Kirjoitukset avainsanalla yhteinen aika

Tiedäthän sen tunteen, kun astuessasi ystäväsi kotiin, sinua vastaan tulvahtaa jo ulko-ovella se kokonaisvaltainen lämpö – tunne siitä, että olet odotettu. Sen selittämättömän rauhallisuuden ja levollisuuden. Sen, ettei ole kiire mihinkään. Kenelläkään. Tunteen, joka uppoaa syvälle sydämeen.

 

Me vietimme pikkujouluja ystäväperheen luona, lapset ja äidit, isien ollessa yhteisen työpaikkansa pikkujouluissa. Heillä oli Sami Hedberg ja erinomainen illallinen kollegoidensa kanssa. Meillä puolestaan kodikas, jouluntuoksuinen ilta kynttilöiden ja punaisten servettien koristaessa pöytää, jonne katettiin lasten yhdessä leipomat joulutortut ja huolella koristellut piparkakut.

 

Ystäväperheen äiti on ihmeellinen. Hänellä on aina taito sanoa lapsille (ja muutoinkin) ne oikeat sanat. "Joulutorttuja voi olla monenlaisia, leikkaatte sillä tavalla kuin haluatte ja laitatte marmeladia" tai "kauniin erilaisia piparkakkuja teillä."

 

Tunsin melkein piston sydämessä siitä, että olin edes tehnyt hölmön aikuismaisen mallitortun tytöille (tiedättekös, neljästä kulmasta leikataan tasaisesti sisäänpäin ja sitten taitetaan joka toinen sisäänpäin ja jossakin vaiheessa marmeladia keskelle), sillä ihan herkullisimpia olivat ne huolella pienin kätösin tehdyt, eri tavoin leikatut ja taitellut. Välillä enemmän, välillä vähemmän marmeladia, joissakin ei ollenkaan.

Voi sitä ihmetystä, kun illan hämärissä - pienet ja isot masut täynnä herkkuja - oli Petteri-tonttu käynyt salaa hiipimässä kodissa ja tuonut kimaltavat pussit yllätyksineen pikkujouluyllätyksenä. Miten se Petteri pääsikään livahtamaan ohitsemme lastenhuoneeseen, kun olimme olohuoneessa ja minne Petteri sitten meni - paljon kysymyksiä ja mietteitä pikkuihmisillä.

 

Näyttää muuten siltä, että Petteri joulukuisine kirjeineen muuttaa meillekin. Koko kotimatka juteltiin näet ihmetystä äänessä hänestä ja siitä, miten hän tuo päivittäin kirjeitä ja ehdottaa yhteisiä tekemisiä satuhetkistä leipomiseen kullekin päivälle. "Äiti, jos Petteri käy O:n ja O:n luona, osaisiko se tulla meillekin?" Osannee, sain jo hyviä vinkkejä Petterin tekemistä ja saman verran on ideoitu lisää. Näen jo sieluni silmin Petterin hiipivän kodissamme illan tunteina lasten jo nukahdettua, jättävän kirjeen tai viestin aamuisille silmät sikkurassa, odottavina herääville. Sitä aitoa joulun odotusfiilistä.

 

Idea itsessään on ihana, etenkin kun tiedän tyttöjen saavan useamman "perinteisen" joulukalenterin kummeiltaan. Tämä tuo sitä yhteisen tekemisen ja ihmettelyn iloa siihen rinnalle. Joulukuu, mahtavaa kun tulet.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni kaupunki avasi viikonloppuna kaupunkinsa joulutunnelmaan. Sytytti jouluvalot kaduille ja teiden varsille, antoi tilaa ehkä kaupunginjohtajan tai muun kaupungin näkyvän henkilön puheelle, ohjasi kauppoihin joulusalaisuuksia etsimään ja rapiseviin papereihin käärimään – herätti joulun odotukseen.

 

Kotikaupunkini Porvoo avaa joulun kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Marraskuisena viikonloppuna kuun puolivälissä on keskustan joulunavaus ja viikkoa myöhemmin, ihan joulukuun kolkutellessa ovia tulevana viikonloppuna siis, tunnelmallisen Vanhan Porvoon joulun avaus. Joulun lähestyessä saadaan täällä kylläkin joulutunnelmaan virittäytyä useammatkin kerrat mm. Lucian kruunajaisissa, Taidetehtaan joulumarkkinoilla ja saariston joulussa Pellingissä.

