Kirjoitukset avainsanalla Ulkoilu

Meidän kotimme etu- ja takapihat elävät eri vuodenaikoja. Etupihalla alkaa jo vihertää ja narsissit kukkivat ruukkuihin istutettuina. Takapihalla on kasoittain lunta. Ei siis sellaista kevätauringon sulattamaa, lähes läpikuultavaa hentoa lumipeitettä, vaan ihan kunnon talvinen. Ei merkkiäkään keväästä. Ei tarvi vielä haaveilla nurmikon leikkaamisesta, saati kukkapenkkien tekemisestä. Ennemminkin saa vähän katsoa mihin astuu, ettei uppoa nilkkoja myöden kinokseen.

 

Lapsille tää kahtiajakoisuus on ulkoilun puolesta kiehtovaa. Etupihalla voi kyykkiä kurahousut jalassa ja lapioida vettä hiekkalapiolla ämpäriin nurmikolle tulleesta veden täyttämästä kuopasta. Voi kokeilla pyöräilyä lumettomalla, täysin sulalla tiellä hiekoitushiekan rapistessa vielä asfaltilla. Takapihalla pääsee tekemään lumiukkoja ja potkukelkkailemaan. Hiihtämäänkin pääsisi, mutta etupihan ”huijaavan” tilanteen takia tajusin meidän jo nostaneen sukset autotalliin. Ehkä tilanne tarvii siltä osin korjata.

 

Kevättalvella iskee usein väsymys pitkään harmaaseen, luonnon suhteen värittömään, aikaan. Toivoisi jo, että luonto alkaisi vihertää hiirenkorvineen ja krookuksineen, kevätaurinko lämmittää ja pääsisi puutarhaan. Etupihaa katsellessa nousee tietynlainen malttamattomuus, kun asfaltti on lumeton ja hohkaa jo lämpimimpinä päivinä aavistuksen lämpöä takaisinkin. Meillähän on tänä kesänä edessä jonkin verran pihasuunnittelua ja kiinnostavia projekteja molemmin puolin pihaa. Tähän muutettiin viime vapuksi, ja piha on edellisten omistajien toimesta pitkälti pelkistetyn nurmikkoinen ja istutuksina lähinnä pensaita ja kauniita puita. Nyt aiotaan tuoda rinnalle pari näyttävää kukkapenkkiä. Sitten aikanaan, kun tuo takapiha lakkaa ulkoiluhetkinä muistuttamasta keskitalvea.

Takapihalla – no, me ollaan otettu siellä kevään odotuksen aikalisä. Tytöt potkuttelevat riemuissaan potkukelkallaan tontin reunalta toiselle, leikkimökiltä omppupuille. Toinen istuu kyytiin ja toinen potkii tai juoksee vauhdin ja taas vaihdetaan. Potkukelkat taitavat tavallisesti kaupunkiasumisessa olla vähän harvinaisempi juttu, mutta me ollaan sopivasti tässä keskustan syrjässä kiinni erinomaisten ulkoilumaastojen vieressä. Meidän perheeseen tuo nostalginen, oman lapsuuden mieleen tuova Eslan kelkka sopii siis erinomaisesti, ja sitä paitsi ne ovat kivan sisustuksellisiakin tuossa etupihalla talvipäivinä. Eteläpohjalainenkin, kaiken lisäksi. Mun lapsuuden kotikontujen juurilta.

 

 

Sitä paitsi ihan mahtava oivallus muuten potkurivalmistajalta tuo tyttöjen uudempaan kelkkamalliin saatavilla oleva tuki, joka estää pientä matkustajaa putoamasta kyydistä. Muksutuki, nimensä mukaisesti näemmä. Ei tarvi enää perinteiseen tapaan venytellä kaulahuiveja pitkiksi ja epämääräisen muotoisiksi, eikä toisaalta miettiä, saavatko lapset leikkiessään sellaisen vauhdin, että jompikumpi putoaa istuessaan kyydistä. Kuopus on tykännyt siitä erityisesti. Yksin potkutellessaan istuttaa tuen taakse välillä nallensakin ”siinä sun on nalle hyvä olla.”'

