Kirjoitukset avainsanalla retket

Syksy näytti tänä aamuna sen upeimman puolensa - kirkkaalta taivaalta paistavan auringon ja auringonsäteet, jotka tuovat syksyn lehtien värit kirkkaina esille, kastepisarat lehdillä ja ruoholla ja raikkauden ilmassa.

 

 

Täydellinen päivä pakata eväät laukkuun ja lähteä metsäseikkailulle. Meidän esikoinen on muutaman päivän viikossa päiväkodissa, joka on vahvasti seikkailu- ja liikuntapainotteinen. Niinpä hänelle pelkkä "lähdetäänkö seikkailemaan"-ehdotus tarkoittaa jotakin mukavaa ja innostavaa. Seikkailukaveriksi lähtee poikkeuksetta mukaan pienen ihmisen paras ystävä, Annika-nukke. Tänäänkin Annika kulki valloittamassa korkeimmat kivet ja maisteli eväskassin kätköistä esille otettuja mansikoita ja karjalanpiirakoita.

 

 

Tämä aika syksystä, jolloin ei tarvitse vielä pukea kurahousuja edestakaisin ja pestä päivästä toiseen rapaisia kumppareita, on lasten kanssa ulkona liikkumiseen mukavaa. Syksyinen, värikäs luonto houkuttaa tutkimaan. Voi tasapainoilla kaatuneiden puunrunkojen päällä, kiivetä ketterästi kiville ja hypätä polun puolelta toiselle, tai etsiä mustikanvarpuja, ihmetellä puolukan kukkia tai ihastella kanervia. Kuten bloggaagakollega Hurlumhei-blogissaan kuvaa osuvasti, luonnossa on valtavasti tekemistä tavoitteelliselle liikkumisellekin jokamiehenoikeudet muistaen.

 

 

Meillä mukaan pakataan lähes poikkeuksetta eväät. Voileipiä rapisevassa kääreessä, mansikoita ja muita marjoja tai hedelmiä, karjalanpiirakoita, ehkä jokunen keksi tai makea herkku. Sitten istua nökötetään huovalla eväitä mutustellen ja nautitaan retkitunnelmasta, tai kuten tänään - makoillaan taivasta katsellen ja pohtien, minne pilvet menevät ja missä on lintujen koti.

 

Luonto on kaunis jo nyt - ja kaunistuu vain lähiviikkoina punaisen, oranssin ja keltaisen vallatessa puut ja pensaat. Menkää hyvät ihmiset metsään. Kokekaa seikkailut, kiipeilkää kiville ja tasapainoilkaa puunrungoilla kuten lapset, piristää muuten valtavasti.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Kalliot ja merenranta, aurinko ja kesäisen kevyt mieli - kuka valloittaa korkeimman kiven? Löytää kippuraisimman oksan tai suurimman kävyn? Tanssii mukaansatempaavimman tanssin rantakallioilla?

 

Emäsalon kalliot Porvoon saaristossa ovat upea paikka nauttia luonnon rauhasta ja merestä. Emäsalon kärjestä, Varlaxuddenin matalilta kallioilta avautuu henkeäsalpaava näkymä Suomenlahden ulkosaaristoon. Merelle, jossa ulapalla näkyy pieninä pisteinä veneitä.

 

 

Kalliot ovat oiva paikka kerätä taskuun meren hioma kivi, jos toinenkin, tai kuunnella lokkien kirkumista ja katsella, miten lokit yrittävät napata vedestä kalan. Tutkia tarkkaan hämähäkin kulkemista lämpimällä kalliolla siskon kanssa vieri vieressä, kylki kyljessä.

 

 

Ennen kaikkea Emäsalon kalliot ovat mahtava paikka eväsretkelle - joko omien eväiden kanssa tai grillauspaikalla valmistettuna. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin luonnonhelmassa nautittu, rapisevaan paperiin pakattu eväsleipä raikkaan juoman kera. Näille eväsretkille pakataan usein mukaan myös herkkuja, monenmoisiakin. Ollaan tykästytty käsintehtyihin suklaisiin ja suklaakekseihin, joita napataan usein mukaamme Petris Chocolate Roomista. Ihan parhaita.

 

 

Suomen luonto on kyllä mahtava. Sitä paitsi usein ihan oman kodin läheltäkin löytyy kauniita paikkoja viettää aikaa siten, että mieli lepää.

 

------

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Mä meen ensin silittämään taas pupuja ja oon siellä koko ajan. Enin tulee myös”, toteaa pieni ihminen illalla, jolloin ennen unta kerrotaan seuraavan päivän Peikkorinne-reissusta. Hän sulkee väsyneenä silmät, mutta innostuu hetken kuluttua ajatuksesta niin paljon, että nousee sängyssä istumaan silmät hämärässä loistaen. ”Ja sitten siellä on se keinu, se joka on narulla, ja siellä on iso hiekkakasa. Ja sieltä saa jätskiä.” Pieni ihminen, pian neljävee, nukahtaa vihdoin, todennäköisimmin kotieläinpihaelämästä unta nähden.

