Kirjoitukset avainsanalla päiväkoti

Joku, joka katsoo perään, että lapsella on ulos lähtiessä edes jotakuinkin sopivat vaatteet ja että lounaalla syödään muutakin kuin pieni nakerrus näkkärin reunasta? Joku, joka pitää huolen, että lapsesi nukkuu päiväunet ja ulkoileekin päivittäin? Saa leikkiä ikäistensä lasten kanssa? Paikka, jonne jättää lapsi kiireesti ennen omaa työpäivää ja napata takapenkin turvaistuimeen päivän päätteeksi? Se perinteinen käsitys päiväkodista?

 

Olen jo useampaan kertaan maininnut, että meidän esikoisen päiväkoti on ehdottoman huippu. (Kirjoitus päiväkodin aikuisista) Päiväkodin aikuiset ovat aidosti läsnä arjessa huomioiden lapset yksilöinä. He rohkaisevat lasta tarttumaan uusiin tilanteisiin, ylittämään oman osaamiskynnyksensä ja opastavat päivittäisissä asioissa asettaen lapset keskiöön. Heille päiväkotiarki on niin hurjan paljon muutakin kuin lapsen perustarpeisiin vastaamista. Mielettömän paljon enemmän kuin vain paikka päiväuniin ja pihalla keinumiseen, pöydän kulmapaikka näkkileivän nakertamiseen tai nukutustila päiväunille.

 

Päiväkotikeskusteluissa päiväkotiin viitataan usein säilytyspaikkana. Sellaisena osin pakkorakona, jonne lapset jätetään vanhempien töissä olon ajaksi - ainakin jossakin määrin "onneksi joku huolehtii"-ajatuksella. Onneksi se voi olla paljon muutakin. Oikeastaan ihan kaikkea muuta. Mallioppimisen tarjoaja, laadukkaan sellaisen parhaimmillaan.

 

Meidän nelivuotias päiväkotilainen on äärimmäisen tarkkahavaintoinen. Hän kuulee hiljaakin keskustellun - tai erityisesti sen - ja tarttuu sanoihin ja lauseisiin, tarkkailee toimintatapoja ja jo seuraavassa käänteessä käyttää itse juuri näkemäänsä. Lähes poikkeuksetta hän kertoo päiväkotipäivien jälkeen uudenlaista tarinaa siitä, mitä on kavereiltaan kuullut. Välillä tarinat ovat sellaisia, että niitä hyssyttelee vaivihkaa taka-alalle tai toivoo tilalle tulevan uusia kiinnostavampia. Toisinaan hymyilyttää paljon - tuollaista se oma lapsuutenikin kai oli.

 

Viime kuukausina kotiimme on muuttanut uusi perheenjäsen. Hän, joka nelivuotiaan lapsen hahmossa kertoo selkeän loogisesti toimintamalleista, opettaa asioita hyväntuulisella otteellaan ja perustelee asian kuin asian lapsen kielellä, mutta äärimmäisen ymmärrettävästi. Tietyllä äänenpainolla, tietyin elein. Juuri, kuten aikuinen itsekin toimii. Meille on muuttanut mallioppimisen myötä lapsemme päiväkotiryhmän aikuinen.

 

"Häntä" kuunnellessani arvostus nousee yhä enemmän. Niin paljon kuulen arjen viisautta, selkeästi kuvattuja toimintamalleja ja etenkin lapsen silmin pitkälle avattuja asioita. Ei vain toteamuksia, että jokin asia on niin tai näin, vaan avattuna ymmärrystä siihen, miksi asiat ovat tietyllä tavalla. Erityisen ilahduttavaa on se, että lapsi saa selvästi päiväkodistaan tukea asioiden itsenäiseen oivaltamiseen. Häntä rohkaistaan ratkaisemaan asioita itse, tekemään kompromisseja, sopimaan ja neuvottelemaan. Olemaan omaa mieltä, oma itsensä.

 

Uudelle perheenjäsenelle on mieluusti tehty kodissamme tilaa. Hän saa paikkansa arjessamme, sillä monet keskustelut ovat olleet hyvinkin hedelmällisiä, lapsen näkökulmasta rakentavia ja oivaltavia. Samalla olen useat kerrat jäänyt pohtimaan sitä, moniko aikuinen ymmärtää merkityksensä. Ei vain äitinä tai isänä tai lapselle läheisenä isovanhempana tai kummina, vaan myös päiväkodin aikuisena. Lapsi, joka on päiväkodissa useita päiviä viikossa, oppii käsittämättömän paljon jokapäiväisestä elämästä arvoineen ja toimintamalleineen päiväkodista. Sillä, mitä hän oppii ja millä tavalla, on todellakin merkitystä. Ihan koko elämälle.