 

Maalis-huhtikuun vaihde on silti joka vuosi sitä luonnon muuttumisen ja muutoinkin muutoksen aikaa. Pakataan talvivaatteet varastoon odottamaan seuraavaa vuotta, nostetaan pulkat, sukset ja potkukelkat autotallin lämpöön, nimikoidaan illat pitkät päiväkotiin uusia välikausivaatteita, avataan puutarhalehdet iltateen äärellä. Talvesta kevääksi, kohti kesää

- - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvine kuvatarinoineen Instagramista. Liity mukaan seuraamaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Porvooseen satoi viime yönä paljon lunta. Valtavan paljon. Siinä määrin, että mies sai tehdä aamulla lumitöitä lähes tunnin ennen töihin lähtöään.

Päivän keskustelluin asia on ollut hiihto. Sukset. Omat sukset. Nelivuotiaalla isosiskolla on ollut sukset nyt parisen vuotta. Ne ovat jäämässä lyhyiksi, mutta niillä voi kuulemma vielä oikein hyvin hiihtää. Se ei tosin sovi pikkusiskolle, joka hänkin tahtoisi omat sukset, jotta voisi hiihtää samaan aikaan. Pikkusisko on tarkkaan kuuntelevana kuullut keskustelun siitä, että sukset ovat pienet ja ne jäävät aikanaan hänelle. Aikakäsite ”sitten aikanaan” on tosin vieras. Hän tahtoisi ne heti.

 

Olin jo viime viikolla sitä mieltä, että aurinko heijastui lumelta kuin keväisin ja tämä talvi timantteina kimmeltävine lumihankineen on pian takana. Että pulkat, potkukelkat ja sukset saa pakata lähiviikkoina autotallin perukoille odottamaan taas seuraavaa talvea ja ensilunta. Tänään ja sääennusteen mukaan olen muuttamassa kantaani. Talvi näyttääkin jatkuvan,  runsaslumisenakin kenties. Talvikuukausiahan on toki vielä useampi jäljellä.

 

Kahden hyvinkin samanikäisen ja samankokoisen lapsen kanssa tulee muuten aika usein vastaan sama pohdinta. Hankkiako yhdet vai kahdet lähes samankokoiset sukset tai luistimet? Hyväksyttävä, että mitä todennäköisimmin ne tässä vaiheessa ovat käytössä vain talven, enintään kaksi. Tarvitaanko kaksi rattikelkkaa vai pärjäisikö toinen tavallisella pulkalla? Toisaalta on mukavaa viettää yhteisiä ulkoilupäiviä siten, että molemmat lapset voivat tehdä samaa – luistella samaan aikaan tai opetella hiihtoa yhtäaikaisesti. Yksillä välineillä toinen joutuu sitä paitsi aina odottaa. Useimmiten se pikkusisko. Toisen hiihtäessä toinen kyllästyy oman vuoronsa odottamiseen ja hiihtourakkansa valmiiksi saanut ei enää jaksaisi odottaa hiihtämiseen makuun vasta päässyttä. Se, että välineet ovat toimivat, ovat edellytys liikkumisen iloon. Se, jos mikä on lapsillakin tärkeää.

 

Miten te olette näitä välinejuttuja ratkaisseet?

Kommentit (2)

Vierailija

Meillä on lapset hyvin pienellä ikäerolla (11kk).

Pienempi on ottanut nyt viimeaikoina melkoisia kasvupyrähdyksiä ja käyttää monessa asiassa samaa kokoa kuin tasaisemmin kasvanut isoveljensä.

Kyllä meillä on ostettu molemmille omat harrastusvälineet (sukset, halli sekä ulkojää luistimet, stigat, pulkat, liukurit yms). Ostammehan me heille myös omat vaatteet vaikkakin se tarkoittaa, että tänä talvena ostettiin molemmille samankokoiset kengät.

