Kirjoitukset avainsanalla vanhemmuus

...Sinulle ystäväni, jolla tänä äitienpäivänä on sylissäsi hellyttävä pieni ihminen hentoine hiuskiehkuroineen ja pienine varpaineen. Vauva, joka jo ennen syntymäänsä oli niin mielettömän rakastettu. Lapsi, joka on opettanut sinulle vanhemmuutta ja tunteiden vuoristorataa kuplivasta onnesta vauva-ajan väsymykseen. Juhlit äitinä ensimmäistä äitienpäivääsi.

 

...Sinulle, jonka kohtaat äitienpäivän eroperheen vanhempana. Lapset, ne sinulle rakkaimmat, ovat viikonlopun isällään. Ristiriitojen välttämiseksi teidän on välttämätöntä pitää kiinni aikanaan sovituista vuoroista muutoksitta. Äitiyttä ei onneksi määritellä kalenterilla - te saatte aikanne ja yhteisen hetkenne joidenkin päivien päästä.

 

...Sinulle, joka tänäänkin ärähdit aamukiireessä ja tiuskit väsyneenä iltapalalla. Silitit nukahtavaa lastasi ja olit pahoillasi, ettei päivä sujunut ristiriidoitta. Tiedäthän, huomenna on mahdollisuus tehdä asiat toisin. Rutistaa, rakastaa, olla läsnä.

 

...Sinulle aikuisten lasten äiti, joka vietät äitienpäivää ilman maailmalle lentäneitä lapsiasi. Sinä olet jakanut neuvojasi vuodet ja vuosikymmenet, huolehtinut ja kantanut vastuuta. Antanut juuret ja siivet elämälle. Muistot kantavat välimatkasta huolimatta.

 

...Sinulle enkelilasten äiti. Heidän, jotka otettiin täältä pois. Kuljetat heitä aina mukanasi sydämessäsi. Monet näkevät tyhjän sylisi. Sinulle se on täynnä rakkautta ja pohjatonta ikävää.

 

...Sinulle ystäväni, joka ennätit pitää kuopustasi sylissä vain hänen elämänsä muutamat ensimmäiset päivät ennen äkillistä menehtymistäsi. Luotan, että katselet meitä sieltä pilvenreunaltasi ja kuljet tätä polkua kanssamme katsoen pieniä lapsiasi. Sydän muistaa aina.

 

...Sinulle Ä-I-T-I, juuri sinulle. Sinä olet omalle lapsellesi paras äiti. Rakkain.

 

Levollista, juuri sinun näköistäsi äitienpäivää!

 

- - - -

Liity seuraamaan blogiani Facebookissa tai Instagramissa lähes päivittäin päivittyvine kuvatarinoineen

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ystäväperheeseemme syntyi jokunen viikko sitten vauva. Pieni tuhiseva prinsessa, jota sylissä pitäessä aika katoaa. Pieni tuleva kummityttömme. Vauva, joka toi mukanaan keskustelut syntymästä ja synnytyksestä.

 

Tapaamme ystäväperhettämme viikoittain, joten lapsetkin ovat seuranneet raskausaikaa läheltä. Nolostelematta mitään he ovat lapsenomaiseen tapaansa pyytäneet ystäväämme nostamaan paitaansa ja näyttämään vatsaansa, jotta he voisivat silittää vauvaa tai tuntea liikkeet. He ovat pohtineet, miten vauva kasvaa, mistä se saa ruokaa ja miten kauan se oikein on vatsassa.

 

Vauvan syntymän lähestyessä ja etenkin pienen ihmisen synnyttyä meillä on käyty lukuisia keskusteluja siitä, miten vauvat syntyvät. Koska olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että lapsen on saatava tietää asioista totuudenmukaisesti, mutta ikäiselleen kuuluvalla tasolla, sain pyöritellä vastausta hetken mielessäni. Lopulta keskusteluissa päädyttiin siihen, että äidillä on vauvareikä, josta vauvat syntyvät. Jotkut vauvat saattavat myös syntyä vatsassa olevasta vauvaluukusta, jos vauvat ovat esimerkiksi vatsassa vielä syntymän hetkellä pää ylöspäin tai niille tulee vaikka lääkärin määrääminä tosi kiire päästä turvallisesti äidin ja isän syliin. 