 

Millä tavalla sinun lapsesi päiväkodin aikuinen puhuu? Mitä toimintamalleja lapsesi häneltä oppii?

 

- - - -

Kurkista myös muita ajatuksia esikoisemme päiväkodista:

- Naisille, jotka kasvatatte lastani - ajatuksia arvostamisesta
- Uuden aloitus ja äidin haikeus - päiväkotiin
- Kun olette meille tärkeitä - Jouluterveiset päiväkodin aikuisille
- Osaviikkoiset päiväkotiystävykset - "Tuleeko Sofia jo tänään päiväkotiin? Äiti, sano joo"

Kommentit (2)

Vierailija

Ihanaa, että joku näkee asian näin! Kiitos! Itse työssäni koen, että lapset todellakin ovat tärkeimpiä ja heidän vuokseen päiväkodissa käyvät myös me aikuiset. Lto:na minun työtäni on juurikin perustarpesta huolehtimisen lisäksi uuden opettaminen ja maailman avartaminen lapselle siten, miten se kullekin lapselle parhaiten sopii. Joskus on tietenkin huonoja päiviä, kuten kaikilla (olemmehan ihmisiä) ja silloin täytyy vähän tsempata ja muistuttaa itselleen, muten tärkeää työtä saakaan tehdä, vaikka siitä harvemmin muilta aikuisilta saakaan arvostusta. Tämän lukemiseen on hyvä lopettaa päivä. Olen onnellinen, että edes joku lapsen vanhempi on löytänyt työstämme sen ytimen. Huippua! Ja kiitos vielä! ☺

piia
Liittynyt27.4.2016

Voi että. En voi kuin toivoa, että olen itse omassa työssäni juuri sellainen päiväkodin aikuinen, jonka jokainen (tai edes aika moni) ottaa mielellään kotiinsa! Kirjoihin ja kansiin on kerätty paljon hienoja tavoitteita mutta mielestäni yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein, on nimenomaan antaa hyviä eväitä elämään.

Ihanaa, että teillä on käynyt hyvä tuuri ja olette saaneet elämäänne lisää tärkeitä aikuisia!

Oma blogini: On elettävä huolella.

Voit seurata blogiani myös Bloglovin'issa , Facebookissa tai Instagramissa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Naistenpäivä. Päivä, jona kerrotaan, että olet tärkeä, arvostan sinua. Päivä, jonka jokainen nainen - ja mies – ansaitsisi ja tarvitsisi jokainen päivä.

 

Meidän perheen elämään, omaan elämääni, kuuluu paljon naisia, joita arvostan ja eri tavoin kunnioitan. Äideistä ystäviin ja moniin muihin rooleihin. Yhtenä isona ja merkityksellisenä roolina meidän elämälle pidän esikoisen päiväkodin aikuisten roolia. Hehän pienen ihmiseni elämässä kantavat hoitoaikana vastuun lapseni arjen sujuvuudesta ja malleista, joita hän kotoa poissa ollessaan oppii. On muuten aika vaativa työnsarka luottamuksen näkökulmasta – saada vanhemmat luottamaan siihen, että joku toinenkin tekee päivittäin parhaansa tukeakseen lapsen kasvua ja tarjotakseen hyviä lähtökohtia elämään.

 

He opastavat päivittäisissä asioissa, rohkaisevat tarttumaan uusiin tilanteisiin ja ylittämään oman osaamiskynnyksen, auttavat mahdollisissa ristiriidoissa ja ottavat syliin, kun harmittaa tai sattuu. Laittavat tarvittaessa laastarin haavaan, mutta ennen kaikkea vievät kivun ja säikähdyksen pois huolenpidolla. Heiltä lapseni oppii paljon ja imee vaikutteita. Hän näkee toki hoitopäivinään ennen kaikkea päiväkotikavereidensa tekemisiä ja nauttii heidän seurastaan, mutta seuraa hyvin tarkkaavaisesti sivusilmällään aikuisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

 

Olen iloinen, että meidän päiväkodissa huolehditaan lapsista todella suurella lämmöllä. Ollaan aidosti läsnä ja huomioidaan lapsia yksilöinä. Ei paeta resurssipulakeskustelun taakse, josta nyt varhaiskasvatuksen sektorilla lähes tauotta puhutaan, vaan pyritään muuttamaan toimintatapoja vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla toimintaympäristöä käytettävissä oleviin resursseihin sopeuttaen. Asetetaan lapsilähtöisyys ja laadukkuus aina keskiöön.