 

Sympaattinen, lämminhenkinen ja aitoa maalaisidylliä huokuva naapurikunnan kotieläinpiha vuohineen, kanoineen ja riikinkukkoineen ihastutti meidät jo reilu viikko sitten ja palasimme sinne nyt juhannuspyhinä uudelleen. Se on paikka, jonne jokainen eläin on ajan kuluessa hankittu sillä ajatuksella, että niiden halutaan asuvan juuri tällä kotipihalla ja ne muuttaisivat sinne, riippumatta siitä, olisivatko kotipihan portit avoinna vain siellä asuville perheenjäsenille läheisineen vai myös muille vierailijoille.

 

 

Pikkulapsiperheen näkökulmasta Peikkorinne on kaikin puolin toimiva – eläimet ovat omissa aitauksissaan sopivalla lähietäisyydellä ja ne ovat hyvinkin kesyjä rapsutettaviksi ja silitettäviksi. Kiva yksityiskohta tässä pääsääntöisesti kieltojen yhteiskunnassa on pupuaitauksen hymyllä varustettu kyltti: ”Tarhaan saa mennä.” Tunnustan lukeneeni sen ensimmäisellä vierailullamme useamman kerran ja hihkuneeni - hei, joku näkee asiat tavanomaisesta poiketen. Juuri siellä pupuaitauksessa tytöt sitten hihkuivatkin, silittivät pehmeitä turkkeja ja ihmettelivät suuria luppakorvia. Tällä kertaa puput saivat myös juhannustuliaisina mukaan pakattua rapean raikasta salaattia ja porkkanoita. 

 

Pihapiiriä – jossa perhe asuu heti pihaportin tuntumassa - on selkeästi somistettu lämmöllä; lyhtyjä omenapuiden oksilla, mietelauseita kanalan kivijalassa, vanhoja lehtileikkeleitä ulkovessaan mentäessä. Suloisen kaunista ja harkittua, siistiä ja huoliteltua, ja juuri siksikin tiedän, että me palaamme vielä monen monta kertaa.

Monet pöytäryhmät tarjoavat mahdollisuuksia pysähtymiseen ja eväiden syömiseen, ja kaasugrillin myötä myös grillaamiseen. Pikkuruisesta kioskista voi ostaa nälän yllättäessä makkaroita, mehua ja jäätelöä, mutta myös omien herkkujen kanssa voi pysähtyä eväsretkelle eläimiin tutustumisen lomassa. Iso hiekkakasa leikkitraktoreineen ja -kaivinkoneineen, ihastuttava leikkimökki jokaisen pikkuleikkijän varusteineen sekä keinu huimine vauhteineen innostavat lapset leikin pyörteisiin.

 

Peikkorinne Askolan Journaankylässä on tunnelmallinen eläinten koti, jossa kaikki on ajatuksella mietittyä - ja siksi niin mukavan erilaista kuin monella muulla kotieläinpihalla. Olen itse maaseudun ja maatilan kasvatti Etelä-Pohjanmaan lakeuksilta. Vaikka olenkin jo monin tavoin juuriltani etääntynyt ja elänyt elämästäni yhtä pitkään arkea kaupungissa kuin maaseudun rauhassa, silti nämä kotieläinpihat kutsuvat puoleensa useasti kesässä. Täällä ei kaupungin asfaltti hohkaa kuumuuttaan eivätkä pakokaasut täytä ilmaa – leppoisan rauhallinen maalaisidylli, jonka eteen omistajat selkeästi tekevät paljon töitä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jossa saa vierähtämään helposti useamman tunnin eläinten, leikin ja eväiden vuorotellessa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Äiti, meillä oli kiva päivä ja Muumit on ihania”, huokaa pieni ennen nukahtamista. ”Siellä oli kaksi lämmintä allasta ja kolme kylmää, ja mä kävin niissä kaikissa”, hän palaa uintiin kylpylässä. Uni tulee nopeasti, vaikka kaiken koetun jälkeen ei malttaisi nukahtaa.

 

Naantali on yksi Suomen kauneimmista ja tunnelmallisimmista kesäkaupungeista. Meille lapsiperheenä, 2012 ja 2014 syntyneiden pikkutyttöjen vanhempina, se on tarkoittanut viime vuosina ennen kaikkea Muumiperheen kotikaupunkia. Paikkaa, jonne palataan paitsi kesäisin, myös maagisen Taikatalven aikaan, halimaan Muumiperhettä, kikattelemaan Niiskuneidin vierelle ja heittämään yläfemmat Haisulin kanssa. Kerta toisensa jälkeen.

