsydäminen Siiri elää lapsen arkea kolmen Otto-kaverinsa kanssa. Kirjoissa on osattu taitavasti nostaa esille tarinoin lapsille tärkeitä asioita; ystävyyttä, toinen toisensa tukemista (Pikku-Oton ja Siirin suhde on liikuttava), joukkoon pääsemistä, hyväksytyksi tulemista, muuttamista ja yksinäisyyttä. Kieleltään Siiri-kirjat ovat tosin aavistuksen kovempia kuin Elsa ja Lauri-kirjat, mutta läpäisevät vielä kirkkaasti munkin jossakin määrin kukkahattumaisen seulani.

 

Siirejäkin meillä on paria lukuun ottamatta koko laaja kirjasarja, joukossa muutama ruotsinkielinenkin. Koska kevät tuo mukanaan melkoisesti siirtymisiä autossa, mua kiinnostaisi kokeilla Siiri-kirjojen – ja muidenkin lasten satukirjojen – äänikirjoja. Pitkillä ja miksei lyhemmilläkin automatkoilla ne saattaisivat olla erityisen toimivia. Ehkä joskus iltasadun sijaankin yhdessä lepäillen? Tai päivinä, jolloin itsellä on puhti poissa väsymyksen tai kipeyden takia? Jos teillä kuunnellaan äänikirjoja ja takapenkkiläisenne hihkaisisivat tätä lukiessa pitävänsä niistä, niin mitä äänikirjoja suosittelette? Tai kirjoja siis ylipäätään? Aion pyörähtää lasten kanssa lähipäivinä kirjastossa (voit lukea kirjastokäynnistämme) kysymässä suosituksia, mutta tiedän, että ihan parhaat ideat tulevat toisista lapsiperheistä.
 

Nyt etsitään siis uusia lukusuosituksia 2,5v ja 4v tarpeisiin. Arvostan suomalaisia lastenkirjailijoita ja pidän tavasta, jolla heistä monet kirjoittavat – vinkatkaa siis yksittäisetkin helmet, vielä tuntemattomammatkin tarinoiden tekijät. Kaksikieliseen perheeseemme otetaan myös ilolla ideat sujuvasanaisesta, luovuudelle tilaa jättävästä ruotsinkielisestä lastenkirjallisuudesta.

 

Kommentit (10)

Kirjaäiti

Meillä kuunnellaan paljon äänikirjoja. lapsemme ovat vähän vanhempia kuin teillä (3 ja 5) mutta suosikkejamme ovat Puluboit (myös kolmivuotias on näissä kovasti messissä), Siirit (vanhemman mielestä vähän tylsiä), Viirun syntymäpäivät, Risto Räppääjät (teidän nuoremmalle varmaan vielä vähän liikaa) ja Onnelit ja Annelit (nämäkin 2-3-vuotiaalle liian hurjia).

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Mukavaa kuulla, että äänikirjat toimivat lapsilla. Puluboit on itselle ihan vieras, sen tarkastan heti. Kiitos ideasta.

Onneli ja Anneli onnistunevat esikoiselle, sen näemme ensi viikolla leffan yhteydessä. Samoin Risto Räppääjä on suosittu elokuvana, mutta äänikirjoihin ei vielä ole jaksettu keskittyä. Kirjathan on selkeästi suunnattu hieman vanhemmille. Viiru, suosikki meilläkin.

Vierailija

Miina ja Manu kirjat etenkin Teutorin kirjoittamat.

Muista rakastaa, pikkuinen <3

Veera kirjat

Kutiseva katti, koira joka osasi kaivaa ihan hauskoja ainakin vanhemmille

Herra Hakkaraiset ym Mauri kunnas etenkin ne joissa voi etsiä Hakkaraisia v 2016

Osa Tammen kultaisista kirjoista Richard Scarryn kuvituksin

Hekku hylkää television

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Ihania ideoita, kiitos!
Nappasin koko listan talteen ja eikun kirjastoon. Miina ja Manu, Herra Hakkaraiset ja Tammen kultaiset kirjat ovat tuttuja ja löytyvät lasten kirjahyllystä.

Ovatko Veera-kirjat samoja, missä seikkailevat Tatu ja Patu rinnalla?  Ne katson seuraavalla kirjastokäynnillä mukaan kotikirjastoon.

Kiitos joka tapauksessa, arvostan lukuvinkkejä paljon.