 

(Ystävämme toi lainaan lapsuudenkirjansa "Så fungerar din kropp"/ Torgersen & Zahl.Olsen, josta nämä havainnolliset kuvat ;) )

 

Se, mikä oli osin aluksi omaa kiusaantuneisuuttani, olikin neljäveen kanssa kuitattu lähes huomaamatta. Hänelle vastaus riitti, mutta hän sai sen haluamallaan tavalla. Sivuuttamatta, vähättelemättä tai toteamatta, ettei asia kuulu vielä hänelle. Ylipäätään pohdin tuossa yhteydessä, milloin vanhemmalla on edes oikeus todeta lapselle, että tämä asia ei vielä kuulu sinulle, että jutellaan siitä sitten, kun olet isompi / koululainen / aikuinen / whatever-tekosyy. Sitä paitsi tässä yhteiskunnassa, jossa tietoa on saatavilla kaikkialta ja pienen lapsen samanikäisillä kavereillakin isommista sisaruksista johtuen paljon enemmän kuin ehkä aina tiettyyn ikäkauteen tarvitsisi, näen parhaaksi kertoa asioista mahdollisimman paljon itse. Erityisesti niistä asioista, joista lapsi luontaisesti kiinnostuu ja kysyy.

 

Tästä synnytysasiasta hän on pohtinut, onko hänelläkin sellainen vauvaluukku, josta vauvat voivat sitten syntyä ja miksei hänen kaveripiirinsä pojilla ole sellaista. Lapsenomaisen luontevasti hän on tosin jatkanut, että pojilla ei voi olla vauvaluukkua, koska niistä tulee isiä ja tytöistä tulee äitejä.

 

Tytöt kuulivat muutama päivä sitten, että toinenkin läheinen ystävämme on raskaana. Eilen nukkumaan mennessään nelivuotias palasi hetkeksi raskauteen: "Äiti, miten ne vauvat menevät sinne vatsaan?" Ehdin jo henkäistä hetken ja todeta, että vauvat syntyvät siksi, että niiden vanhemmat toivovat kovasti niin. Enempää ei tällä erää kuitenkaan tarvittu, kun hän jatkoi, että niinhän mäkin toivoin Annikaa (lempinukkeaan) ja sitten se syntyi mulle. Tämä keskustelu siirtyy siis seuraavaan kertaan.

 

Miten te olette kertoneet lapsillenne siitä, miten lapset saavat alkunsa? Vielä tärkeämpänä pohdintana oikeastaan se, miten kertoa erilaisista tavoista tulla vanhemmaksi? Rakastelun mukavuudesta huolimatta kun aika monet tulevat vanhemmaksi muillakin tavoin keinohedelmöityksestä adoptioon ja jokainen tapa tulla vanhemmaksi on yhtä merkityksellinen.

 

- - - -

Blogiani voit seurata myös Facebookissa sekä lähes päivittäin päivittyvine kuvatarinoineen Instagramissa

Kommentit (6)

Kattilakoo

Pinnalla oleva aihe meilläkin lähipiiriin syntyneiden pikkusisarusten johdosta. Itsekin kovasti pyrin olemaan totuudenmukainen, mutta jotenkin niin hankala avata 4- ja 5-vuotiaille pojille tätä kuviota. Varsinkin, kun tytöt serkkuja lukuunottamatta ovat just nyt jotain ihan hyiyökkamalaa. Toistaiseksi on riittänyt, että vauva alkaa kasvaa vauvasiemenistä, mutta että siihen tarvitaan siemeniä sekä äidiltä että isältä ja lisäksi runsaasti hyvää tuuria. Myös se, että siemenet päätyvät vatsaan useimmiten samaa reittiä kuin mitä vauva sitten tulee ulos, on käyty läpi. Käytännön toteutustavoista ei - onneksi - vielä ole kaivattu selvitystä 😅

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Nuo vauvansiemenet - moni tuntuu käyttävän sitä termiä. Jotenkin sekään ei sovi omaan suuhun, mutta mitä todennäköisimmin juuri saman nappaan käyttöön, kun keskustelunhetki tulee.