 

Keskustan joulunavauksessa saapuu joulupukki vuosittain tutun punaisella laivallaan jokirantaan, josta hän tonttuineen ja palokuntanuorten soihtukulkueineen suuntaa kohti keskustaa. Kaupungin keskusta täyttyy ihmisistä ja etenkin lapsiperheistä, joista poikkeuksetta jokaisessa tunnutaan supattavan olkapäillä istuvalle lapselle, että katso nyt tarkkaan tuota joulupukkia, sitten jouluna se tulee meillä käymään.

 

Joululauluja ja kaupat näyttävimmät joululahjavinkkinsä esille nostaneina. VPK-talon joulumyyjäiset itseleivottuine kakkuineen ja käsityöläisten taidonnäytteineen, perinteiset nekin. Kaikin tavoin siis sitä tavanomaista joulunavaustunnelmaa, siltäkin osin tosin, että jälleen oli maa viikon lumisuuden jälkeen musta ja keli ennemminkin märän kurainen kuin luminen ja raikas.

 

 

Taidetehtaalla virittäydyttiin joulutunnelmaan samaisena iltapäivänä, kun pukki viipyi kuuntelemassa lasten joulumietteitä lähes parin tunnin ajan. Vaikuttavaa, miten hän antoi jokaiselle lapselle kiireetöntä aikaa; kyseli rauhassa lasten viikonlopun tekemisistä, kodista, kavereista ja joulunvietosta. Erinomainen tapa karistaa sitä jännitystä, jota joulupukin odotus osin luo. Meidän tytöt saivat viettää koko päivän aamun tanssitunnista illan uimahallireissuun saakka hyvän ystävänsä kanssa ja kolmisin rohkaistuivat kertomaan joulupukille pikkutyttömäisiä ajatuksiaan joulun odotuksesta.

 

Nostalginen Timo Taikurikin me tavattiin korttitemppuineen ja veikeine ilmeineen.

Askartelijana, kädentaidoista pitävänä mieleen jäi ilahduttavana ideana myös suuri taulu, jota kuka tahansa sai tulla maalaamaan lempivärillään taiteilijan johdolla. Kolme kaverusta, kolme maalipensseliä - pinkki, turkoosi ja keltainen. Siellä he maalasivat, vieri vieressä keskittyneesti. Tätä ideaa tulen mitä todennäköisimmin käyttämään joskus jossakin itse.

Palanen jotakin suurempaa. Sitähän se oli.

 

Kommentit (1)

Suzy
Liittynyt17.7.2016

Täällä(kin) oli joulun avaus viime viikonloppuna. Käytiin katsomassa pukkia, joka sytytti jouluvalot torin isoon kuuseen, mutta harmiksemme emme enää löytäneet pukkia toiveiden kertomista varten myöhemmin. Onneksi hön taitaa vierailla lähellä olevassa ostoskeskuksessa aika useasti ennen joulua.

Blogissani on sinulle #kosintablogihaaste

Muistathan seurata myös Facebookissa. Löydät minut sekä Instagramista että Snapchatista nimimerkillä justcallmesuzy. Nipsun oma Instagram löytyy nimellä nipsisnapsis. Voit seurata blogiani myös Blogit.fi-sivustolla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Hem. Askallella. Lammas.”, vastasi kaksivuotias kuopuksemme viime viikkoiseen kysymykseeni siitä, mennäänkö käymään ruokakaupassa vai ollaanko kotona.

 

 

Niinpä me tehtiin lammas, jos toinenkin. Ihan yllättäen tämä ajatus lampaan askartelusta ei hänelle tullut, sillä meidän eka lammasprojekti – tosi tykätty sellainen – oli tehty pumpulipäällysteisenä valaisimena alkuviikolla. Pohjana valaisimessa on paperipallo ja sisälle pujotettiin jouluinen kirkas valonauha. On muuten söpösen valloittava ja valmistuu nopeasti. Sitä paitsi tää idea on muunneltavissa moneenkin eläinhahmoon, joten kaverin tekeminen tälle lampaalle on jo suunnitteluvaiheessa.

 

 

Jo viikkoja aiemmin oli tehty isosiskon kanssa pumpulilammas pahvimukin päälle ja laitettu pääksi massapallo.
Kipinä lampaisiin ilmeisesti syttyi, sillä lampaita tehtiin kaksi päivää lähes tauotta.

