Kirjoitukset avainsanalla retket

Lumen alta paljastuva metsä tarjoaa mahtavan mahdollisuuden retkeilyyn. Enää ei tarvitse tarpoa sohjossa (nilkkoihin asti ulottuvassa ainakaan), sillä nämä raekuurotkin onneksi sulavat jo hetkessä. Olkoonkin, että ne tuntuvat edelleen olevan päivittäisiä. Ihmeellinen kevään odotus.

Tytöt ovat jo siinä iässä, että heidän kanssaan on mukava tutkia luontoa tarkemminkin. Eiliselle metsäseikkailulle lähdettiin neiti 2,5veen kanssa aarteenetsintätunnelmissa. Sovittiin, että etsitään metsästä pieniä asioita, sellaisia, mitä voitaisiin löytää pitkin kesää muutoinkin. (EDIT: Muistattehan  jokamiehen oikeudet eli esim. sammalta tai jäkälää ei saa irrottaa sellaisenaan, mutta ainakin talven jälkeen sitä löytyy valitettavan paljon irrallaan)

 

Tadaa - tässä se on. Ensimmäinen versio luontoon sopivasta aarteenetsinnästä, kananmunakennoon kätkeytyvät metsän aarteet. Kananmunakotelon päällä on kuvattuna asiat, joita metsästä tulee etsiä ja ne voi löytämisen jälkeen tallettaa omiin lokeroihinsa. Toimiva idea, jonka esikoinen jo toivoi saavansa kokeiluun tälle päivälle.

 

Kuvasin nämä itse, kun joka tapauksessa kerättiin eilen metsän aarteita mukaamme. Jos toteutusta haluaa oikoa, nettien kuvahaut ja erilaiset kuvapankit auttavat eteenpäin. Tähän voisi jättää myös pari tyhjää lokeroa lapsen omille metsän aarteille.

 

Ajattelin käyttää tätä kevään kaveriperhetapaamisissa, jossa lähdetään lasten kanssa tuohon lähimetsään ja kallioille. Toimisi varmaan myös synttäreiden "ohjelmanumerona" tai päiväkotiryhmien puuhissa. Saa joka tapauksessa lapsetkin tutustumaan erilaisin silmin luontoon ympärillään.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista. Liity mukaan seuraamaan arkeamme.

Kommentit (9)

Naanaa

Tää oli ihan huippu. Kiitos. Kokeiluun menee. Kun asuu keskellä metsää, oma silmä tottuu liikaakin. Annoin toissapäivänä kameran 5 ja 6 vuotiaille tytöille metsään ja kuvakulmat oli huikeita. 💗 En tiennyt että sammalessakin on niiiiin monta värisävyä. 😀

elina61

Hei!

Onkohan kuvan varpu sittenkin puolukasta, mustikka kun on ainakin täällä Turun suunnalla vielä ihan lehdetön?

Jokamiehenoikeus ei salli myöskään varpujen katkomista. Muuten tosi hieno idea!

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Puolukka mikä puolukka ;D Ei kannattais yön pimeydessä viimeistellä mitään.
Hyvä, kun muistutat noista jokamiehen oikeuksista. Kesällä saa vähän katsoa toisin silmin, nyt näitä katkenneita on jokaisella kävelypolulla.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Jep, puolukka :D Ei kannattaisi kirjoitella näitä yön pimeydessä lasten nukkuessa.
Hyvä täsmennys siis.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Syksy näytti tänä aamuna sen upeimman puolensa - kirkkaalta taivaalta paistavan auringon ja auringonsäteet, jotka tuovat syksyn lehtien värit kirkkaina esille, kastepisarat lehdillä ja ruoholla ja raikkauden ilmassa.

