Kirjoitukset avainsanalla juhlat

Lupasivat koleata, jäätävää ja epävakaista juhannukseksi. En tiedä, josko sen pitäisi edes yllättää.

 

"Ennen kaikki oli paremmin"-ajattelu lienee aika yleistä. Haluan muistaa lapsuuteni lämpimät juhannukset. Ne, jolloin istuttiin serkkujen tai naapurin lasten kanssa lähes puhki kuluneessa, mutta niin tykätyssä oranssissa teltassa kotipihassa tai loikoiltiin riippukeinussa kotikoivujen välissä. Odotettiin malttamattomana hiiligrillistä makkaroita. Ja vihreää Smurffilimsaa! Vanhemmat hankkivat juhannukseksi korillisen limsapulloja ja oi sitä jännityksen määrää, kun sai vaahtosammuttimen kokoisena valita vihreän tai pinkin limpparipullon. Lasisen 0,33l, sellaisen, joita ei ole valmistettu takuulla enää vuosiin. Vuosikymmeniin kai.

 

 

Tänäkin vuonna meille on juhannuksessa tärkeintä läheiset ihmiset ja aika yhdessä. Lähdetään ystäväperheen kanssa mökille Saimaan rannalle. Lapsilla on seuraa toisistaan ja pienten tuhistessa nukkumatin matkassa meillä aikuisilla on aikaa jutella yöttömän yön aikaan. Odotan jo paljon, sillä näinä viime kuukausina on tässä aikuisopiskelija-arjessa ollut liian vähän aikaa pysähtymiselle.

 

Lapsiperhearjessa juhannus(kin) sujuu mukavasti, kunhan tulee miettineeksi muutamia asioita:

  1. Seura. Kehtaatko kömpiä yhteisen mökin sohvalle nolostelematta sitä, että lempipyjamasi on jo parhaat päivänsä nähnyt? Keiden kanssa olosi on leppoisan rento ja viihdyt seurassa tuntematta tarvetta suorittaa mitään? Juhannus on aikaa, jolloin vietetään usein tavallisesta poiketen yhdessä myös öitä vaikkapa mökkeillen. Onhan seura kaltaistasi?
  2. Lapsi lapselle. Ystävä ystävälle. "Äiti, mulla on nyt asiaa, en jaksa enää"-vaatimus toistuu harvemmin, kun lapsillakin on ikäistään seuraa, eivätkä he joudu sivukorvalla kuuntelemaan pohdintaa hallituskriisistä, Trumpista tai mansikkasadon viivästymisestä. Meillä siis peukutetaan oman perheen matkojen ohella ystäväperheiden kanssa tehtäviä reissuja. Toivoen toki, että uni- ja ruoka-ajoissa löytyisi jokin rakentava kompromissi, ettei lomailu mene väsyneiden tai nälkäisten harmistumisiin.
  3. Ruoka. Juhannus ja hyvä ruoka kuuluvat yhteen. Kaatumiselta pelastettu maitolasi ja poskilta pyyhityt ketsupit, kiireellä syöminen ja se, ettei uusi ruoka olekaan vaahtosammuttimen kokoiselle makuelämys kuuluvat myös yhteen. On nautinto laittaa hyvää ruokaa ja etsiä Glorian Ruoka ja viini-lehdestä sen seitsemän erilaista tarjottavaa maistelumenuksi. Hmm. Yhtä hyvin voisi tehdä muutamat hyvät ruuat kätevästi vaikkapa grillissä ja aikatauluttamisen sijaan nauttia seurasta. Siihen seitsemään ruokalajiin voi palata siinä vaiheessa rennommalla mielellä, kun vessasta ei enää kuulu tasaisesti tunnin välein "pyyhkimään"-huuto.
  4. Virikkeet. Maja-, piilos- ja etsitään-kaikki-pihan-etanat-leikit riittävät jonkin aikaa. Etenkin, kun on huolehdittu kohdista 1, 2 ja 3. Ajattelin silti varata totuttuun tapaan kassillisen kaikenlaista virikettä askartelutarvikkeista muovailuvahoihin ja saippuakupliin ja kirjoista palapeleihin. Ihan vain siksi, että muistan omastakin lapsuudestani, miten levottomiksi muuttuvat leikit rauhoittuivat kohdentamalla huomio toiseen asiaan. Voin ainakin valita, nostanko kassista ylläreitä päivien lomassa, vai vievätkö kotilot pelin 1-0.
  5. Sää. Sanovat, että juhannuksesta tulee kolea (kappas vain). Pitäisikös mukaan pakata myös villasukat ja lämmintä vaatetta? Mökkien terasseilla, teltoissa ja rannoilla on huomattavasti miellyttävämpää viettää yötöntä yötä lämpimänä (ja kuivana) kuin hytisten. Sitä paitsi aina voi tarkastaa ajan kultaamat muistot Ilmatieteen laitoksen juhannussääkoosteesta ja todeta, että aurinkovoidetta on tarvittu aika harvoin. Ei siis haittaa, vaikka villasukkia etsiessä aurinkovoiteet unohtuivat.
  6. Hyttyset. Ininää korvan juuressa. Oletko juuri se tyyppi, johon hyttynen tuikkaa mieluiten piikkinsä? Se, jolla paukamat kutisevat pitkään? Tutkimukset osoittavat, että hyttyset viehättyvät meistä eri tavalla ja lähestyvät piikit ojossa vetovoimaisia suosikkejaan. Isommassa joukossa hajut kuitenkin sekoittuvat pistäen hyttysten päät pyörälle. Juhannusyössä on siis syytä olla entistä onnellisempi ystävistä ympärillä. Toki sen hyttyskarkotteen ja hydrokortisonivoiteen voi silti varata mukaan.
  7. Vaarallinen juhannus kuuluu vain Muumilaaksoon. Kun ajomatkoille on varattu riittävästi aikaa ja aikuiset muutoinkin muistavat vastuunsa (klik omakohtainen kokemus: lapset eivät ymmärrä humalaa), voi juuri tämä juhannus olla se, josta omat lapset vuosikymmentenkin jälkeen puhuvat "sinä mahtavana juhannuksena, jolloin kaikki oli toisin." Ihan kuten mä muistellessani vihreitä Smurffi-limsoja kokonaisessa korissa.