Vierailija

Kivoja kirjoja olette löytäneet. Suosittelen esimerkiksi Sanna Pellicionin tuotantoa, esimerkiksi Sokerileipuri Mata-Mii kirjaa ja Onni-poika kirjasarjaa. Pellicioni on myös kuvittanut paljon, esimerkiksi Katri Tapolan Pienen prinsessadun ja Pienen prinssisadun.

Sari Airolalla on myös ihan mahtavia kirjoja (osassa kuvittajana, osan myös kirjoittanut itse) esim. Lentävät syntymäpäivät minareettimaassa ja Metsän outo vieras (kirjoittaja jälkimmäisessä Ulla Lehtonen). Sanna Iston, Eppu Nuotion ja Sari Airolan yhteistyötä on myös esimerkiksi hieno Typy ja muriseva mörkö -kirja (ja sarjasta löytyy myös Typy ja tohukuas tonttu vaikka ensi joulua ajatellen).

Suuvi-Tuuli Junttilalla on myös mielenkiintoisia vähän erilaisia kirjoja.

Pipsa Pentin Lyyli ja hurja Paperi-Hukka on myös ihan oivallisen kekseliäs kirja.

Liisa Kalliolla on myös kivoja Pikku Papu -kirjoja. Sarjassa on myös kaksi kirjaa, joissa mukana mahtavat cd:t Pikku Papun orkesterin tähdittämin lauluin. Nämä sopivat ainakin hyvin myös yhteiseen kuunteluun vaikkeivat ihan perinteisiä satuja olekaan, runoina menevät kyllä luettaessa hyvin. Myös Musiikkisatu Haapaneitty, mettän tyttö (Arja Puikkonen, Kimmo Lintinen ja Kustaa Saksi), jossa mukana myös cd on todella hieno äänisatukirja. Suosittelen ehdottomasti.

Suosittelen myös tutustumaan Etana editions nimisen kustantamon kirjoihin.

Tove Appelgrenin kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama Vesta-Linnea sarja on myös hyvä ja sehän olisi vielä alkuaan ruotsinkielinen. Ruotsinkielisistä kirjoista pidän itse esimerkiksi Malin Kivelän kirjoista, joita meillä siis luettu suomenkielisinä.  Mainio herra Iloinen ja Pixonin pojat ja tv:n kotoisa kajo ovat mielestäni oikein mainioita mutta aika räväköitä kirjoja. Varmaan vähän makuasia pitääkö niistä, itseeni uppoaa hyvin. Myös Vesta-Linneassa on aika lailla koko tunteiden kirjo esillä, voi olla, että joku niitäkin vierastaa, omasta mielestäni ovat hyviä. Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen ja  Jujja Wieslanderin Mimmi lehmä ja Varis kirjat ovat meillä olleet myös suuressa suosiossa.

Arvelen, että kaipasit tuoreempia vinkkejä mutta myös Gunilla Begströmin Mikko Mallikkaat, Astrid Lindgrenin Pepit ja Eemelit ja Tove Janssonin muumit ovat uponneet tuossa iässä hyvin (esikoinen kuunteli tuolla ikävälillä jo pitkiäkin muumikirjoja mutta epäilen, että pienempi nyt reilu kolmevuotias ei kyllä tule samaa vielä nelivuotiaana tekemään). Thjorbjorn Egnerin Kolme iloista rosvoa on myös äänikirjana ihan huippu koska laulut ovat siinä ihan parhautta! Ja Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira on myös ihan huippu iltasatu samoin kuin Janoschin Suuri Panamakirja. Vanhemmista kirjoista suosittelen myös Camilla Mickwitzin tuotantoa. Mimosa on ihana jos sitä jostain löytyy ja muutkin aikasta mahtavia, uusintapainoksia on tullut ainakin Emilia ja Jason -kirjoista. Ja ruotsinkielisiähän nuokin taitavat ihan alkujaan olla.

Ja kirjastostahan löytyy vaikka mitä joka vierailulla :)

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Hei, IHANA! Olen mykistynyt siitä, miten monta ajatusta ja ideaa sä meille tuot. Varsin moni ennalta tutustumattomia, toivottavasti tulevia aarteita meille. KIITOS <3

Sinällään ei ole merkitystä, onko kyse uudemmasta vai vanhemmasta tuotannosta. Molemmista pidän. Enemmänkin kyse on siitä, löydänkö niistä sellaista sopivaa otetta, kasvatuksellisuutta ja tarinallisuutta, joka tuntuu mukavalta lukea ja seurata.

