Kirjoitukset avainsanalla läsnäolo

Päättymättömältä vaikuttava talvi on saanut meidät pysyttelemään visummin sisällä. Tavallisen kevätinnostuksen, haravoinnin, leikkimökin sisustamisen ja autotallin siivoamisen sijaan ollaan tehty poikkeuksellisen paljon erilaisia sisäpuuhia. Koottu mieletön määrä palapelejä yhä uudelleen, temppuiltu voimistelurenkailla niin, että välillä temppujen taso on hirvittää ja rakennettu majoja kodin nurkat täyteen.

 

Parhaita yhdessä tekemisen hetkiä näinä räntäsadepäivinä tuulen ulvoessa nurkissa ovat olleet peli- ja palapelihetket. Meille tarjoutui mahdollisuus testata Pelikon pelejä kaksi- ja nelivuotiaiden kanssa.

 

Pelikokemuksia lukiessasi voit samalla tutustua Martinexin laajaan verkkokauppavalikoimaan ja tehdä tilauksen peleistä ja leluista tai vaikkapa kesävaatteista ja muista jokaisen kodin arkeen tarvittavista jutuista -20% alennuksella koodilla TEEHETKI20 yllä olevan linkin kautta. Alennuskoodi on voimassa tämän huhtikuun 2017 loppuun, joten vielä vappua edeltävän viikonlopun voit tehdä niin tarvittuja hankintoja kuin heräteostojakin.

 

Muumipeikon kalaretki-pelissä on ideana nostaa magneettisella Muumipeikkohahmolla mahdollisimman paljon kalansaalista. Kiekoista reiluun puoleen magneetti tarttuu, jolloin saalista kalasta saappaisiin on saatavilla. Jos kiekko ei kalaan tartu, kalaa ei ole saatavilla ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.

 

Vuoden 2016 lastenpeliksi valittu peli toimii erinomaisesti 2-4 vuotiaille. Pelissä yhdistyvät osin muistipeli ja osin jännittävä odotus siitä, millaisen saaliin saa Muumipeikon tarttuessa kiinni pelimerkkiin. Mukana kun on kalojen lisäksi Muumilaaksomaiseen tapaan toisten kalansaalista varasteleva Haisuli ja kalaonnea lisäävä Nuuskamuikkunen.

 

Tytöt pelaavat tämän läpi 15-20 minuutissa, mikä on juuri sopiva aika heidän ikäisilleen kiinnostuksen ylläpitämisen ja keskittymiskyvyn osalta. Tältä osin peli on suunniteltu erinomaisesti ikäryhmää ajatellen. Aavistus turhautumista tosin tulee joka pelikerran loppuvaiheessa, jolloin jäljellä on pelimerkkien seassa enää muutama magneettinen saalis ja ne 13 tyhjää, tarttumatonta pelimerkkiä ilman saalista. Etenkään 2,5-vuotias ei onnistu löytämään muistinsa varassa niitä tavoiteltuja kalansaaliita kalavesien kalojen huvetessa. Peliohje ei kerro, mitä näille saalittomille pelimerkeille tehdään, mutta viime kerrat olemme pelanneet omin säännöin poistaen nekin pelin edetessä. Pelin voittajan ratkaisee oletetusti suurin kalansaalis. Mahtavaa, että meidän lapset eivät ole vielä oivaltaneet voittamisen päämäärää, vaan laskevat tyytyväisinä kunkin pelaajan saaliin ja aloittavat pelin alusta. Meillä ei siis vielä ole huonoja häviäjiä tai mielettömien tuuletusten voittajia tässä torpassa, ellei äitiä lasketa ;)

 

Ymmärrän hyvin, miksi peli on valittu vuoden lastenpeliksi. Se sopii hyvin vasta-alkajillekin, pienille pelien maailmaan sukeltajille. Sitä osaavat lapset pelata myös keskenään, eikä vanhemman tarvitse olla vierellä neuvomassa tai tulkitsemassa sääntöjä. Pelaamisessa säilyy yhdessäolon ilo.

