Kirjoitukset avainsanalla syntymäpäivät

Haluaisitko koristaa lapsesi synttärikakun Elsa-vohvelilla tai reunustaa kauniilla, syötävällä reunanauhalla, jossa on kuvia sisaruksista ja lumiukkokaveri-Olofista? Tarjota Anna ja Elsa-muffinsseja? Päällystää kakun sinisellä sokerimassalla, jota löytyy useampia paketteja? Voisit piilottaa mahdolliset kaverilahjat näppäriin pahvirasioihin, joista riittänee isollekin kaveriseurueelle. Mukaan saat jo valmiiksi muutamia kivoja kaverilahjoja kuten pussukoita sekä toki juhlatunnelmaan ison kasan erilaisia teemavärin ilmapalloja.

 

Ai niin – ihan pop! Pakettiisi voin pakata myös useita Frozen-folioilmapalloja. Niitä, joita markkinamiehet vapun aikaan myyvät toreilla heliumtäytteisinä kiskurihintaan, mutta jotka voi itse myös täyttää puhaltamalla (ujuta sisään pilli) ja joko ripustaa johonkin roikkumaan tavallisten ilmapallojen tapaan tai jättää iloisesti leikittäväksi.

 

Meillä vietettiin kaksivuotiaan toiveesta turkoosin ja sinisen sävyissä kimaltavia Frozen-synttäreitä viime syksynä. Väkerrettiin valmistellessa kutsukortteja tyllimekoin, koottiin lumiukkopusseja vaahtokarkkivatsoineen, nenineen ja raajoineen sekä liimailtiin uusia etikettejä sulaneen jään pulloihin. Toivotettiin tervetulleeksi kimaltavat taikasauvat, lumihiutaleet ja Arendellin linna asukkaineen, tarjottiin Kristoffin jääkuutioita ja sulaneita Olofeita. Toteutuneista juhlistamme voit lukea enemmän täältä.

 

Kyllä, kuten tuolloinkin jo mainitsin, olen teemajuhlatyyppi päästä varpaisiin. Pidän juhlavalmisteluista ja nautin yksityiskohdista. Näiden osalta tuppaa kuitenkin poikkeuksetta käymään niin, että kertaalleen juhlittu teema on sitten todellakin juhlittu. Viikkojen suunnittelun ja valmistelujen jälkeen ei tee enää mieli valmistaa uusia saman tyyppisiä leivonnaisia tai somistaa kotia vastaavin koristein. Kuopuksen valtaisasta fanituksesta huolimatta meidän Frozen-kakkumme on nyt pitkälti nähty. Ainakin tältä erää.

 

Siksipä nyt, kun sopivasti kodin suursiivouksen aikaan Teehetkien koti-blogin Facebook-sivulla rikkoutui 400 tykkääjän raja, annan meillä käyttämättä jääneet ja siten siis upouudet sekä osin postihämminkien vuoksi myöhässä saapuneet Frozen-aarteet eteenpäin seuraavalle juhlijalle. Lupaan jopa postittaa perille – sinulle, tuttavallesi, kummitytöllesi vai vaikkapa lapsenlapsellesi täällä Suomen rajojen sisäpuolella. Ja ei, tätä ei tue mikään taho, eikä tässä ole hitustakaan kaupallisuutta. Disneykin on jo onnistunut Frozenista tekemään pienten ihmisten keskuudessa siinä määrin hypetetyn, ettei sekään tarvitse lisänostetta. Kyse on vilpittömästä ilahduttamisen halusta – ja siitä, että tuo kassillinen tulla tupsahtaa joka siivouksen yhteydessä jostakin kaapista.

 

Koska uskon hyväntekeväisyyteen ja auttamiseen, siihen, että pienilläkin asioilla on merkitystä ja meistä jokaisella mahdollisuus tehdä maailmasta hitusen verran parempi, voit myös osallistua ehdottaen kohdetta, jonne Frozen-juhlatarvikkeita mielestäsi eniten tarvittaisiin.