 

Nelivuotiaamme on luonteeltaan seurallinen ja osallistuva. Hänellä on mieletön kyky painaa asioita mieleensä ja nähdä asioita kauempaa tarkkaavaisin silmin. Niinpä hänellä on myös keskustelevana pikkutyttönä usein paljon kerrottavaa.

 

Hän kertoo siitä, miten hän sai pitää päiväkodin luistelupäivänä omaa aikuistaan kädestä kiinni liukkaalla jäällä aina kun siltä tuntui ja miten vielä luistelun jälkeenkin jaksoi väsyneenä paremmin kävellä takaisin päiväkodille, kun jutteli aikuisten kanssa kaikenlaisia mukavia asioita. Tai siitä, miten toinen aikuinen huomioi tasapuolisesti leikeissä kaikkia lapsia ja vaikka heille tulikin lasten kesken riitaa, aikuinen auttoi selvittämisessä. ”Mä pyysin anteeksi ja se (toinen lapsi) pyysi multa anteeksi ja nyt me ollaan taas ystäviä.” Hän kertoo ylpeyttä äänessään siitä, miten hänelle on taas tehty letti hiuksiin ”istuin sylissä, kun sitä tehtiin ja tuli, äiti, tosi nätti, uskotko. Sitten mä kyllä otin sen äkkiä pois, kun mentiin toisiin leikkeihin” ja siitä, miten sai kiitosta auttaessaan toista lasta pukemistilanteessa tai lohduttaessaan surullista kaveriaan. Hänen äänensävynsä ja innostuksensa kertoo, että hän kokee tulevansa nähdyksi, huomioiduksi ja arvostetuksi. Vaikka hän on paikalla vain osan viikosta, hänellä on oma paikkansa ryhmässään ja aikuisten silmissä.

 

Seurasin liikutuksen pala kurkussa tilannetta, jossa kotiinlähdön hetkellä tyttäreni loukkasi jalkaansa temppuillessaan liukumäessä. Sen sijaan, että hän olisi takertunut minuun, hän kiipesi turvallisena pitämänsä päiväkodin aikuisten syliin ja he laittoivat yhdessä viilentävää jalkapöydälle. Siihen hetkeen ei ollut tarjolla minun kokoistani rakosta mahtua mukaan, niin rauhoittavaa oli päiväkodin aikuisen juttelu hetkellisesti hätääntyneelle lapselleni. Vielä kotimatkallakin lapsi mainitsi monta kertaa, miten ko. hoitaja on hänen mielestään ihana, niin ihana, koska ”aina auttaa mua, jos mä tarvin jotakin.”

 

Koska lapsemme on tyypillisesti paikalla puoli kolmeen tai kolmeen, tupsahdan päiväkotipäiviin kuin vallaton kakara. Yllätän heidät toisinaan lähes välipalalta ja joskus kesken leikkiensäkin, vaikka useimmiten he ennättävät iltapäiväulkoiluun. Tulen keskelle tilanteita, joita arki on aidoimmillaan. Leikkejä, joissa aikuinen on aktiivisesti läsnä, sylittelyhetkiä kiireettä, jumppailu- ja temppuiluhetkiä valvovin, turvallisuutta tuovin silmin. Yllätän heidät arjessa juuri sellaisina kuin toivonkin yllättäväni. Läsnäolevina aikuisina kymmenien lasten keskellä, hallitsemassa hulinaa ja lukuisia innostuneiden lasten toiveita. Vaativassa roolissaan vastuullisina.

 

Esikoisemme nimesi päiväkodin aloittaessaan rakkaimman nukkensa päiväkodin aikuisen mukaan. Hänelle se viesti lämpöä ja hyvää oloa. Ymmärrän, miksi.