 

Muumi-tarinakuutioiden tulisi kuulua jo äitiyspakkaukseen. Niiden kautta voi näet kertoa sadun kuin sadun, tukea lapsen omaa kykyä kertoa tarinoita ja vahvistaa mielikuvitusta. Muumi-tarinakuutioita on yhdeksän erilaista ja niitä heittämällä syntyy joka kerta erilainen tarina - kertojan tarinallisuudesta riippuen.

 

Tarinakuutioiden ikäsuositus on kuusivuotiaista ylöspäin, mutta tarjoaisin näitä kyllä kokeiltavaksi vanhempien tuella neljä- ja viisivuotiaallekin. Meillä tarinan kertomista on helpotettu siten, että kuutioita heitetään yksi kerrallaan, jolloin tarinaan on helpompi tarttua johdonmukaisesti. Ensimmäisellä kuutiolla aloitetaan "Eräänä yönä tähdet tuikkivat kauniisti..." ja heitetään vierelle seuraava kuutio "ja silloin Haisuli päätti tehdä temppuja..". Todella kätevä peli, jossa rakentuu tarinoita nopeasti. "Äiti, kerro vielä uudestaan se sama"-pyyntöön en tosin voi vastata. Nopat käteen kerätessä on jo uuden vuoro.

 

Pelien lomassa etenkin kuopuksemme rakastaa palapelejä. Hän kokoaa niitä usein omassa huoneessaan pitkiäkin aikoja itsekseen uskomattomalla keskittymiskyvyllä. Tämä Muumien 54-palainen palapeli on juuri sopiva siltä osin, että palapelissä riittää tekemistä ja paloissa riittävästi valittavaa ja vaatimustaso osaamiselle pysyy siellä ylärajoilla mahdottoman sijaan. Mielenkiintoista sinänsä, että palapelivalmistajat näyttävät tekevän pitkälti joko ensipalapelejä nuppeineen, parinkymmenen palan palapelejä ja sitten hypätään jo usein lähemmäs sataa. Kuopuksemme kaltainen pieni, innostunut, mutta osaava palapelintekijä tarvitsisi juuri ne 50 palan molemmin puolin pyörivät palapelit.

 

Kun ei anna mielikuvituksen rajoittaa palapelien käyttöä, voi luvassa olla aamupalan sijaan Muumipalaa, kuten tänään lautasilta tarjoiltuna tai muistipelityyppiseksi käännetty palapeli, jossa kuopuksen luomin säännöin käännettiin vuorotellen paloja etsien sopivaa jo osin aloitettuun palapeliin. Tunnustan, ettei oma intoni riittänyt tähän kovin pitkään. Se 20 palaa olisi vielä saattanut mennä. Lapsi jäi vielä palasia omin säännöin kääntelemään lähtiessäni muihin puuhiin.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista. Liity mukaan seuraamaan arkeamme.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapsi vie syötyään ruokalautasensa pöydästä tiskipöydälle, kerää leikittyään lelut paikoilleen huoneensa lattialta ja kiikuttaa rakkaan uninallensa olohuoneesta tyynynsä viereen omaan huoneeseensa. Auttaa pikkusiskoa pukemaan sukat jalkaan ja napittaa samalla siskonsa neuletakin napit havaitessaan niiden olevan auki. Hän huomaa kyykistyessään aiemmin rikkoutuneesta helminauhasta lattialle pudonneen helmen ja tuo sen juoksujalkaa keittiöön "ettei se mene kenenkään vauvan suuhun, jos ne tulee tänne leikkimään."

 

Hetken kuluttua leikit vaihtuvat palapelien ääreltä juoksuun ja keittiön ohitse kirmatessa lattialle putoaa näkkäripaketti "Ottakaas rauhallisemmin, teillä on turhan paljon vauhtia." Lounasta syödessä on maitolasi vähällä kaatua paidanhihan viistäessä turhan läheltä "Katopas nyt, ettei se kippaa", huomaan sanovani.