 

Voit osallistua arvontaan klikkaamalla itsesi Teehetkien koti-blogin Facebook-sivulle ja kommentoimalla siellä tätä päivitystä tammikuun aikana. Mielellään saat toki jäädä seuraamaan muita touhujamme jatkossakin, lapsiperhearkea kahden pienen tytön kanssa. Tässä vaiheessa toivotan kuitenkin hurjasti onnea arvontaan - ja kiitän kaappitilan vapauttamisesta.

 

Ai niin, ja mikäli teillä joskus järjestetään Frozen-juhlat tai tartutte teemaan muussa yhteydessä, ohessa Pinterestin idearikkaasta maailmasta koottu ideakooste askarteluista, joita meillä ei tällä kertaa pystytty toteuttamaan, mutta joista innostuin.

Kommentit (3)

Vierailija

Olisi ihana saada erottaa tytön kakku veljen kakusta. Meillä vietetään kahdet juhlat samaan aikaan ja kumpinin haluaa Frozen juhlat. Ja jos koristeista jää, voisi järjestää tulevalle tytölle Frozen ristiäiset.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kimaltavia juhlamekkoja ja kauniisti letitettyjä hiuksia, kutkuttavaa jännitystä pieneltä päivänsankarilta ja isosiskolta vieraiden soittaessa ovikelloa, odotusta siitä, milloin kukakin kaveri tulee leikkimään ja pienen lapsen vilpitöntä ihmetystä siitä, miten monta juhlijaa kotiin on tullut samaan aikaan.

 

Meillä juhlittiin viikonloppuna kuopuksen kaksivuotissyntymäpäiviä. Neiti on päästä varpaisiin Frozen-fani, hihkuu jokaisen Elsa ja Anna-kuvan perään ja kerää puhtaiden vaatteiden pinosta jopa siskonsa Frozen-vaatteet ”minun oma.” Niinpä oli luontevaa, että juhlat olivat Frozen-teemaiset, turkoosia, vaaleansinistä ja huurteista - meidän perheen juhlajärjestelyjen tyyliin hyvinkin teemoitettua kaikilta osin. Pidän paljon juhlien järjestelystä ja suunnittelusta, nautin ideoinnista ja toteutuksesta, viimeistelystä. Ollaan molemmat, minä ja puolisoni, visuaalisia ihmisiä ja siksi juhlissakin kiehtova haaste on koettaa löytää harmonia ja tasapaino kotiin ja kattaukseen.

 

Kotiin kutsuttu läheisten joukko oli suuri. Meille ystävät ovat tärkeitä ja ovat läsnä jokapäiväisessä arjessamme. Siksi olemme alusta saakka juhlineet lasten juhlia kastejuhlista syntymäpäiviin paitsi lähisuvun ja kummien, myös muiden läheisten ystävien kanssa. Koemme, että ne, jotka ovat lähellä meitä aikuisia, näkyvät myös lastemme arjessa. Toki jonkin verran ollaan kutsuja kohdennettu siten, että riippuen onko kyse kuopuksen vai esikoisen juhlista, kutsumme lapsiperhekavereista ennen kaikkea juhlitun lapsen ikäkavereita.

 

Olihan se lauantaina hieno tunne, kun reilu 40 vierasta lauloi Erinille ”Paljon onnea vaan” ja sen jälkeen kaksikielisen perheemme kodissa raikui ”Ha den äran i dag.” Meidän pieni, rakas kaksivuotiaamme <3 Kiitos ystävät ja läheiset ihanat, kun olitte luonamme. Arvostamme sitä valtavasti.