 

Jos lapseni, joka näkee asiat lapsen rehellisin silmin, arvostaa päiväkotinsa aikuisia, niin teen minäkin. Niinpä tänä naistenpäivänä osoitan arvostukseni niille, jotka sen ansaitsevat. Naisille minun lapseni elämässä. Naisille, jotka perheen rinnalla kasvattavat lastani. Päiväkodin henkilökunnalle. Kiitos.

 

Oikein hyvää naistenpäivää.

- - - -

Teehetkien  koti löytyy myös Facebookista sekä aktiivisesti päivittyvine kuvatarinoineen Instagramista

Kommentit (4)

Vierailija

Kiitokset hienosta kirjoituksesta, joka perustelee sanomansa sillä kaikkein olennaisimmalla - lapsen näkökulmalla ja kokemuksella.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Kiitos. Vanhempana tulee välillä pohtineeksi, tekikö jonkin ratkaisun lapsen parasta vai omaa parasta ajatellen.
Meidän päiväkotikeskustelu on ollut onneksi helppoa, sillä meidän esikoisen  päiväkoti on ollut kaikin puolin ihan paras mahdollinen. Lapselle itselleen, joka viihtyy hyvin ja me vanhempina arvostamme paljon toimintaa kokonaisuutena. Ihanasta henkilökunnasta (tai kuten lapsi kutsuu - aikuisista) pedagogiikkaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seurasin joku aika sitten päiväkodissa sitä, että jokaisella vanhemmalla, jokaisessa perheessä tuntuu toistuvan aamuisin samat rutiinit. Tullaan vauhdilla kaartaen päiväkodin pihaan lähes jarrut kirskuen ja vastasatanut lumi pöllyten, otetaan pihalla melkein juoksuaskelia ennen kuin ollaan päiväkodin ovella. Hiki otsalla tupsahdetaan eteiseen muiden vanhempien lomaan ja kylki kyljessä muistutetaan vielä viime tingassa villasukkien pukemisen tärkeydestä ”ai et haluaisi, joo, mutta kun on tärkeää, ettei sun jaloille tule ulkoillessa kylmä.”

 

Hoputetaan lasta riisumaan vaatteet ja toisaalta samalla hellästi, aavistuksen haikeutta tuntien sipaistaan hiuksia. Pärjäähän pieni kavereidesi kanssa, nyt ollaan hetki erossa ja tavataan sitten taas päivän päätteeksi. Vilkutetaan ikkunassa heiluttavalle lapselle sydän täynnä lämpöä ja rakkautta– ja yhtäläisesti ihmetystä siitä, miten aamu taaskin oli yhtä touhotusta.

 

Kaupan suklaahyllyllä vierailu toi oivalluksen: Aamurumba-suklaa! Tämä maitosuklaa on osa Pandan oivaltavaa tuoteperhettä erilaisin tekstein. Kiersin kaupat ja keräsin Aamurumbat-kärryyn (sen kaupan hyllyssä nököttävän laatikon joka kolmannen), vietin ikuisuuden sellofaanin äärellä ja tervehdys neljäveen päiväkotiryhmän perheisiin oli valmis. Selkeästi vanhemmille suunnattu.

 

Suklaalevyn mukana jokainen lastaan päiväkotiin tuova löysi päiväkodin vaatekorista kirjeen meitä kaikkia yhdistävästä aamurumbasta sekä hyvän joulun toivotusten mukana toiveen siitä, että joulu toisi kiireettömät aamut pitkine saippuavaahtokylpyineen ja rauhassa nakerrettuine ruisleivänpalasineen. Yhteisen ajan koko perheelle.

 

Jännä, miten sitä kirjoittaessani tunsin yhteenkuuluvuutta toisten vanhempien kanssa, vaikka istuin vain kotona läppärin ääressä. Taas vahvistuvan oivalluksen siitä, että oikeastaan jokaisessa perheessä eletään samaa arkea erilaisin vivahtein ja toinen vanhempi -niin halutessaan - ymmärtää toista.

 

Alla vielä koko teksti, jos löydät siitä johonkin inspiraation hyödynnettäväksi.

Aamurumba – tuttua teidänkin perheessä?

Se, kun pientä ihmistä vielä väsyttäisi herätyskellon soidessa ja pehmeän peiton alle olisi ihana kääriytyä vielä hetkeksi. Oikeastaan pidemmäksikin hetkeksi. Ja tarkemmin miettien – kyllä muu perhekin mielellään jatkaisi unia. Ulkonahan on heräämisaikaan pilkkopimeää, sysimustaa.
 