 

 

Täydellinen päivä pakata eväät laukkuun ja lähteä metsäseikkailulle. Meidän esikoinen on muutaman päivän viikossa päiväkodissa, joka on vahvasti seikkailu- ja liikuntapainotteinen. Niinpä hänelle pelkkä "lähdetäänkö seikkailemaan"-ehdotus tarkoittaa jotakin mukavaa ja innostavaa. Seikkailukaveriksi lähtee poikkeuksetta mukaan pienen ihmisen paras ystävä, Annika-nukke. Tänäänkin Annika kulki valloittamassa korkeimmat kivet ja maisteli eväskassin kätköistä esille otettuja mansikoita ja karjalanpiirakoita.

 

 

Tämä aika syksystä, jolloin ei tarvitse vielä pukea kurahousuja edestakaisin ja pestä päivästä toiseen rapaisia kumppareita, on lasten kanssa ulkona liikkumiseen mukavaa. Syksyinen, värikäs luonto houkuttaa tutkimaan. Voi tasapainoilla kaatuneiden puunrunkojen päällä, kiivetä ketterästi kiville ja hypätä polun puolelta toiselle, tai etsiä mustikanvarpuja, ihmetellä puolukan kukkia tai ihastella kanervia. Kuten bloggaagakollega Hurlumhei-blogissaan kuvaa osuvasti, luonnossa on valtavasti tekemistä tavoitteelliselle liikkumisellekin jokamiehenoikeudet muistaen.

 

 

Meillä mukaan pakataan lähes poikkeuksetta eväät. Voileipiä rapisevassa kääreessä, mansikoita ja muita marjoja tai hedelmiä, karjalanpiirakoita, ehkä jokunen keksi tai makea herkku. Sitten istua nökötetään huovalla eväitä mutustellen ja nautitaan retkitunnelmasta, tai kuten tänään - makoillaan taivasta katsellen ja pohtien, minne pilvet menevät ja missä on lintujen koti.

 

Luonto on kaunis jo nyt - ja kaunistuu vain lähiviikkoina punaisen, oranssin ja keltaisen vallatessa puut ja pensaat. Menkää hyvät ihmiset metsään. Kokekaa seikkailut, kiipeilkää kiville ja tasapainoilkaa puunrungoilla kuten lapset, piristää muuten valtavasti.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Kalliot ja merenranta, aurinko ja kesäisen kevyt mieli - kuka valloittaa korkeimman kiven? Löytää kippuraisimman oksan tai suurimman kävyn? Tanssii mukaansatempaavimman tanssin rantakallioilla?

 

Emäsalon kalliot Porvoon saaristossa ovat upea paikka nauttia luonnon rauhasta ja merestä. Emäsalon kärjestä, Varlaxuddenin matalilta kallioilta avautuu henkeäsalpaava näkymä Suomenlahden ulkosaaristoon. Merelle, jossa ulapalla näkyy pieninä pisteinä veneitä.

 

 

Kalliot ovat oiva paikka kerätä taskuun meren hioma kivi, jos toinenkin, tai kuunnella lokkien kirkumista ja katsella, miten lokit yrittävät napata vedestä kalan. Tutkia tarkkaan hämähäkin kulkemista lämpimällä kalliolla siskon kanssa vieri vieressä, kylki kyljessä.

 

 

Ennen kaikkea Emäsalon kalliot ovat mahtava paikka eväsretkelle - joko omien eväiden kanssa tai grillauspaikalla valmistettuna. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin luonnonhelmassa nautittu, rapisevaan paperiin pakattu eväsleipä raikkaan juoman kera. Näille eväsretkille pakataan usein mukaan myös herkkuja, monenmoisiakin. Ollaan tykästytty käsintehtyihin suklaisiin ja suklaakekseihin, joita napataan usein mukaamme Petris Chocolate Roomista. Ihan parhaita.

 

 

Suomen luonto on kyllä mahtava. Sitä paitsi usein ihan oman kodin läheltäkin löytyy kauniita paikkoja viettää aikaa siten, että mieli lepää.