 

 

Synttärikakkua (kiitos Kakkukuningatar) ja herkkuja, teetä ja kahvia – ilahduttavan iloinen puheensorina jokaisessa pöydässä. Juhlissa, joihin kutsutaan paljon ystäväperheitä, jotka eivät suoranaisesti ole tekemisissä toinen toistensa kanssa, on aina aluksi pieni jännite-elementti sen suhteen, löytävätkö kaikki keskustelukaverin kahvipöydässä tai muutoin juhlien aikana. Tosin – aika harva lapsiperhe ennättää omien edestakaisin viipottavien lastensa kanssa edes miettiä mitään syvällisiä keskusteluja ;)

 

 

Koska kyseessä olivat lastenjuhlat, halusimme myös panostaa siihen, että lapsilla on tekemistä. Muutakin kuin istua nätisti kahvia juovien vanhempiensa vieressä. Alakerran askartelutilassa muiden leikkien lomassa lapset saivat tehdä koruja tai avaimenperiä, ottaa Frozen-tatuointeja ja värittää puuvärein Annoja ja Elsoja.

 

 

Vieraskirja toteutui näissä juhlissa huurteisen metsän puuna, johon jokainen vieras sai liimata lumitähtensä. Meillä on molemmilla lapsilla synttärijuhlia varten omat albumit, joihin kootaan paitsi otos juhlien valokuvista, myös erilaista vieraskirjaa. En oikein näet ymmärrä sitä ”raapusta nimesi tähän toisen nimen alle”-ideaa. Siksipä joskus on askarreltu leppäkerttuja, kirjoitettu pieniä kylpyankkakortteja, liimattu pöllöjä puunoksille tai painettu sormenjälkiä puuhun. Ikuistettu oma läsnäolo juhlissa erilaisen merkityksellisellä tavalla.

 

 

Vasta omien lasten myötä olen muuten alkanut kiinnittää huomiota lasten askartelemiin kortteihin. Siihen, miten huolella niitä on mietitty ja kotona lahjaa paketoitaessa askarreltu, kiinnitetty tarroja ja piirretty kukkasia. Siihen, miten liikuttavan suloisesti niihin kirjoitetaan horjuvin keppikirjaimin onnittelut ja oma nimi. Ne pysäyttävät aina ja jäävät sydäntä sykähdyttävimpinä talteen.

 

Nämä juhlat olivat ensimmäiset uudessa kodissamme. Järjestellessä sitä huomasi pohtivansa useamman kerran, että mihinkäs sitä laitetaan kahvitarjoilu ja miten sijoitetaan pöydät – vanhassa kodissa kaikki sujui jo totutulla rutiinilla. Onneksi me päästään taas kohta harjoittelemaan uudelleen, sillä lokakuun lopussa odottavat jo nelivuotisjuhlat. Mitä todennäköisimmin prinsessoin ja prinssein.

 

 

Tiivistetysti muutama hyväksi koettu vinkki juhlajärjestelyihin:

• Huomioi juhlien ajankohdassa juhlien aloitusaika; onko juhlavierailijoissa paljon päiväunia nukkuvia ja milloin syödäänkään päivällistä. Lapsiperheissä harvoin vaikkapa juhlat klo 13 on toimiva juttu.
• Muista myös ajankohta suhteessa tarjottaviin, pelkät kahvijuhlat makeilla herkuilla tuskin onnistuvat klo 16.
• Mieti etukäteen, tuleeko kahvi- tai tarjoilupöydän lähelle pullonkaulaa - etenkin, jos vieraita on paljon. Pienet vaahtosammuttimen kokoiset lapset ja kuumat kahvikupit ovat aina hankala yhdistelmä, jos kulku ei ole avoin.
• Tilaa tarvittaessa osa leivonnaisista. Vaikka rakastaisit leipomista, useimmat tarjottavista täytyy valmistaa juuri ennen juhlia. Parempi pyytää osin apua ammattilaisilta kuin kiristellä kaksi päivää hermoja.
• Pyydä apua keittiöön etenkin suurempien vierasmäärien kanssa. On kiva, jos joku vilkaisee, että uutta kahvia on jatkuvasti keittymässä ja muitakin tarjottavia esillä riittävästi. Lisäkahvinkeitin ja termari sekä lasten juhlissa söpön väriset kertakäyttöastiat ovat aika toimiva juttu.
• Vaikka pienet lapset olisivat miten hyvin käyttäytyviä, he harvoin jaksavat istua rauhassa pitkiä aikoja. Tunteja ainakaan. Ideoi heille kohdennettua tekemistä – leikkejä, kirjoja, temppuja, ongintaa, askartelua ja piirtämistä. Mutta piilota kuulakärkikynät ja tussit ;)
• Jos haluat muistoja – kuten haluat – pyydä jotakin kuvaamaan edes pari tärkeintä hetkeä tai yksityiskohtaa. Kakkukynttilöiden puhaltaminen, tarjottavat, lasten leikit. Itse harvemmin juhlien järjestäjänä ehtii tai muistaa keskittyä kuvaamiseen pidemmäksi ajaksi.
• Nauti, pysähdy, katso ympärillesi. Tärkeimmät ihmiset ovat läsnä. Mikä mahtava hetki.