 

Nauttikaahan varhaisperunoista (tai vaikka edellisvuoden sadostakin kelpaavat) ja mansikoista (puolalaiset-eestiläiset-tai-mitkälie ovat myös oikein hyviä) ja nostakaa malja yhteisille hetkille!

 

Onnistunutta juhannusta jokaiselle!

 

Ps. Kohta 8. Suklaa auttaa aina. Sille ikuiselle laihduttajallekin sen voi myydä verensokeria nostavana ;)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Prinsessajuhlat? Syntymäpäiväsankari kruunuineen ja mekkoineen? Lähes jokaisen pienen tytön unelma.

 

Haluaisitko kimaltavat foliopallot lapsesi tai lapsenlapsesi juhlia koristamaan? Säihkyvän kruunun strassikivineen kakun päälle ja sen jälkeen vaikkapa hyllyn päälle lastenhuonetta somistamaan? Tarvitsetteko juhlarekvisiittana Frozen-ilmapalloja, pinkkiä serpentiiniä tai pillejä? Sujauttaisitko mahdolliset kaverimuistamiset tai muut herkut vieraille pieniin prinsessapusseihin? Mukaan saat jo muutamia sormuksia kaverilahjoja varten.

 

Ai niin, ja toki pieni prinsessa ilahtuu siitä, että saa itse ripustaa kaulaansa strassikorun, pujottaa sormiinsa pinkit sormukset kuten ihka-aidoilla satujen prinsessoilla ja asettaa kutreilleen kruunun. Tai askarrella oman uuden. Meillä vietettiin viime syksynä prinsessasynttäreitä, joiden osalta osa rekvisiitasta jäi yli ja osa saapui postitse liian myöhään juhlapäivää ajatellen. Koska seuraavilla synttäreillä on toivottu ainakin kuopuksen osalta Ti-Ti Nallea ja esikoisenkin toiveet ovat hyvin toisenlaisia, meille nämä ovat tarpeettomia.