Tänä kesänä vierailu Muumien kotisaaressa, Muumimaailmassa, tuntui entistä leppoisammalta. Osin ehkä siksi, että pienet tyttömme ovat jo siinä määrin kasvaneet, että he tutustuvat paikkoihin ja Muumi-ystäviin oma-aloitteisimmin ja reippaammin, eikä arkikaan enää ole pelkkää aikataulutettua ruokailusta tai vaipanvaihdosta huolehtimista. Lounaat ravintoloissa sujuvat jo kivasti ja pienemmän tarvitsevat päiväunet otettiin rattaissa.

 

 

Muumimaailmasta itsessään löytyy monenkin vierailukerran jälkeen uutta nähtävää ja koettavaa. Aiemmilla vierailuillamme emme olleet kävelleet Muumitalon takana kiertävää Satujen polkua, jonka varrella mm. pääsee tutustumaan Niiskun laboratorioon koeputkien kupliessa ja sihistessä, Nuuskamuikkunen kertoo teltallaan nokipannun ääressä tarinoitaan ja seikkailuistaan hetkellisesti väsynyt saa levätä Huilipuistossa riippukeinuissa ja säkkituoleissa. Uskaltauduimme ensimmäistä kertaa myös pimeyteen Mörön luokse, sähisevien Hattivattien luolaan, Noidan ja Alisan mökille ja etsimme tietämme ulos labyrintista Tiuhtin ja Viuhtin kanssa.

Vaikka Muumimaailma on toiminut jo yli 20 vuotta, sitä ylläpidetään ja päivitetään vuosittain – ja sen huomaa. Sisustukset muuttuvat, rakennukset saavat uutta maalia pintaansa ja niitä kohoaa Muumilaaksoon lisääkin. Samoin esityksiin satsataan ja Muumihahmot ovat joka tapaamiskerralla yhtä hyvällä energialla mukana päivässä. Ei muuten varmaan mikään helpoin työ olla aamusta iltaan paksuissa samettiasuissa auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta ja pieniä, kuonoasi silittäviä, lapsia on edessä, takana, sylissä ja lähes jalkojen lomastakin puikkelehtimassa.

Tämä kaksipäiväinen Muumimaailman vierailumme oli oikein onnistunut. Pienempi tyttömme, Erin, istuskeli pitkiä aikoja Nipsun sylissä Muumitalon portailla, Vilijonkka ehti kertoa tytöille lukuisat tarinat ja Haisulikin viihtyi Muumitalon kulmilla pitkään. Ihan omassa sfäärissään ovat toki ihanan halittavat, pehmeät muumit – Muumipeikko ja Niiskuneiti etunenässä.

Heinäkuun sanotaan olevan Muumimaailmassa kiireisintä aikaa. Kesäkuun loppupuoli on sopinut meidän perhelomille erinomaisesti; Muumien kanssa ehtii viettää aikaa kiireettä, halisylit ovat avoinna pitkään yhdelle lapselle ja lämpötilakin pysyy inhimillisenä. Tällä kertaa vietimme Muumien seurana ensimmäisen päivän poikkeuksellisesti vasta iltapäivästä sulkeutumisaikaan tavanomaisen ”aamukympiltä portilla” sijaan. Yllätyimme positiivisesti, sillä tunnelma oli aamuakin leppoisampi ja Muumiperheellä ystävineen oli paljon aikaa jokaisen lapsen yksilölliseen kohtaamiseen. Jos mahdollista, kannattaa siis kokeilla eri vierailuaikoja. 

Muumimaailmalla on myös ainakin App Storessa ladattavissa oma sovellus, josta saa kätevästi paitsi kaikki perustiedot Muumimaailmasta karttoineen ja ruoka- sekä myymäläpaikkoineen, myös lukuisia tarjouksia.

 

 

Naantalin loisto on toki paljon muutakin. Onnistunut (kesä)pikkukaupunkikokonaisuus, joka kutsuvine pikkuputiikkeineen, merenrantakahviloissa nautittuine leivoksineen ja kauniine istutuksineen luo kiireetöntä, menneen ajan tunnelmaa. On ihanaa pysähtyä teelle pieneen kahvilaan, jossa osa nautintoa on kaunis, koristeellinen kahvikuppi tai kävellä merta ihastellen ja antaa katseen levätä upeissa historiallisissa puutaloissa. Istua siisteillä hiekkarannoilla ja upottaa varpaat hiekkaan, kahlata auringon lämmittämässä rantavedessä ja nauttia Naantalin kylpylän ulkoaltaasta lasten riemua katsellen.

 

 

Meille Naantali oli merkityksellinen paikka jo ennen lapsia, sillä vietimme kaupungissa muutamia romanttisia viikonloppuja arjen touhuista irrottautuen vuosia sitten. Kiipesimme Kuparivuoren kalliolle mielettömille näköalapaikoille ja kuljimme käsi kädessä Rakkauden polkua. Silloin – ja nyt uudelleen. Nyt tosin perheenä, juuri sen jo kauan sitten heränneen lämpimän rakkauden takia.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.