-

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista  https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

 

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viikonloppuna kotimme verhoutuu hempeän sinisen ja turkoosin sävyihin, kun juhlimme meidän perheen kuopuksen kaksivuotisjuhlia. Neiti on jo pitkään ollut Frozen-fani, hihkuu innoissaan jokaisen Annan ja Elsan perään ja kerää puhtaanpyykin pinoista itselleen Frozen-paidat ja hamoset riippumatta siitä, ovatko ne omia vai isosiskon. ”Minun oma”, on vastaus joka tapauksessa. Itse elokuvaa meillä ei muuten kumpikaan tyttö halua katsoa, kokevat sen pelottavana. Enemmän pop ovat nämä ”oheisjutut” kuten kauniit prinsessat ja sympaattinen Olof. Aika taitavasti muuten tuotteistettu, Disney.

 

Pidän päivittäisessä arjessa ruuanlaitosta, leipomisesta ja pientenkin hetkien juhlistamisesta. Iloitsen siitä, että saan kattaa pöydän teekuppeineen meillä piipahtaneelle ystävälle. Tulen hyvälle mielelle pelkästään jo ajatuksesta, että saamme tuttavia luoksemme syömään. Kaiken mukavan suunnittelu ja ideointi saa välillä unohtamaan, että yöuniakin tarvitaan. Löydät näet itseni ilta toisensa jälkeen Pinterestin miljoonien toinen toistaan kiehtovampien ideoiden parista vielä puolen yön aikoihin ja istun välillä kuin tatti liimautuneena alakerran askartelutilan tuoliin – tämän, tämän ja tämän haluaisin tänään tehdä.

 

Niinpä ei ole vaikeaa arvata, että nautin lasten juhlien – samoin kuin juhlien ylipäätään – valmistelusta. Juhlat ovat mahtavalla tavalla kaksi kärpästä yhdellä iskulla – kaiken mukavan ja innostavan valmistelua viikkoja, usein kuukausiakin ja tilaisuus saada iso joukko läheisiä ihmisiä luoksemme samaan aikaan.

 

Teema. Se, että keijukaisjuhlissa koti verhoutuu hempeisiin sävyihin ja pikkutytöt liitävät hohtavat siivet selässään ottamaan keijukaiskakkuja, Barbapapa-juhlissa pienet vieraat saavat mukaansa Barbapapa-pallon ja Leppäkerttu-juhlissa jokainen askartelee vieraskirjaan oman leppäkerttunsa totutun nimmarin sijaan. Kylpyankkajuhlatkin olivat aika valloittavat. Mä olen siis teemajuhlatyyppi, päästä varpaisiin. Niin on puolisonikin, vaikkei ehkä samalla tavalla tuolla kaduilla hihkukaan uuden idean keksiessään.