 

Huomasin joku aika sitten pohtivani sitä, missä määrin oikeastaan muistan kiittää ja huomioida toisen hienot teot arjessa, vaikka sen sijaan hyvin helposti ja takuulla tarpeettomasti tulee sanottua niistä huolimattomuuksista ja varomattomuuksista. Että alkaa pitää osin itsestäänselvänä vaikka sitä, että nelivuotiaskin vie omat astiansa tiskipöydälle ruokailun jälkeen tai auttaa tarvittaessa pikkusiskoaan, muttei osaa katsoa sormien läpi lasin reunoilta läikähtävää maitoa. Ja onko niin, että mitä esimerkillisemmin ja paremmin lapsi käyttäytyy, sitä esimerkillisempää käyttäytymistä alkaa jatkossakin odottamaan? Ikäänkuin selviönä. Että hei, olipa onnistunut päivä tänään, niin tokihan sen täytyy olla huomennakin. Viis sitä, että suurin osa muista ikäkavereista ei takuuvarmasti toimisi lähimainkaan samalla tavoin vastaavassa tilanteessa ja keksisi kaiken lattialle heittäytymisestä kiukutteluun, mutta omaltani voin odottaa, koska menihän kaikki nappiin viime kerrallakin. Ajatus veti aika hiljaiseksi.

 

Uskon kiitoksen ja esimerkin voimaan. Siihen, että hyvää käytöstä vahvistamalla saa paremman tuloksen kuin kieltämällä ja nalkuttamalla. Silti etenkin väsyneenä tai muutoin arkeen turhautuneena yllätän toisinaan itseni pikemminkin kieltämisen kuin vahvistamisen parista. Tai oikeastaan vieläkin kurjemmin huomiotta jättämisen parista. Siitä, etten näe niitä kaikkia arjen helmiä, mitä lapset oma-aloitteisesti ja itse huomaten tekevät, kun he osallistuvat perheemme arkeen tai auttavat muita ihmisiä pitäen kaupassa ovea auki rollaattorimummoille tai nostaen perheenäidiltä hedelmäosastolla lattialle vierivän omenan. Etten saa joka kerta sanotuksi, että olipa hienosti oivallettu, kivasti tehty tai juuri tuosta tuli varmaan toiselle hyvä mieli - kiitos. Yritän tosin jatkuvasti nähdä ne pienetkin asiat, sillä huomaan, että juuri niillä on merkitystä siihen, jääkö asiasta lapselle muistijälki tai elämänsä alkuvaiheessa olevalle, vasta monia asioita opettelevalle ymmärrys siitä, että tietynlainen käytös on "hyvää" ja mieluusti vahvistettavaa.

 

Niinä iltoina, kun meillä kahden pienen tytön vanhemmalla on aikaa istahtaa pidemmäksi aikaa iltateelle juttelemaan elämästä tavallisia päiväkuulumisia enemmän, päädytään lähes poikkeuksetta saman aihepiirin pariin. Siihen, miten taitavia tytöt ovat huomioimaan toiset ihmiset tunnetiloineen tai miten mukavalla tavalla he joissakin juuri koetuissa tilanteissa toimivat. Kyse ei siis ole siitä, ettemmekö vanhempina noita tilanteita näe. Vielä enemmän tulisi vain sanoa se lapsillekin ja jättää sanomatta siitä läikähtävästä maitolasista tai vahingossa pudotetusta näkkäripaketista, pyyhkäistä pöytä vaivihkaa puhtaaksi ja nostaa näkkäripakettikin paikoilleen. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pikkusisko ojentaa ruusun kahvilasta lähtevälle. Katsoo silmiin lapsen rehellisellä katseellaan ja kipittää pois. On rohkaistunut nähtyään isosiskonsa tekevän samoin muutamien tuntien aikana useat kerrat. Pian seuraava kahvilassa hetken viivähtänyt jättää taas kahvikuppinsa, pieni kipittää ruusumaljakolle.