 

Tiedän, että takuulla jossakin muussakin kodissa joku pieni tyttö toivoo lähikuukausina omia prinsessasynttäreitä, joten arvon nämä juhlatarvikkeet eteenpäin. Lupaan jopa postittaa perille – sinulle, tuttavallesi, kummitytöllesi vai vaikkapa lapsenlapsellesi täällä Suomen rajojen sisäpuolella. Ja ei, tätä ei tue mikään taho, eikä tässä ole hitustakaan kaupallisuutta. Kyse on tälläkin kertaa (kuten aiempien Frozen-juhlatuotteiden arvonnassa) vilpittömästä ilahduttamisen halusta – ja siitä, että tuo kassillinen tulla tupsahtaa esiin joka siivouksen yhteydessä. Katso siis ohjeet osallistumiseen postauksen lopusta.

Prinsessajuhlat mahdollistavat myös hurjan paljon helppoja, kivoja askarteluja samaan teemaan liittyen.

 

Esimerkiksi taikasauvat on helppo askarrella jäätelötikuista ja koristella helmillä, napeilla, tarroilla tai strassikoristeilla kuten me tehtiin. Maaginen peili valmistuu joko vaneripohjasta tai sitten vieläkin kätevämmin vahvasta pahvista, jonka voi maalata haluamallaan sävyllä. Avaimenperät valmistuvat nopeasti askarteluliikkeissä myytävistä silkki- ja helmimassoista, jotka kuivuvat itsekseen (saa niin Sinellistä, Sinooperista kuin vaikka Tigeristakin).

 

Jos teiltä löytyy yhä tarpeettomina lojumassa jouluvaloja, niistä voi tehdä sädehtivän taulun prinsessajuhliin (ohje täällä).

Voit osallistua arvontaan klikkaamalla itsesi Teehetkien koti-blogin Facebook-sivulle ja kommentoimalla siellä tätä päivitystä kertoen, mikä on sinun mielestäsi lapsiperheessä paras syntymäpäiväjuhlien tarjottava. Ideoita näet tarvitaan, juhlia näiden kahden pienen tytön kanssa on vielä paljon. Aikaa arvontaan osallistumiselle on toukokuu.

 

Mielellään saat toki jäädä seuraamaan muita touhujamme jatkossakin, lapsiperhearkea kahden pienen tytön kanssa. Tässä vaiheessa toivotan kuitenkin hurjasti onnea arvontaan - ja kiitän, että vapautat arvontavoitolla kaappitilaa.

 

Ps. Seuraava arvonta ihanalla My Little Pony-teemalla on tulossa kesäkuun puolivälissä blogini täyttäessä yhden vuoden. Pysyhän seuraamassa <3

- - - -

Teehetkien koti-blogi löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Silloin kun minun äiti leipoi lapsuudessani, hän leipoi usein myös meidän naapurille. Se tuntui hyvältä. Nyt monen kymmenen vuoden jälkeen vuorostaan minulle leivotaan, teidän pienet lapset tuovat minulle leivonnaisia.” liikuttui naapurin mummo kyyneliin kotiovellaan, kun lähdimme hänen 90-vuotissyntymäpäiviltään.

 

Kuten kerroin aiemmin, me saatiin kutsu naapurin mummon ysikymppisille. Hänen, jonka puutarhasta olisi viime talvena voinut kerätä upeista vanhoista omenapuista täysperävaunullisen omppuja – useat kerrathan hän kävi pyytämässä meitä keräämään. Hänen, joka on toivonut tyttöjä leikkimään omalle pihalleen. Hänen, jolle me ollaan joitakin kertoja viety leivonnaisia samalla, kun ollaan leivottu herkkuja itsellekin.

 

Jo hänen kotioveaan avatessamme selvisi, että meitä oli odotettu. Paljon ja oikeastaan kai koko päivä. Hänellähän oli ollut kahvipannu kuumana puolelta päivin saakka ja vieraita näytti tasaisesti hänen luonaan käyvänkin. Me odotettiin miehen kotiutumista, että päästiin juhlimaan koko perheenä. Istuttiin muiden vieraiden joukossa jutellen ja kuultiin tarinoita naapurustosta ja meidän kodin historiaa. Saatiin kurkistuksia ihmisiin, jotka ovat kopistelleet tämän saman kodin lattioita ja eläneet arkeaan näiden seinien sisäpuolella.