Viikonloppuna meillä on siis erittäin lapsiperhevoittoiset Frozen-syntymäpäivät. Paljon on jo valmiina, askartelujen osalta lähes kaikki. Tänään jo täytimme lasten kanssa ilmapalloja ja teimme söpöjä ongintapussukoita. Huomiselle jää sitten leipominen ja muut valmistelut. Vaikka pidän leipomisesta paljon, olen näissä perheen isommissa juhlissa tilannut kakut jo vuosia Kakkukuningattarelta, joka tekee täällä Itä-Uudellamaalla ihan käsittämättömän hienoja fantasiakakkuja takuuvarmasti taitavasti ja huolella viimeistellen.

 

Tänään lasten nukahdettua kootaan siis lumiukkopusseja nenineen ja raajoineen, liimaillaan uusia etikettejä sulaneen jään pulloihin ja tehdään siinä teehetken lomassa viimeisiä listauksia huomisen toteutuksille. Niin mukavaa. Tervetuloa taikasauvat, lumihiutaleet ja Arendellin linna asukkaineen.

 

------

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

Kommentit (6)

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Kiitos, näet lopputuloksen vielä tänään, kunhan saan blogipostauksen julki.
Pienten juhliin on kiva suunnitella ja toteuttaa kaikenlaista satumaistakin.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Ledigoo :) Juurikin niin. Meillä pienempi heräsi aamulla siihen, että isompi katsoi iPadilta Frozenia. Eka hihkuminen oli herätessä "Anna!"

Kiitos onnitteluista. Tänään näet sitten, miltä juhla oikeasti näytti.

Suzy
Liittynyt17.7.2016

Ihanalta näyttää! Meilläkin neljän vanha tyttö on NIIIIIIIIN rakastunut Frozeniin kuin olla ja osaa. Viime vuonna hieman teemaa sivuttiin kakulla ja muilla leivonnaisilla synttäreillä, mutta oli vain sukulaisia käymässä niin en ihan kunnolla vauhtiin teeman kanssa päässyt. Ehkä sitten kun neiti täyttää viisi.

Pakko kysyä, mistä on nuo korut tai tiarat, jotka on yhdessä kuvassa? 

Muistathan seurata myös Facebookissa. Löydät minut sekä Instagramista että Snapchatista nimimerkillä justcallmesuzy. Nipsun oma Instagram löytyy nimellä nipsisnapsis. Voit seurata blogiani myös Blogit.fi-sivustolla.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Frozenin Anna ja Elsa ystävineen tuntuvat olevan lähes jokaisen pikkutytön pop juuri nyt. En tiedä, keitä oikeasti viehättää itse satu, vaan pikemminkin kaunis musiikki ja prinsessahameet ja kimalteet. Ja symppis Olof.

Olen tilannut nuo kaikki AliExpressin kautta, kruunun jo tosin pidemmän aikaa sitten.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hän viettää laivaristeilyllä laivan myymälässä pitkään aikaa pikkutyttöjen huulirasvojen luona, tutkii tarkoin harkiten, ottaa paketin ja vaihtaa sen vielä toiseen. Tulee luokse ja toteaa, että on löytänyt kaverilleen syntymäpäivälahjan. Juuri samanlaisen kuin halusi itselleen. Ei eriväristä, ei muutoinkaan erilaista, vaan tismalleen saman. Kysyy viikon aikana useamman kerran, että milloin ne syntymäpäivät oikein on, milloin voi mennä onnittelemaan ja katsomaan, onko tarjolla kakkuakin.

 

Esikoisemme on viime aikoina saanut lukuisia kaverisynttärikutsuja, jotka ilmeisesti perheessä kuin perheessä näyttävät ajoittuvan tähän 3-4-vuotisjuhlien aikaan alkaviksi. Näin kesälomien aikaan saimme juhlia koko perheen voimin esikoisen päiväkotikaveria.