Ihan nappiin ei muuten mennyt itsellä sekään, kun kerroin, että vauvareikää tarvitaan oikeastaan vasta sitten aikuisempana. "No mutta äiti, voiko sitä jo nyt lapsena näyttää, että missä se on?" Jätin näyttämättä.

Aina välillä valkoiset ja vähemmänkin valkoiset valheet helpottaisivat.

Vauvansiemenet K-raudasta???

Kerroin aikoinaan 4 vuotiaille pojallemme, että äidin vatsassa on vauva ja hänestä tulee isoveli. Poika kysyi hetken päästä: Miten se vauva on mennyt sun vatsaan?" Kerroin,että:" Isi antoi äidille vauvansiemenen ja se vauva kasvaa nyt äidin vatsassa. Poika mietti hetken ja kysyi isältään: " Isi hei. Haitko sä ne vauvansiemenet K-raudasta?" Ei jäänyt odottamaan vastausta. Poika nyt 24v, yhden pojan isä... joten tieto, mistä vauvansiemenet tulevat, on jo selvillä.

Mom of three

Meillä on lapsille tarkoitettu kirja mistä vauvat tulevat. Oli kyllä tosi hyvä ostos ja neiti 5vn kyselyt loppui vauvojen teon suhteen siihen. Ainut vain että neiti halusi ottaa sen tarhaaan mukaan ja valistaa näin myös kavereitaan asiasta 😃.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Jee, ihan loistava kuulla, että teillä on hyvä suositus kirjasta! Jos ennätät vilkaista sen nimen, haluaisin ehdottomasti meillekin tulevia keskusteluja varten.

Tarhakavereita kannattaa aina valistaa ;) Eihän sitä voi tietää, mitä kukin tietää jo.

kahden äiti

Meillä poju 4v. :) "kun isi ja äiti rakastaa toisiaan tosi paljon, niin ne saa sit vauvan." Neiti 7v on jo koulussa kuullut kaikenlaista ja tuohon lisänä hänen kanssaan keskusteltu myös siitä, ettei vauvan saaminen ole aina niin helppoa ja välillä joutuu hakemaan lääkäriltä apua, että vauva pääsee mahaan. (Neiti tietää, että meidän lasten odotusta odottaessa on juostu lääkäriltä toiselle ja nautiskeltu pilleri poikineen). ...Ja jos ei lääkkeilläkään voi saada vauvaa, niin aina on mahdollisuus, että adoptoisi lapsen jostain kauempaa. Neidin kanssa ollut puhetta myös kuukautisista ja miksi naisilla kuukautiset on, miksi miehillä ei ole mitään vastaavaa ja mistä syystä äiti piti "vaippaa" housuissa, kun pikkuveli syntyi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sain viestin, että sinua supistelee. Että mietitte puolisosi kanssa, onko lähtö sairaalaan lähipäivinä vai vielä joidenkin viikkojen päässä. Odotat esikoistasi, lasta, joka on jo ennen syntymäänsä valtavan rakastettu. Kannat vatsaasi ylpeydellä, rakkaudella.

 

Tavatessamme katson sua ihaillen, sillä raskautesi loppuvaiheen väsymyksestä huolimatta säteilet. Hehkut rauhallisuutta, hyvää oloa ja tasapainoa – sitä, että olet sinut itsesi ja tulevaisuuden muutosten kanssa. Sen kanssa, että teillä on pian kodissanne ihana pieni nyytti huolehdittavana ja hoivattavana, syliin hellästi rutistettavana.

 

Sua katsoessani muistot omista raskausajoista, kahden pienen tytön äitinä, palaavat mieleen välähdyksinä. Se, miten loppuraskaudessa oli vaikeaa istua edes hetki paikoillaan tai löytää hyvää asentoa nukkumiselle. Miten vauvan liikkuessa vatsa kohoili pienten jalkapohjien ja pepun noustessa. Miten kävely muuttui ripeästä hitaammaksi, vatsaa rauhallisemmin kantavaksi. Äidilliseksi taaperrukseksi. Ja samalla - miten mahtavaa oli tuntea odottavansa omaa lasta. Meidän lastamme. Odotettua, toivottua, kaivattua. Rakasta. Miettiä vielä raskaana ollessa, miltä hän synnyttyään mahdollisesti näyttääkään tai millainen hän on luonteeltaan. Millaiseksi hänen elämänsä aikanaan muodostuu ja miten me voimme tulevina vanhempina siinä häntä tukea.