 

Hän halusi erityisesti huomioida pienet vieraansa, meidän tytöt. Etsi kaappien kätköistä lelut, joilla hänen lapsensa ja lapsenlapsensa olivat leikkineet vuosikymmeniä sitten. Huolehti, että he saavat oman pihan omenoista valmistettua omenamehua ja muistavat varmasti hakea pöydästä tarjottavaa. Kotiin lähdön hetkellä hän ojensi tytöille muistamiset kauniisiin lahjakasseihin pakattuina. Olin vaikuttunut. Me oltiin vieraista kaikkien vieraimmat, ja silti sen hetken tietyssä määrin jalustalle nostettuna. Uusina naapureina. Tervetulleeksi toivotettuina. Se tuntui mukavalta. Naapuruudelta parhaimmillaan.

 

Se, että hänen äitinsä leipoi naapureilleen ja nyt hän saa lähes sadan vuoden kuluttua leivonnaisia naapureiltaan, sulki ympyrän. Se kertoo samalla mukavalla tavalla siitä, että naapuriapu kantaa ja ilahduttaa aikakaudesta riippumatta. Pula-aikana 1900-luvun alkupuolella ja vuonna 2017. Ehkä juuri naapuriavun vilpittömyyden ja odottamattomuuden takia nousee myös niin arvostetuksi.

 

Kun sinä leivot seuraavan kerran, olisiko lähelläsi joku, joka ilahtuisi pussillisesta tuoreita sämpylöitä tai rasiallisesta keksejä, palasesta kuivakakkua iltakahvin kanssa nautittavaksi? Kenen ovikelloa voisit soittaa tai oveen koputtaa?

- - -
Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mitäpä jos pienten tyttöjen juhlassa - kastejuhlissa tai syntymäpäivillä - antaisit jokaisen vieraan valita lapsellesi helmen tai muutamankin, hänen muistojensa helminauhaan pujotettavaksi? Sitoisit helminauhan niin tiukasti kiinni, että niitä voisi käyttää silloin, kun tyttäresi kokee oikeanlaisen, kimaltavan hetken saapuvan?

 

 

Esikoisen kaksivuotisjuhlissa, muutama vuosi sitten, jokainen vieraamme sai valita esillä olleesta helmivalikoimasta omannäköisensä helmen. Juuri sen yhden ja ainoan, joka puhututti. Noin periaatteessa kukin olisi voinut pujottaa ne suoraan helminauhaankin, mutta koska haluttiin laittaa helmet tiettyyn järjestykseen, jokainen sujautti ne ensin omaan kirjekuoreensa. Nyt oma perhe - isovanhemmat - kummit - ystävät - sukulaiset löytyvät korusta helmi toisensa vieressä.

 

Koru on jo kaunis itsessään, mutta ennen kaikkea se muistuttaa siitä, miten paljon elämässämme - ja tyttöjen elämässä - on tärkeitä, turvallisia ihmisiä. Jokainen omana helmenään koruista pitävän lapsen helminauhassa.

 

Meillä on tyttöjen juhlissa ollut paljon erilaisia tapoja toteuttaa vieraskirja. Erilainen vieraskirja. On esimerkiksi askarreltu leppäkerttuja leppäkerttusynttäreillä, maalattu ankkoja ankkasynttäreillä, valittu omannäköinen lumitähti lumiseen puuhun Frozen-juhlissa ja painettu vaaleanpunainen sormenjälki puun lehdeksi prinsessasynttäreillä.

 

 

Jotenkin se ajatus, että raapustettaisiin vain nimi, ei ole ihan mun juttuni. Silti toivon, että tytöille ja koko perheelle jää valokuvien ohella muisto juhlassa mukana olleista vuosienkin päähän.

 

Onko teillä ollut jotakin kivan erilaista ideaa toteuttaa vieraskirja?

 

- - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista (klikkaa mukaan seuraamaan) sekä aktiivisesti päivittyen Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.