Se, kun hampaiden pesulla haukotuttaa ja lämpimässä aamusuihkussa olisi niin mukavaa olla pitkään. Antaa vain veden valua ja laulaa aamulauluja Ti-Ti Nallesta Robiniin. Ei vielä isä, ei vielä äiti, en halua vielä laittaa suihkua pois.
 
Se, kun aamupala ei maistu, vaikka olisi jo kiirehdittävä eteenpäin. Kiire? Mikä kiire? Aikakäsite on hukassa. Sitä paitsi aina sanotaan, että syödään rauhassa, eikä kiirehditä, niin miksi päiväkotiaamuina pitää kiirehtiä. No siksi kun… pitää. On tiettyjä aikatauluja, aikuisten määrittelemiä pitkälti tosin.
 
Ulkovaatteet päälle, tulihan reppukin mukaan ja onhan siellä kaikki tarvittava vai olikos muuten tänään jotakin erityistä muistettavaa. Lapsi turvaistuimeen ja kohti päiväkotia. Auton ikkunoista ehti onneksi sulaa kuura, sillä muutamien minuuttien varoitusajalla.
 
Päiväkodissa isot halaukset ja pusut, pärjäähän taas tänään, rakas pieni ihminen. Leiki kavereiden kanssa mukavia leikkejä ja vietä mukava päivä. Nähdään sitten iltapäivällä. Silloin, kun sinut haetaan, kerrot innoissasi kaikesta päivän aikana tekemästäsi, kokemastasi.
 
Aamurumba, jossakin muodossaan, tuttua meistä jokaiselle.
 
Joulun lähestyessä toivomme, että teistä jokainen saa kiireettömiä aamuja läheisten kanssa. Niitä aamuja, jolloin saa rauhassa tehdä aamusuihkussa saippuavaahtomeren lattialle, vaihtaa vaatteet kolmesti ne mieleiset lopulta löytäen ja nakertaa ruisleipää ilman hoputusta. Toivomme, että teillä on aikaa toisillenne, yhdessäololle.

Lämmintä, hyväntuulista ja onnellisten muistojen joulun aikaa!

 

PS. Muutkin Pandan suklaat kannattaa muuten vilkaista sillä silmällä, että olisiko jossakin ideaa yllätystarpeisiin. Näistä kun löytyy mm. Inspiraatio-, Palaveri-, Onnenhetkiä- ja meillä aiemmin paljon käytetty Lapset nukkumassa-suklaa. Toki herkut itsellekin maistuvat, miltä kuulostaisi tuoteperheen ”Meille kahdelle”-mantelikrokanttisuklaa tai ”Aina on aikaa”-toffeetäytesuklaa?

- -

Teehetkien koti ajankohtaisine päivityksineen löytyy myös Facebookista ja kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Esikoisemme päiväkodin aikuiset tekevät todella vaikuttavaa työtä. Päiväkoti on välittävä, kannustava, itsenäisyyteen ohjaava, luova, seikkailuhenkinen ja ammattitaitoinen. Lista tältä osin voisi olla pitkä, loputtoman pitkä. Oman koulutustaustani takia arvostan erityisen korkealle päiväkodin vahvaa pedagogiikkaa, osaavaa johtamista ja johdonmukaisuutta läpi linjan.

 

Ne päivät, kun neiti neljävee on hoidossa, tiedän, että hän saa erityisen hyvää hoitoa ja laadukasta varhaiskasvatusta. Sitä, mitä niin monessa paikassa peräänkuulutetaan. Ja kyllä, arvostamme sitä paljon, emmekä pidä mitään itsestäänselvyytenä. He tekevät laadukkaan, monipuolisen toiminnan eteen paljon työtä, ja ovat sydämellään mukana.

 

Vaikka uskon heidän arvostavan ennen kaikkea sitä, että kuulevat vilpittömän kiitoksen työstään erilaisissa arjen tilanteissa ja vasukeskusteluissa, haluamme silti muistaa heitä myös esimerkiksi jouluna ja keväällä kesälomille siirryttäessä.