Pepit, Mikko Mallikkaat, Muumit ja Eemeli löytyvät meiltä muuten myös. Camilla Mickwitz, sen painan mieleen, kun useammat teistä vinkkaavat.

Oi, mahtava lähteä kirjastoon seuraavan kerran tai selailla kirjoja kirjakaupassa. Kiitos, huippua.

Johanna / Taidekoti

Kiitos Siiri-vinkistä! Lainasimme näitä kirjoja eilen kirjastosta, ja tykkäsimme niistä kovasti (äiti ja kolme pientä poikaa)! Ensi kerralla otamme mukaamme loputkin Siirit. :) Meillä erityisesti 6-vuotias onkin innostunut  Tiina ja Sinikka Nopolan Risto Räppääjä -kirjoista, mutta nämä Tiinan Siirit ovat jostain syystä jääneet meiltä aikaisemmin lukematta...

Itse olen ollut erityisen innostunut lukemaan lapsilleni (3, 4,5 ja 6 v.) omasta lapsuudestani tuttuja klassikkoja, kuten Camilla Mickwitziä ja Astrid Lindgreniä. Ja esimerkiksi nyt lapset kuuntelevat iltasaduksi innoissaan Fedja-setää.

Äänikirjat toimivat meillä erinomaisesti autossa esikoisemme kohdalla, mutta nuoremmat eivät ole ihan yhtä innostuneita. (Ainakaan vielä.) Pitääkin testata noita Siirejä tuossakin muodossa!

Mutta siis: Suuret kiitokset hyvistä vinkeistä! Ensi kerralla me lainataan noita Elsa ja Lauri -kirjojakin. Ja taidanpa muutenkin keskittyä jatkossa enemmän myös uusiin, kotimaisiin lastenkirjoihin... :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Onpas täällä paljon kiljoja, kenen ne kaikki on”, pohtii pieni ääneen kävellessään kirjaston käytäviä. Siskokset ottavat muutaman juoksuaskeleen, kunnes isosisko pysäyttää pikkusiskonsa ”Äiti on sanonut, että kiljastossa ei saa juosta siksi, että toiset saa lukea lauhassa.” He kävelevät eteenpäin, tutkivat kiinnostavia satukirjoja ja ihastelevat akvaariokalojen kimallusta.

 

Meillä opetellaan lasten kanssa kirjastossa toimimista. Sitä, mitä kirjastokirjan lainaaminen tarkoittaa, miten lainattuja kirjoja kohdellaan kotona ja mihin kirjat palautetaan sekä sitä, miten kirjat säilytetään eri osastoilla ja mitä apua voidaan saada kirjastonhoitajilta. Olemme jutelleet paljon siitä, että kirjastossa annetaan muille asiakkaille lukurauha, mutta voidaan toki tutkia kirjoja hyllystä ja jutella hiljempaa.

 

 

Kotipaikkakuntamme Porvoon pääkirjasto on kaikin puolin hieno ja onnistunut kokonaisuus. Rakennus jo itsessään on tyylikkäänä ja hyvin pidettynä uudisrakennuksena kutsuva ja kirjastoon on onnistuttu synnyttämään leppoisan levollinen tunnelma. Etenkin lastenosasto on hyvin tunnelmallinen luku- ja lelupisteineen, joissa lapset viihtyvät ja rauhoittuvatkin. Myös lehtien lukusalissa on mukava istuskella teekupposen äärellä. Kirjasto on kuin sukellus johonkin toiseen maailmaan, paikkaan, jossa aika pysähtyy ja askeleetkin ovat kiireettömämpiä. Oikeastaan yllättävän kaivattua tähän aikaan, jossa jatkuvasti tuntuu olevan hoppunen.

 

 

Nyt heinäkuun (24.7. saakka) voi kirjastoissa tutustua myös e-kirjoihin, jotka saa kätevästi ladattua omalle koneelle vaikkapa mökkireissun ajaksi. e-kirjakampanjan aikana kirjojen lainaaminen ei ole rajoitettua, jolloin saman kirjan voi lainata yhtäaikaisesti vaikka jok’ikinen suomalainen. Ajattelin kokeilla vielä täällä tyttöjen mummolavierailulla ollessamme teemaan sopien lastenkirjana kirjastoon tutustuvaa Minttua https://www.ellibslibrary.com/fi/book/9789511265375.