 

Maalattiin isolle canvaspohjalle sormiväreillä ruohoa ja taivasta ja liimattiin maitopurkin korkeista ja kaakaopurkin kannesta lammas. Kieputettiin lankaa (lovetun) pahvikiekon ympärille ja rullattiin sukkapuikon ympärille paperisuikaleita.

 

 

Seisova lammas saatiin talouspaperirullan hylsystä ja kädenjälkilampaita tehtiin tälläkin kertaa. Suosikiksi näytti loppuillasta valikoituvan vaahtokarkkilammas, jossa takuuvarmasti enemmän raaka-aineita maisteltiin kuin liimailtiin. Mukavaa yhteistä tekemistä joka tapauksessa. Joissakin iski kohta neljävuotiaalla väsymys leikkaamiseen, joten parille lampaalle napsin itse päät.

 

Ihan jokainen idea näistä on toteutettavissa pientenkin lasten kanssa. Pienet tykkäävät liimata pumpulia ja irtosilmiä, piirtää jalkoja ja maalata sormiväreillä sekä kiinnittää esimerkiksi maitopurkin korkkeja. Leikki-ikäisen kanssa onnistuu jokainen malli jokaisessa vaiheessa.

 

 

Muutama suunniteltu lammasidea jäi vielä toteuttamatta, mutta perheen pienet askartelijat ovat kuulemma siirtymässä hämähäkkivaiheeseen.

 

Tässä linkit niihin toteutusta vaille jääneisiin sinun ideoitavaksesi:

Pumpulipuikkolammas, renkaan päälle langasta pyöritetyt lampaat sekä pumpulilammas.

----

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

Kommentit (1)

Vierailija

Jälleen hienot ja kivat askartelut, kiitos. Tykkään, vaikuttavat että ovat helppoja sekä kivoja toteuttaa (luulisin että helppoja heh, vielä kokeilematta mutta tarkoitus on), ja juurikin "arkipäivän" materiaaleista = helppo myös materiaalien osalta toteuttaa.
Inspiroivat ja hellyttävät :-) .

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Äiti, kuka sitä laivaa ohjaa? Ai melikapteeni, oi jee, mukavaa!" Hän istuu sängyssään vielä silloinkin, kun ilta on jo pitkällä. Miettii, mitä pakkaa mukaansa laukkuun ja huolehtii, pärjääkö nukke päivän yksin kotona odottaen. Aamulla hän - yleensä aamu-uninen - nousee reippaasti, silmät heti loistaen ja pukee innoissaan vaatteita päälleen. "Äiti, isä, tänään mennään listeilemään, laivaan, ihan kohta."

 

Ennen lasten syntymää nautimme reissaamisesta paljon – Rooman Colosseumista Madeiran huimille näköalapaikoille. Oli voimauttavaa käydä pidennetty viikonloppu Riikassa tai kävellä upeilla Budapestin silloilla käsi kädessä, katsella vilkasta elämää Barcelonassa, hypätä kamelien selkään Tunisiassa tai ihastella merta Kreikassa varpaat lämpimään hiekkaan kaivaen.

 

Sittemmin arki on rauhoittunut viime vuosiksi koko perheen reissujen osalta kotimaahan - Lasten ollessa ihan pieniä, on arki tuntunut vaivattomammalta tutummissa ympyröissä ilman purkkiruokasirkusta, tuttien desinfiointia, rattaita ja vaunuja painavine hoitolaukkuineen, turvakaukaloita ja syöttötuoleja sekä etenkin kahden pienen hyvinkin aikataulutettua päiväunirytmiä. Ajatus pitkistä lentomatkoista lentokenttäodotuksineen ja aikaisine heräämisineen ei ole tuntunut tähän saakka (riittävän) innostavalta, kun emme usko lasten ihan taaperoiässä erityisemmin nauttivan edes niistä etelän Bamse-hotellien tarjonnasta, kaupunkilomien nähtävyyksien katselemisesta puhumattakaan.

 

Tästä keväästä alkaen huomaan jälleen kiinnittäneeni huomiota matkamainoksiin ja tutkivani erilaisia matkakohteita niin kotimaasta kuin ulkomailta. Arjesta on jotenkin talven jälkeen tullut leppoisampaa ja vaivattomampaa, kun tytöt (1v10kk ja 3v8kk) ovat omatoimistuneet ruokailun ja liikkumisen kanssa ja ovat muutoinkin tosi reippaita seuralaisia kaikessa tekemisessä.