Mielestäni jos haluaa kaksi (tai useamman) lapsen pitää heidän antaa myös kasvaa omana yksilöinään eikä isosisaruksen varjossa. Ja kaikista ihaninta on kun voi koko perhe lähtee yhdessä esim luistelemaan/hiihtämään.

Kun välineet jää pieneksi niin ainahan ne saa eteenpäin menemään.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Meillä on hyvin samankaltainen tilanne aavistuksen isommalla ikäerolla, 1v10kk.
Ollaan myös hankittu molemmille omat välineet luistimista pulkkiin ja pyöriin. Koetaan nimenomaan tärkeäksi, että voidaan opetella luistelua yms. samanaikaisesti ja tehdä asioita koko perhe yhdessä. Sanoit myös tosi hyvin, että lasten on saatava kasvaa omina yksilöinään.

Sukset ovat tähän saakka toimineet yhteisinä, kun kuopus on pääosin hiihtänyt mun kanssani niinä päivinä, kun esikoinen on ollut päiväkodissa. Tällä talvilomaviikolla todettiin kuitenkin, että tarve on tullut kaksille suksille. Olkoonkin, että on jo helmikuun loppu.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hytisyttääkö sinuakin välillä pelkkä ajatus ulos menemisestä? Näet silmissäsi kasan talvivaatetta välifleeceineen ja kypärämyssyistä pipoon ja topparukkasiin. Tiedät, että lasten energiamäärän tasaamiseksi reippailu pikkupakkasessa olisi oiva idea. Oikeastaan melkein välttämätön. Muutoin jossakin vaiheessa iltapäivän edetessä vauhti sisällä yltyy ja siirrytään kävelyaskelista vauhdikkaisiin juoksuaskeliin.

Tunnustan rehellisesti, etten juurikaan viihdy ulkona vain oleillen. En oikeastaan kesäisinkään ole se hiekkalaatikon reunalla istuva tähtiäiti, tai keinuvauhtien antajien eliittiä, vaan mieluummin ulkoilun lomassa(kin) haluaisin tehdä jotakin. Saada aikaan. Tai ainakin vaihtaa maisemaa. Haravoida, siistiä kukkapenkkiä ja aidan vieruksia rikkaruohoista, kävellä katsomassa luontoa tai tehdä metsäretkiä. Ystävien seurassa lähden mielellään puistoonkin, siihenhän yhdistyy aina yhtä odotettu jutteluhetki.

 

Yhteinen pulkkamäki riemunkiljahduksineen on mukavaa reippailua raikkaassa ilmassa, hiihtoharjoitukset lasten kanssa saavat hymyn huulille ja metsäretket kallioilla kiipeillen ja kaatuneiden puiden yli hypellen ovat mahtavia. Niihin lähden innostuneesti mukaan. Mutta talvella ajatus pelkästä oleskelusta pihalla tuntuu tahmealta. Siis ajatus siitä, että lapset kaivavat lunta sankoon lapiolla, sisaruksina keksivät yhdessä ne parhaat leikit ja itse vanhempana – no, katselen lasten leikkien lomassa vaikka lintuja? Ees taas lentäviä lintuja? Harakkaa siellä, varista täällä. Pliis, keksikää jotakin parempaa. 

 

Siksi meillä aika harvoin vain ”ollaan” ulkona.

Yksi mukava puuha pikkupakkasella on lumen maalaaminen vesiväreillä. Taideteoksille on tilaa loputtomiin, eikä kenenkään tarvitse miettiä, kaatuuko vesiastia maalaamisen yhteydessä. Seuraavaksi aiotaan kokeilla suihkepulloja vesiväriseoksella.

 

Rakennetaan lumiukkoja ja lumilyhtyjä, jäädytetään värikkäitä jääkuutioita ja tehdään kauniita jäälyhtyjä.

Vaikutuin muuten joku aika sitten näkemästäni ideasta tehdä 1000 jäälyhtyä valaisemaan kyläteitä ja siten ilahduttamaan ohikulkijoita. Minkähän kunnan (pohjoisessa?) mahtava idea se olikaan, muistaako joku? Ellei nyt itse ihan tuhatta, mutta jos kunnon pakkaset vielä tulee, niin yksi kujallinen saattaisi tähänkin naapurustoon olla kiva idea toteutettavaksi. Lapset saisivat rauhassa lapioida lunta ämpäreihinsä ja mä jäädyttäisin ämpäreitä. Toimisi kaikille ajankulunakin.