 

 

Kirjastossa haluan antaa lapselleni mahdollisuuden olla ”asiakas”, vaikka hän onkin vasta pieni asiakas. Ei vielä edes nelivuotias. Hän saa lainata kirjoja lainausautomaatilla ja käydä pyytämässä vaikkapa avainta vessaan. Tällä ”pieni ihminen yhteiskunnan asiakkaana”-ajatuksella pyrimme toimimaan toki muuallakin asioidessamme – kaupan kassalla tai vaikkapa pääsylippua johonkin tapahtumaan maksettaessa.

 

Osin kirjastokulttuuriin (ja kirjaston ihan omaan maailmaansa) tutustuminen on tapakasvatusta, mutta ennen kaikkea kuitenkin johdattelua siihen, että ymmärtää, mitä kaikkea kirjat kätkevät kansiensa suojaan ja miten valtavan rikas maailma kirjojen kautta voi avautua. Uskon myös, että pienestä aloitettu kirjastonkäyttö korreloisi lapsen lukuharrastukseen sitten nuorena tai aikuisena.

 

Satujen kautta opitaan ja opetellaan käsittelemään myös erilaisia tunteita ja asioita. Meillä satujen ääressä pohditaan nyt juuri Siirin ja Kamalan possun kautta sitä, kun lempilelu menee rikki ja Frozenin kautta toisten ihmisten ilahduttamista sekä Pupu Tupunan kautta tutin käyttöä eri ikäisillä lapsilla.

 

Luin itse lapsena ja nuorena valtavasti. Kahlasin läpi Enid Blytonin Viisikko-seikkailut, Tiina-kirjat ja monet muut Danielle Steeleistä Tuija Lehtiseen. Viisikossa samaistuin Paulaan, kaverijoukkonsa ainoaan tyttöön, joka halusi pärjätä porukassa poikatyttönä ja joka ystävystyttyään jonkun kanssa halusi säilyttää ystävyydet ikuisina. Tiinoissa puolestaan hänen kotinsa pihapiiri, jossa naapuruston lapset leikkivät ja kasvavat yhdessä, tuntui idylliltä. Näiden teosten lukemisesta on siis oikeasti reilut 20 vuotta, mutta itselle on jäänyt vaikutelma, että kirjat antoivat tilaa mielikuvitukselle. Elin mukana jokaisessa seikkailussa ja tarinassa. Täytyisi varmaan jonkin kerran kirjastoon mennessä edes vilkaista vanhoja nostalgisia kirjoja ja tekstityyliä.

 

Istuin kirja kädessä ja villasukat jalassa sohvannurkassa tai lapsena oli mahtava kömpiä peiton alle ennen unentuloa. Joskus seikkailut jännittivät niin paljon, että oli pakko lukea ne jäljellä olevat luvutkin, sadat sivut välillä, että tarinan päätös selviäisi. Muuten ei yön pimeydessä uskaltanut nukkua ja jokainen kodin muutoin tuttu rasahdus kuulosti jännittävimpinä hetkinä pelottavalta.

 

Tytöt nauttivat yhteisistä – ja omistakin - lukuhetkistä. Esikoisella on lempisatu, jonka hän useimmiten valitsee toiseksi iltasatukirjaksi. Hän tietää kymmenien lukukertojen perusteella, miten satu etenee. Usein luetaankin siten, että jätän lauseen kesken ja tyttö täydentää sen. Useimmiten täsmälleen samoilla sanoin, välillä kertoen omin sanoin, mutta ajatuksen täysin sisäistäen. Mahtava tunne.

 

Nyt meillä on myös suunnitteilla lukupassi, johon tallentuisi se, mitä kirjoja me oikeastaan luemme – kodin molemmilla kielillä; suomeksi ja ruotsiksi. Sen verran on iän myötä tullut nostalgiaa, että todennäköisesti toteutus tulee olemaan hyvin perinteinen seinälle kiinnitettävä lukumato, joka jokaisen luetun kirjan myötä pitenee. Muistan yhä hyvin, miten oman luokkamme lukumadot luikertelivat vanhan puuverhoillun kouluni luokan seinillä liitutaulun vierellä. Lukumato on sitä paitsi tämän sateisen kesän helposti toteutettava yhteinen askarteluhetkikin.

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.