Yhteisvastuu. Ajassa, jossa niin monilla meistä on jatkuva kiire, onnistumiset määritellään suorituksina ja mitattavuuksina ja ihmiset ennättävät hädin tuskin pysähtyä - onko meillä aikaa välittää? Osaammeko edes ylipäätään enää välittää muista, vieraammista? Ehdimmekö ojentaa auttavan käden silmiin katsoen, vai ojennammeko sen hätäpäissämme vauhdissa toinen jalka jo toiseen suuntaan kiirehtien?

 

Me olemme olleet tänä keväänä tyttöjen kanssa paikallisen seurakunnan yhteisvastuukeräyskahvilan vapaaehtoisina. Se on saanut ajattelemaan. Yhteisvastuun lähtökohta - se, että 60 vuotta sitten haluttiin etsiä apua hädässä oleville lapsiperheille, puhututtaa yhä. Ylipäätään se, että autetaan toista ja ojennetaan käsi. Ollaan lähellä tarvittaessa.

 

Silloin, kun elämä ja arki kiristyy, meillä on tapana usein kääntyä sisäänpäin. Keskittää kaikki oma energia siihen, että selvitään juuri siitä hetkestä eteenpäin. Tästä päivästä huomiseen. Ehkä huomisestakin sitä seuraavaan päivään, kunnes taas jonakin päivänä se aurinko alkaa paistaa kirkkaammin. Kuka muistaa noina hetkinä kiinnittää huomiota siihen, että oman elämän ulkopuolelle, sinne käpertyneisyyden ulkokehälle, jää aina joku, joka myös tarvitsisi apua ja kaipaisi ojennettua kättä?

 

Näinä aikoina ei voi välttyä kuulemasta ja näkemästä keskusteluja siitä, miten ihmisten arki rutistaa välillä otteessaan. Onneksi on Yhteisvastuu ja seurakunta, onneksi on lapsiperheitä tukeva Hope, onneksi on moni muu taho. Sen lisäksi uskon, että meistä jokaista tarvitaan.

 

Tee pieniä asioita suurella rakkaudella. Sanoma eräässä ruusussa, joita tytöt jakoivat kahvilasta lähteville.

 

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mikä on parasta, mitä voit toivoa tullessasi ensimmäistä kertaa vierailulle uuteen paikkaan? Mitä haluaisit aistia ja kokea, jättää päällimmäisiksi ajatuksiksi kotimatkalle pohdittavaksi?

 

 

Se, että tulet otetuksi huomioon. Että koet olosi tervetulleeksi. Että sinulla on tunne vahvasta läsnäolosta. Juuri se toteutui meillä vieraillessamme Ti-Ti Nalle-talossa Ikaalisissa. Nallet, nuo Kyrösjärven rannalla Ikaalisissa asustavat halittavat ystävät, olivat poikkeuksellisella tavalla läsnä. He eivät ainoastaan olleet paikalla halittavina kangassilmin eteenpäin mitään näkemättä katsoen, vaan he todella antoivat itsestään. Ottivat kädestä kiinni, kutittivat, silittivät, nostivat lapset syliinsä, kävelivät käsi kädessä vierellä, tanssivat, leikkivät, osallistuivat. Ihan parasta.

 

 

Ti-Ti Nalle perheineen asustaa suuressa vanhassa hirsitalossa, joka kätkee sisäänsä parikymmentä erilaista huonetta huolellisesti mietittyine sisustuksineen. Kaiku-ukon huone hieman hämärällä valaistuksella täytti esikoisen ennakko-odotukset, sillä hänen oli kerta kaikkiaan mahdotonta ymmärtää, miten kaiku pystyi toistamaan kaiken hänen sanomansa pienellä viiveellä.