 

Odotan, että pääsen pian ottamaan pienen ihmisenne syliin, toivottamaan hänet tervetulleeksi maailmaan. Hän tulee saamaan lähelleen monta hänestä välittävää ihmistä. Mikä onni vielä syntymättömälle.

 

Sitä ennen – painathan nämä hetket mieleesi. Viimeiset ensimmäisen raskautesi päivät ja viikot. Toivoin molemmissa raskauksissa, että ihmisellä olisi kyky tallettaa mielikuva siitä, miltä vauvan liikkeet tuntuivat vatsassa. Tai sen, miten pysähdyttävän suloiselta pieni nyytti tuoksuukaan. Yritäthän sinä painaa ne mieleesi, näinä lähipäivinä ja -viikkoina saat kokea molemmat.  Äitiys – mikä mieletön onni.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Nyt ja aina rakastaa, iso omaa pikkuista. Maailma voi muuttua, rakkaus on ikuista."

 

Oma pikku kulta on puhutteleva kirja vanhempien pohjattomasta rakkaudesta lapsiinsa. Kirjassa pieni pohtii, miten paljon hänen oma isonsa häntä voi rakastaa ja riittääkö rakkaus. Kauniisti riimitellyssä kirjassa hän saa isoltaan toistuvasti yhtä suloisia vastauksia, juuri niitä, joita jokainen pieni - ja isompikin - toivoisi kuulevansa. Että on tärkeä, aina. Juuri sellaisena kuin on.

Otin kirjan käteeni iltana, jolloin meillä oli juuri käyty väsyneiden tyttöjen kanssa iltapalapöydässä melko tiukkaakin keskustelua siitä, missä määrin iltapalaa syödään ja miten pöydässä käyttäydytään. Että sanotaanko "en halua" niin porkkanasta, omenasta kuin ruisleivästäkin ja voisikos hetken istua aloillaan väsymyksestä huolimatta. Oma mieli oli jossakin määrin kireä, kun lapset hampaiden pesun jälkeen kömpivät syliini sängylle iltasatukirjaa odottaen.

 

Kirja sulatti sydämen jo ensimmäiseltä sivulta alkaen. "Miten pitkään rakastaa, voi iso omaa pikkuistaan?" Äskeisen harmin sijaan kiedoinkin kädet tiiviimmin tyttöjen ympärille, mietin sivuja eteenpäin kääntäessäni sitä, miten onnellinen olen äitiydestäni. Siitä, että nämä pienet ihmiset ovat elämässämme. Että he rakastavat, me rakastamme.  

 

Suloisesti kuvitettu, levollisuutta huokuva kirja saa sitä paitsi seuraamaankin tarinaa mielellään. Jokainen sivu on yhtä vaikuttava, ja voisi olla kehystetyn taulun arvoinen jo sellaisenaan. Yhdessä ne muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden.

"Entä kuinka käy, kun ilta yöksi pimenee? Hellä tunne silloin, entisestään syvenee."

 

Oma pikku kulta-kirja kertoo sadun, jonka jokainen lapsi haluaa kuulla. Sadun, joka luo yhteenkuuluvuutta lukuhetkeen vanhemman ja lapsen välille. Sadun, jossa on pelkkää onnellisuutta, rakkautta, hyväksyntää ja lämpöä. Se, jos mikä on muuten nykyisin melko harvinaista.

 

Hyväntuulinen kirja, joka on siis juuri 2/2017 ilmestynyt Kustannus-Mäkelältä, tullaan pakkaamaan meidän perheessä lahjapakettiin useat kerrat. Kirja kun sopii erityisen hyvin juuri meidän lasten ikäisille, alle kouluikäisille. Toki tarinana vaikka isommillekin, silloin kun halutaan viestiä välittämisestä ja toisen tärkeydestä. Onpa ihana teos!

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.