Kirjoitukset avainsanalla juhlat

”Silloin kun minun äiti leipoi lapsuudessani, hän leipoi usein myös meidän naapurille. Se tuntui hyvältä. Nyt monen kymmenen vuoden jälkeen vuorostaan minulle leivotaan, teidän pienet lapset tuovat minulle leivonnaisia.” liikuttui naapurin mummo kyyneliin kotiovellaan, kun lähdimme hänen 90-vuotissyntymäpäiviltään.

 

Kuten kerroin aiemmin, me saatiin kutsu naapurin mummon ysikymppisille. Hänen, jonka puutarhasta olisi viime talvena voinut kerätä upeista vanhoista omenapuista täysperävaunullisen omppuja – useat kerrathan hän kävi pyytämässä meitä keräämään. Hänen, joka on toivonut tyttöjä leikkimään omalle pihalleen. Hänen, jolle me ollaan joitakin kertoja viety leivonnaisia samalla, kun ollaan leivottu herkkuja itsellekin.

 

Jo hänen kotioveaan avatessamme selvisi, että meitä oli odotettu. Paljon ja oikeastaan kai koko päivä. Hänellähän oli ollut kahvipannu kuumana puolelta päivin saakka ja vieraita näytti tasaisesti hänen luonaan käyvänkin. Me odotettiin miehen kotiutumista, että päästiin juhlimaan koko perheenä. Istuttiin muiden vieraiden joukossa jutellen ja kuultiin tarinoita naapurustosta ja meidän kodin historiaa. Saatiin kurkistuksia ihmisiin, jotka ovat kopistelleet tämän saman kodin lattioita ja eläneet arkeaan näiden seinien sisäpuolella.

 

Hän halusi erityisesti huomioida pienet vieraansa, meidän tytöt. Etsi kaappien kätköistä lelut, joilla hänen lapsensa ja lapsenlapsensa olivat leikkineet vuosikymmeniä sitten. Huolehti, että he saavat oman pihan omenoista valmistettua omenamehua ja muistavat varmasti hakea pöydästä tarjottavaa. Kotiin lähdön hetkellä hän ojensi tytöille muistamiset kauniisiin lahjakasseihin pakattuina. Olin vaikuttunut. Me oltiin vieraista kaikkien vieraimmat, ja silti sen hetken tietyssä määrin jalustalle nostettuna. Uusina naapureina. Tervetulleeksi toivotettuina. Se tuntui mukavalta. Naapuruudelta parhaimmillaan.

 

Se, että hänen äitinsä leipoi naapureilleen ja nyt hän saa lähes sadan vuoden kuluttua leivonnaisia naapureiltaan, sulki ympyrän. Se kertoo samalla mukavalla tavalla siitä, että naapuriapu kantaa ja ilahduttaa aikakaudesta riippumatta. Pula-aikana 1900-luvun alkupuolella ja vuonna 2017. Ehkä juuri naapuriavun vilpittömyyden ja odottamattomuuden takia nousee myös niin arvostetuksi.

 

Kun sinä leivot seuraavan kerran, olisiko lähelläsi joku, joka ilahtuisi pussillisesta tuoreita sämpylöitä tai rasiallisesta keksejä, palasesta kuivakakkua iltakahvin kanssa nautittavaksi? Kenen ovikelloa voisit soittaa tai oveen koputtaa?

- - -
Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mitäpä jos pienten tyttöjen juhlassa - kastejuhlissa tai syntymäpäivillä - antaisit jokaisen vieraan valita lapsellesi helmen tai muutamankin, hänen muistojensa helminauhaan pujotettavaksi? Sitoisit helminauhan niin tiukasti kiinni, että niitä voisi käyttää silloin, kun tyttäresi kokee oikeanlaisen, kimaltavan hetken saapuvan?

 

 

Esikoisen kaksivuotisjuhlissa, muutama vuosi sitten, jokainen vieraamme sai valita esillä olleesta helmivalikoimasta omannäköisensä helmen. Juuri sen yhden ja ainoan, joka puhututti. Noin periaatteessa kukin olisi voinut pujottaa ne suoraan helminauhaankin, mutta koska haluttiin laittaa helmet tiettyyn järjestykseen, jokainen sujautti ne ensin omaan kirjekuoreensa. Nyt oma perhe - isovanhemmat - kummit - ystävät - sukulaiset löytyvät korusta helmi toisensa vieressä.

 

Koru on jo kaunis itsessään, mutta ennen kaikkea se muistuttaa siitä, miten paljon elämässämme - ja tyttöjen elämässä - on tärkeitä, turvallisia ihmisiä. Jokainen omana helmenään koruista pitävän lapsen helminauhassa.

 

Meillä on tyttöjen juhlissa ollut paljon erilaisia tapoja toteuttaa vieraskirja. Erilainen vieraskirja. On esimerkiksi askarreltu leppäkerttuja leppäkerttusynttäreillä, maalattu ankkoja ankkasynttäreillä, valittu omannäköinen lumitähti lumiseen puuhun Frozen-juhlissa ja painettu vaaleanpunainen sormenjälki puun lehdeksi prinsessasynttäreillä.

 

 

Jotenkin se ajatus, että raapustettaisiin vain nimi, ei ole ihan mun juttuni. Silti toivon, että tytöille ja koko perheelle jää valokuvien ohella muisto juhlassa mukana olleista vuosienkin päähän.

 

Onko teillä ollut jotakin kivan erilaista ideaa toteuttaa vieraskirja?

 

- - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista (klikkaa mukaan seuraamaan) sekä aktiivisesti päivittyen Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.