 

------

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Mä meen ensin silittämään taas pupuja ja oon siellä koko ajan. Enin tulee myös”, toteaa pieni ihminen illalla, jolloin ennen unta kerrotaan seuraavan päivän Peikkorinne-reissusta. Hän sulkee väsyneenä silmät, mutta innostuu hetken kuluttua ajatuksesta niin paljon, että nousee sängyssä istumaan silmät hämärässä loistaen. ”Ja sitten siellä on se keinu, se joka on narulla, ja siellä on iso hiekkakasa. Ja sieltä saa jätskiä.” Pieni ihminen, pian neljävee, nukahtaa vihdoin, todennäköisimmin kotieläinpihaelämästä unta nähden.

 

Sympaattinen, lämminhenkinen ja aitoa maalaisidylliä huokuva naapurikunnan kotieläinpiha vuohineen, kanoineen ja riikinkukkoineen ihastutti meidät jo reilu viikko sitten ja palasimme sinne nyt juhannuspyhinä uudelleen. Se on paikka, jonne jokainen eläin on ajan kuluessa hankittu sillä ajatuksella, että niiden halutaan asuvan juuri tällä kotipihalla ja ne muuttaisivat sinne, riippumatta siitä, olisivatko kotipihan portit avoinna vain siellä asuville perheenjäsenille läheisineen vai myös muille vierailijoille.

 

 

Pikkulapsiperheen näkökulmasta Peikkorinne on kaikin puolin toimiva – eläimet ovat omissa aitauksissaan sopivalla lähietäisyydellä ja ne ovat hyvinkin kesyjä rapsutettaviksi ja silitettäviksi. Kiva yksityiskohta tässä pääsääntöisesti kieltojen yhteiskunnassa on pupuaitauksen hymyllä varustettu kyltti: ”Tarhaan saa mennä.” Tunnustan lukeneeni sen ensimmäisellä vierailullamme useamman kerran ja hihkuneeni - hei, joku näkee asiat tavanomaisesta poiketen. Juuri siellä pupuaitauksessa tytöt sitten hihkuivatkin, silittivät pehmeitä turkkeja ja ihmettelivät suuria luppakorvia. Tällä kertaa puput saivat myös juhannustuliaisina mukaan pakattua rapean raikasta salaattia ja porkkanoita. 

 

Pihapiiriä – jossa perhe asuu heti pihaportin tuntumassa - on selkeästi somistettu lämmöllä; lyhtyjä omenapuiden oksilla, mietelauseita kanalan kivijalassa, vanhoja lehtileikkeleitä ulkovessaan mentäessä. Suloisen kaunista ja harkittua, siistiä ja huoliteltua, ja juuri siksikin tiedän, että me palaamme vielä monen monta kertaa.

Monet pöytäryhmät tarjoavat mahdollisuuksia pysähtymiseen ja eväiden syömiseen, ja kaasugrillin myötä myös grillaamiseen. Pikkuruisesta kioskista voi ostaa nälän yllättäessä makkaroita, mehua ja jäätelöä, mutta myös omien herkkujen kanssa voi pysähtyä eväsretkelle eläimiin tutustumisen lomassa. Iso hiekkakasa leikkitraktoreineen ja -kaivinkoneineen, ihastuttava leikkimökki jokaisen pikkuleikkijän varusteineen sekä keinu huimine vauhteineen innostavat lapset leikin pyörteisiin.

 

Peikkorinne Askolan Journaankylässä on tunnelmallinen eläinten koti, jossa kaikki on ajatuksella mietittyä - ja siksi niin mukavan erilaista kuin monella muulla kotieläinpihalla. Olen itse maaseudun ja maatilan kasvatti Etelä-Pohjanmaan lakeuksilta. Vaikka olenkin jo monin tavoin juuriltani etääntynyt ja elänyt elämästäni yhtä pitkään arkea kaupungissa kuin maaseudun rauhassa, silti nämä kotieläinpihat kutsuvat puoleensa useasti kesässä. Täällä ei kaupungin asfaltti hohkaa kuumuuttaan eivätkä pakokaasut täytä ilmaa – leppoisan rauhallinen maalaisidylli, jonka eteen omistajat selkeästi tekevät paljon töitä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jossa saa vierähtämään helposti useamman tunnin eläinten, leikin ja eväiden vuorotellessa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.