 

Ps. Kuvakoosteen vesilammikkokuva kuravaatteineen on kuvattu vain muutama viikko ennen joulua. Talvi?

Kommentit (1)

Heliii

Paakin kylä Sotkamossa tekee näitä jäälyhtyjä ilahduttaakseen kulkijoita :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

…ei se, että sanoo vielä yksi, tai että tämä vielä. Ei se, että tehdään yksi ja tehdään sitten toinen. Pitäisi tehdä kolmaskin. Aloittaa ehkä samalla neljättä, vaikka sen jättääkin sitten osin odottamaan seuraavaa kertaa. Samaa mieltä ovat niin äiti kuin tyttökin. Askarteluista nimittäin.

 

Me ollaan jälleen koukussa. Kauniit kesäpäivät touhutaan ulkona aamupäivisin ja iltapäivästä iltaan useimmiten ystäväperheitä tavaten, mutta pienemmän päiväuniaikaan meillä on usein se parituntinen aikaa sisäpuuhille. Ruuanlaittoa, pyykinpesua ja siivousta on riittämiin, mutta ne saavat kyllä antaa myös hallitusti tilaa askartelulle. Viime viikkoina ollaan tehty paljon koruja ja massajuttuja silkki- ja helmimassoista, niistä erityisesti edellisessä postauksessani, mutta nyt innostuttiin sormiväreistä ja erilaisista eläinhahmoista.

 

Neiti kohta neljä vee toivoo askartelemista lähes päivittäin ja usein hän myös ehdottaa itse, mitä haluaisi tehdä. Muovailla, tehdä helmikoruja tai hamahelmiä, maalata tai ”äiti, näytä sä joku juttu.”

 

Tänään se joku juttu oli lammas. Pörröinen, vähän reppanan näköinen lammas, joka liimailtiin pumpulista kertakäyttömukin päälle, sai pään pumpuloidusta massapallosta ja nököttää etukenossa puujaloillaan. Korvat ovat sympaattisen erikokoiset, mutta tekijänsä näköiset. Valloittava kaveri, jonka sijoituspaikasta jo kiistellään.

 

Lampaan kaveriksi tehtiin pöllöjä ja sammakko. Istuttiin hipihiljaa pesuhuoneen lattialla kirkuvan vihreää sormiväriä levittäen ja mietittiin, mitä tyttöjen isä mahtaisi sanoa pirteän sävyisistä tahroista vaaleilla kaakeleilla. Tehtiin sydämiä famolle ja mummolle, sovittiin postittavamme heti aamun tullen. Ja tarviihan tällaisen eläinseurueen jälkeen tehdä vähän muutakin luovaa liimailua. Koukussa?

 

 

Typy juoksi välillä leikkeihinsä äidin siivoillessa edellisen askartelun jälkiä pöydiltä ja kirmasi takaisin uusien ideoiden ääreen. Totesi pikkusiskonsa herätessä ja leikkien siirtyessä nukkejen ja nukkekodin pariin, että ”äiti, huomenna tehdään se kana höyhenillä ja uusia makaroniaskarteluja.” Tehdään vain.

 

Ehdittiin nauttia terassilla jätskitkin, me perheen kolme tyttöä yhdessä, ennen kuin lähdettiin koko perhe lämpimässä kesäillassa uimaan miehen kotiutuessa töistä. Sopivaa tasapainoa päivään – mielekkään innostavissa sisäpuuhissa kaikkien kuumimpaan aikaan ilmalämpöpumpun puhaltaessa tasaiseen tahtiin ja ulkona, kun aurinko ei enää porota taivaan täydeltä.

 

Mitä mukavaa sitä huomenna keksis? Muuta kuin sen kanan höyhenillä ja uusia makaroniaskarteluja ;)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.