Tänä aamuna neljäveen oman ryhmän hoitajat saivat lahjakortit paikalliseen ihanaan kahvilaan, Cafe Postresiin. He, jotka arkipäivästä toiseen istuvat (liian) pienillä tuoleilla valvomassa kymmenien ruokailijoiden syömistä ja kärsivällisesti pyyhkivät kaatuneen maitolasin, nostavat pudonneen näkkärin ja annostelevat keiton, saavat jonakin viikonloppuna oman hetken puolisonsa tai ystävänsä kanssa brunssilla. Kiireettä. Aikuisille suunnitelluilla tuoleilla istuen.

 

Toivon, että he nauttivat esimerkiksi tuoreesta briejuustosta, croissantista hilloineen, pekonista, munista ja jugurtista granolalla yhtä paljon kuin olen itse nauttinut muutamana viikonloppuaamuna. Hyvin lähellä täydellistä. Pidämme itse paljon ruoka- ja elämyslahjoista, ja tässä yhdistyy oivasti molemmat – herkullinen brunssi läheisen ihmisen kanssa Porvoon vanhan kaupungin idyllisessä tunnelmassa. Idea lahjakortista kahvilaan tai ravintolaan ei ole meillä uusi, vaan itseasiassa päiväkodin osalta kerta toisensa perään toistuva. Paikan vain valitsemme aina kulloisenkin fiiliksen mukaan.

 

Näinä sysipimeinä päivinä lumettoman talven keskellä luvattoman moni liikkuu ilman heijastinta. Siksipä muistimme myös kaikkia isojen lasten puolen hoitajia iki-ihanin ByKira-lumihiutale-heijastimin. Neljäveemme raapusti hatarin keppikirjaimin ”Pidäthän itsestäsi huolta, olet minulle tärkeä”, enkä ole varma, oliko kirjoituksesta ylpeämpi kirjoittamista harjoitteleva tytär vai äiti, joka liikutuksen karheus kurkussaan luetteli kirjaimen toisensa perään ja näki, miten taitavasti ne piirtyvät paperille. Ihana idea, Mirva.

 

Koen tärkeänä tukea mahdollisuuksien mukaan paikallisuutta (ja kotimaisuutta), jotta oma alueemme pysyisi elinvoimaisena ja lisäisi hyvinvointia kokonaisuudessaan täällä. ByKira on myös porvoolaista suunnittelua ja valmistusta ennen kaikkea laadukkaiden lastenvaatteiden saralla, mutta onneksi he ovat tehneet myös näitä näyttäviä heijastimia. Heijastimiin olen ihastunut itseasiassa jo kauan sitten ja meiltä löytyykin takkien vetoketjuista roikkumasta koko värisuora pinkistä lilaan ja mustasta valkoiseen. Nyt myös meidän päiväkodin aikuiset toivottavasti erottuvat klassisen kauniissa heijastimissaan talven hämärissä kulkiessaan.

 

Nämä joulumuistamiset, tai muistamiset ylipäätään, saavat kyllä joka kerta miettimään tarkoin. Mikä on se, mistä saaja oikeasti ilahtuisi ja minkä kokisi hyödylliseksi? Mitä kukaan meistä enää tässä materian yltäkylläisyydessä ylipäätään tarvitsee? Ja miten me silti voisimme osoittaa muistamisella – silloin kun sen haluamme hankkia – että saaja on tärkeä ja että häntä on mietitty lahjaa ostettaessa tai tehtäessä.

 

Mitä te olette hankkineet päiväkodin hoitajille muistamisina tai onko perheessänne sitä tapaa ylipäätään?

- - -

Teehetkien koti ajankohtaisine päivityksineen löytyy myös Facebookista ja kuvatarinoineen Instagramista

Kommentit (2)

JohK

Meillä on myös muistettu porvoolaiskahviloiden lahjakorteilla :) Tänä vuonna 4-vee ilmoitti, että lahjojen täytyy olla suklaata ja paljon kultaista paperia ja narua :) Äiti lisäsi sitten Petri's chocolate roomin herkkujen kylkeen talvista teevalikoimaa :)

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Oi, Petri´s Chocolate Room on myös meidän suosikki. En tunne lainkaan rajaa niiden käsintehtyjen suklaiden osalta.

Tee ja kahvi ovat myös kivoja lahjaideoita, samoin mielestäni kaikenlaiset leivät saaristolaisleivästä siemennäkkäreihin.

Kultainen paperi ja naru, kuulostaa tutulta. Meillä oli vielä toive "äiti, voitko kippuroittaa sitä saksilla niin kuin teit toisissa paketeissa?" Pienen ihmisen tärkeitä toiveita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.