 

Meitä odottaa syksyllä koko perheen yhteinen reissu aurinkoon, se reilu kuusituntinen lentokoneessa rusinoineen, iPadeineen ja piirustuspapereineen. Sen osalta aletaan sitten syksyn hämärien aikaan googlaamaan parhaita vinkkejä lentomatkustamiseen pienten kanssa.

 

Kauniit kesälomapäivät tarjosivat oivan tilaisuuden lähteä risteilylle ja Tallinnan vanhan kaupungin kujille. Aamuviideltä heränneille laivan aamupala on erinomainen mahdollisuus aloittaa päivä tulevaan valmistautuen ja pienen ihmisen silmin vaikuttava asia oli aamiaissalin keulasta meren ja toisten laivojen seuraaminen.Tallinkin Starit ja Superstarit ylittävät Suomenlahden sen verran ripeästi, että hytti on etenkin lasten kasvaessa todennäköisesti enemmän piipahtamispaikka. Meillä oli varattuna hytti (kokolattiamatoton allergiahytti on niin pop lapsiperheelle tavalliseen a-luokan hyttiin verrattuna), joka palveli paremmin etenkin paluumatkalla lasten ollessa jo pitkän päivän reippailun jälkeen hieman rauhattomampia. Menomatkalla hytin rooliksi jäi lähinnä säilyttää tavarat ja mahdollistaa rauhallisempi vessakäynti.

 

 

Tallinna itsessään tarjosi onnistuneen yhteisen päivän koko perheelle. Ruokailut rauhallisilla sivukujien ulkoterasseilla ja teellä, leivonnaisilla sekä pienillä suklaaostoksilla kai jokaisen turistin tuntemassa Kalevin kahvilassa, leppoisaa kävelyä ja tutustumista pienten rytmissä. Raatihuoneen torin torimyyjien korut, huivit, käsilaukut ja huovutetut, värikkäät eläimet saivat Aadan pysähtymään lähes jokaisen kojun eteen pitkäksi aikaa. Hän löysi torilta - ehkä ennakko-oletuksistani poiketen – paljon kiinnostavaa katsottavaa. Erin puolestaan istuskeli tyytyväisenä rattaissaan ihmisvilinää seuraten.

 

 

Päiväunia olin pähkäillyt etukäteen eniten; miten päivä sujuisi hyvin aikaisin herätetyillä, joiden tulisi jaksaa myöhäiseen iltaan reippaina. Turhia pohdin, sillä pienempi nukahti tyytyväisenä ennätyspitkille päiväunille rattaisiinsa useiksi tunneiksi ja isompi kömpi kahvilassa leivoksensa ääreltä syliin, painoi pään rintaa vasten ”äiti, mä olen väsynyt” ja nukahti siihen.

 

Lasten kanssa tulee joka kerta pohtineeksi sitä, miten eri tavalla me näemme maailmaa ja miten paljon me aikuiset voisimme pieniltä ihmisiltä oppia sitä vilpitöntä iloa ja loputonta kiinnostusta kaikkeen uuteen. Siinä, missä perheen isä ja äiti nauttivat ruuasta ja leppoisasta tunnelmasta, kuopus oli iloinen laivan hytin ikkunalaudalla istumisesta ja esikoisen mielestä parasta oli ”se louskuttaja-aasi, mennään katsomaan sitä uudestaan taas.” Kyse oli siis näistä katutaiteilijoista, jotka pyytävät esityksillään rahaa. Tallinna tarjosi jokaiselle jotakin ;)

 

Ihailtavan reippaat pikkumimmit, joiden kanssa päivä sujui loistavasti huolimatta siitä, että Aada nukkui vain 20 minuutin päiväunet aikaisesta aamuheräämisestä huolimatta. Nyt voi hyvin mielin jälleen katsoa erilaisia tutustumiskohteita; Suomesta maailmalle.

 

PS. Äiti, joka jo viikkoja aiemmin on tarkastanut lasten passien voimassaolon, miettinyt reissuvaatetusta ja pohtinut lapsiystävällisiä tutustumiskohteita, huomasi vain pari päivää ennen reissua oman passinsa vanhentuneen kesäkuun alussa. Siis sen, jonka jätti tarkastamatta muista huolehtiessaan. Onneksi on olemassa vuorokaudessa toimitettava express-passi ja poliisin joustavasti toimiva lupapalvelupiste Helsinki-Vantaan lentoaseman yhteydessä. Ystäväperhepäivä risteilyä ennen vaihtui kahteen poliisiasemaan ja valokuvaamoon. Voi elämä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.