 

Lapsen kaverisynttärit, etenkin kun kyse on esikoisen kavereista, on oma uusi juttunsa. Sellainen, mihin aikuiselämää eläneenä ei pääse mukaan – ihan uusi maailma, johon lasten myötä sukelletaan.

 

Lapset, pienet metrinmittaiset innostuneina juhlavaatteissaan kotoa lähdössä ja lahjaa kädessään ylpeydellä kantaen. Juhlapaikkaan mennessä jo vähän ujostuttaakin, sillä kutsujien joukossa on niitäkin päiväkotikavereita, joiden kotiin mennään käymään vasta ensimmäistä – vaan toivottavasti ei viimeistä – kertaa. Pieni ihminen, päivänsankari, yhtä touhuissaan ja vähän jännittyneenä hänkin vieraita vastaanottamassa kotinsa ovella.

 

Ja ne pienten juhlijoiden vanhemmat - tervehtimiset, kättelemiset, heippa mehän nähdäänkin päiväkodin pihalla / puistossa / harrastuksissa aina silloin tällöin ohimennen, mutta me ollaan siis tän tytön vanhemmat, että onpa kiva tavata teitä. Kutkuttavaa, jollakin tavalla tosi virkistävää ja aavistuksen vatsan pohjasta ottavaakin. Oikeastaan harvoin sitä muutoin aikuisiällä on tilanteissa, joissa ikään kuin toisen ihmisen kautta esittelee itseään. Puolison työn osalta kenties toisinaan. Tietäen kaiken lisäksi, että jos elämä jatkaa samaa polkuaan, saa pitää ne nyt tutustuttavat ihmiset elämässä mukana vuosia, vuosikymmeniäkin. Synttäreitä ja erilaisia juhlia kun tulee vuosittain.

 

Seurasin juhlissa omaa kutsuttua juhlijaamme, joka oli pitkän päiväkotikesälomansa aikana ehtinyt jo kaipaamaan kavereitaan. Hänen silmänsä loistivat ja hän oli täynnä hyvää mieltä. Hän halasi yhtä parhaimmista ystävistään lukuisat kerrat ja kulki tiiviisti hänen seuranaan kuin varjo. Taiteili piirustuksia lattialla kaverijoukon ympäröimänä, kunkin höpötellessä samalla omia kuulumisiaan. Mahdutti itsensä puolapuita kiipeämään useamman tytön kanssa samaan aikaan ja jakoi pöydässä yhteisen tuolin ikävöidyn kaverinsa kanssa. Hän nautti jokaisesta hetkestä, oli iloinen siitä, että tuli kutsutuksi mukaan.

 

Kotona kerrattiin useasti sitä, mitä juhlissa tapahtui ja tehtiin hartaasti pohtien listausta siitä, keitä omiin juhliin tullaan kutsumaan. Pitkä lista, etten sanoisi. Pidän itse tosin paljon juhlien – erityisesti teemajuhlien – järjestämisestä, suunnittelen viikkojakin etukäteen Pinterestin ja netin kuvia selaillen, nautin kodin somistamisesta juhlakuntoon ja viihdyn keittiössä leipomisprojektieni parissa. Ihan paras juttu on kuitenkin se, kun saa omaan kotiin paljon vieraita – tai ei oikeastaan vieraita, vaan tuttuja kavereita. Saa keittää teen ja kuulla kuulumisia. Meidän perheessä kumpikin lapsi on syntynyt syksyllä, joten juhlat ovat vasta edessä.

 

Kaverisynttärit muistuttavat myös siitä, miten hienoa on pienen ihmisen taito solmia omia tärkeitä ihmissuhteita. Päiväkotiystävät ovat selkeimmin niitä, joihin lapsi on itse solminut leikkien ja touhuilujen lomassa siteen. Tullut tärkeäksi toiselle omana itsenään. Se tuntuu hyvältä ja ilahduttavalta, ja ainakin itse pyrin äitinä ja vanhempana sitä tukemaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.