 

 

Hirsimetsän kyläkauppa kauppatiskeineen, perinteisine vaakoineen, näpyteltävine laskukoneineen ja hyllyissä myytävine tavaroineen oli myös tosi tykätty. Kauppanurkkauksessa viihtyivät niin meidän kuin näemmä muidenkin lapset ja samassa tilassa olevan ison pöydän ympärille kerääntyivät vanhemmat hetkeksi istumaan aloillaan. Musiikkihuone, äitinallen taiteilijahuone maalausmahdollisuuksineen, isänallen nikkarointihuone vasaroineen ja lautoineen, leikkihuone luovutettuine tutteineen, lepohuone – ja piilopaikka portaiden alla.

 

 

Taloon kätkeytyy myös valtava määrä nostalgiaa ja muistoja, sillä esillä on eri tavoin useiden kiertueiden ja kuvausten rekvisiittaa. Se uppoaa luontevasti osaksi kokonaisuutta, mutta saa muistelemaan konsertteja ja kotona katsottuja dvd-ohjelmia. Vedenalaisen maailman merenneito ui lumoavan kauniissa meressä ja alakerran turvallisuushuone tuo välittömästi mieleen turvallisuusohjeistukset ja Pirkanmaan Pelastuslaitoksen.

 

 

Meidän tytöt, 2,5-vuotias ja 4,5-vuotias näkivät talon selvästi eri tavoin. Siinä missä kuopuksemme olisi viihtynyt vaikka koko vierailuaikansa nalleja halailemassa ja seuraamassa heidän ohjelmanumeroitaan puuhahuoneessa (no, hetken kyllä tosi tykätyssä taiteilijahuoneessa maalaamassakin), esikoisemme silitti hetken Triolin kikkaraisia hiuksia ja hali nallet nopeasti, mutta riensi sen jälkeen juoksujalkaa huoneesta toiseen tutkimaan mahdollisuuksia yksityiskohtineen. Ti-Ti Nallen talo onkin siltä osin hyvin suunniteltu, että se tarjoaa tekemistä eri ikäisille pienille lapsille. Kohderyhmänä kuitenkin selkeästi alle kouluikäiset.

 

 

Kotimatkalle lähtiessä 2,5v kuopuksemme tanssi vielä viimeiset tanssit Ti-Ti Nallen kanssa, eikä olisi malttanut lähteä väsymyksestä huolimatta. Hän halusi vielä kerran käydä halaamassa Ti-Tiä, vilkaista Triolin perään. ”Hei hei nallet”, hän huikkasi vielä ulko-ovelta isänsä kantaessa väsynyttä jo autoa kohti.

 

 

Kiitos Ti-Ti Nallen talon asukkaat seurasta ja aktiivisesta ohjelmasta Nalle-talon koko aukiolon ajan, kiitos nallet aidosta läsnäolosta ja siitä, että huomioitte lapsia lämmöllä. Palataan luoksenne kesän tullen, kun kotipihallennekin pääsee leikkimään ja Ti-Ti Nallen kaffilasta saa isoäitinallen nakkisoppaa. Silloin toivotaan, että kaunis päivä mahdollistaa myös osallistumisen kesäristeilylle Kyrösjärvellä nallejen kanssa. Ti-Ti Nallet näet aloittavat risteilyt lähijärvellä ihkaoikealla laivalla ja risteilyn lomassa saa turvallisuusteeman mukaisesti vesilläliikkumiseen oppeja. Ehdottoman kokeiltavaa.

 

Sitä ennen maalis-toukokuussa Ti-Ti Nallen taloon voi tutustua kevään ajan lauantaisin ja näemmä pääsiäisenä myös pääsiäisviikonlopun ajan. Meidän perheeltä suosittelut - menkäähän halimaan nalleja ja rentoutumaan viereisen Ikaalisten kylpylän lämpimiin vesiin. Ajatuksiini siitä, miten hyvää tekee viettää kiireetöntä koko perheen aikaa kylpylälomaillen, palaan lähipäivinä.

 

Ps. Meidän perheessä vietetään juhlat erilaisin teemoin. Kolmivuotissynttärit elokuussa ovat kuulemma Ti-Ti Nalle-synttärit. Niitä ideoiden.

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista sekä aktiivisesti päivittyvine kuvatarinoineen Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.