Kirjoitukset avainsanalla Ulkoilu

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

 

Lasten kasvaessa huomaan usein pohtivani sitä, millloin heille tulisi antaa siivet ja mahdollistaa yhä itsenäisempi lento kohti korkeuksia, ja milloin voisin vielä hetkeksi sulkea heidät tiiviisti lähelleni ja pitää sylissäni toivoen lapsuuden hetkien pysähtyvän. Tiedätte varmaan sen ylpeyden ja haikeuden ristiriidan. Pienen ihmisen kasvamisen.

 

Esikoisemme lähti tänä kesänä ensimmäistä kertaa pitkälle vaellusreissulle kummitätinsä kanssa ja oli poissa useamman yön. Hän odotti reissuaan niin paljon, että heräsi joka ikinen aamu edeltävät viikot samaan sormilla tehtävään laskusuoritukseen: "Enää-seitsemän-yötä-enää-kuusi-yötä-ja-sitten-mä-lähden." Laukkunsa hän pakkasi jo viikkoja aikaisemmin oman huoneen nurkkaan odottamaan. Lähtövalmiuteen.

 

 

Luonteeltaan nelivuotiaamme on uuteen avoimin mielin suhtautuva ja helposti innostuva. Niinpä vaeltaminen, repussa kuljetettavat eväät ja kummitädin seurassa vietetyt päivät sytyttivät lähtökipinän. Jännittävää oli myös ajatus makuupussissa nukkumisesta. "Tarviiko pakata tyyny? Tuleeko sinne makuupussin alle patja?" Makuupussinsa hän haki vain muutamia päiviä ennen vaellusreissuaan Partioaitasta, josta hänen omakseen valikoitui tyttömäisen pinkki Marmotin lasten makuupussi. Se, jonka sisässä nukuttiin jo kummien olohuoneen lattialla vaeltamista edeltävä yö seikkailunomaisesti.

 

Kummitätinsä vaeltelee luontopoluilla metsän siimeksessä harva se päivä, joten sen puolesta tuntui luottavaiselta päästää vaeltajat matkaan (mitä nyt varoitin susista, karhuista, punkeista, kyykäärmeistä ja sadasta muusta öttiäisestä). Silti tunnustan, että jotenkin otti myös vatsanpohjasta, sillä siellä he vaeltaisivat aamuvarhaisesta lähtien satojen kilometrien päässä metsän siimeksessä ja kallioilla kohti laavua - ja elämyksiä.

 

 

Turhaan äitinä huolehdin. He pärjäsivät erinomaisesti (Mitenkäs muutenkaan, I know). Kymmenen kilometrin kohdalla kummitäti oli ottanut hetkellisesti avuksi Kettukarkki-lahjonnan "Kun kävellään tuolla (kilometrin päässä) näkyvän puun luokse, saat yhden karkin." Samoin hiertävät kengät oli neidin oman tarinan mukaan heitetty jossakin vaiheessa pois ja kirmattu kevytkulkuisia polkuja sukkasillaan. Voi mikä onni. Tämän tarinan kummitäti jätti - tietoisesti, veikkaan - vahvistamatta.

 

Makkaraa laavulla, metsän ääniä, istumista korkealla kaatuneen puun päällä ja temppuilua puun rungolla, aurinkoa ja juttelua. Ihan paras seikkailu. Makuupussiunetkin maistuivat - vaelluskirjaa selaten ja uninalle tiukasti syliin rutistaen.

 

Äidin pieni, oikeastaan jo aika iso. Pärjäsit taas hienosti.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Äiti, me halutaan maalata", kuului pikkusiskon toive aurinkoisena mökkiaamuna. "Ulkona", täydensi isosisko.

 

Kesämökkiläisillä oli pakattuna reppuun vain muutamat askartelutarvikkeet, joten jatkoimme tätä keksi ideat luonnosta - askarteluvinkkien sarjaa kolmella eri toteutuksella. (Kurkkaa myös luonnonmateriaaliaskarteluina toteutettuna, miten punoimme kaislasta ja kukista sekä maalasimme raparperinvarsilla).

Kivien ja käpyjen maalaaminen

 

Rantalaiturin tuntumassa istuessaan tytöt etsivät kasan kiviä ja käpyjä. Sateenkaarivärejä, he totesivat maalatessaan niitä pastellisävyisin akryylivärein. Suunniteltuja leppäkerttuja tai ampiaisia näistä kauniista kivistä ei taida silmien lisäämiselläkään tulla, mutta perhosiksi muuntautumista kokeillaan liimaamalla siivet ja silmät sekä tuntosarvet.

 

Kävyistä tuli kauniita sellaisinaan kirkkaassa kulhossa. Luulen silti, että kiinnitän niihin siiman, jolloin ne saa myös ripustettua.

Pullonkorkkiunikot

 

Nautitteko puolison kanssa kuohuviiniä tai tarjositteko ystäväperheelle grillaamisen lomassa viiniä? Pullonkorkkia pystyy hyödyntämään kivalla tavalla maalaamisessa. Meillä korkki oli apuväline unikkotaiteeseen, jossa värinä käytettiin sormiväriä.

 

Toimisi muuten vaikkapa viinirypäleisiin, kirsikoihin, leppäkerttuihin tai vaikkapa omppupuuhunkin erinomaisesti.

Sydämiä vessapaperirullalla

 

Pullonkorkista vessapaperirullahylsyyn - otettiin kaikki tarpeeton hyötykäyttöön. Hempeitä sydämiä maalattiin vessapaperirullan hylsystä muotoillulla sydänsabluunalla. Jotta sydän pysyy muodossaan, sen voi halutessaan kiinnittää pienellä teipinpalasella. Vinkkinä voi tosin todeta, että meillä käytössä ollut hajoava vessapaperirullahylsy ei ollut paras mahdollinen.

 

Älyttömän helppoa pienellekin puuhailijalle ja vaikutti ainakin meillä tyttömäisessä kodissa hyvinkin suositulta.

Kaikenlaista mukavaa voi tehdä varsin pienelläkin materiaalivarastolla. Samoin näistä kaikki sopivat jo parivuotiaasta eteenpäin, joten ovat erinomaista ajankulua silloin, kun kuuluu se tuttu "äiti, mitä me voitais tehdä?"-kysymys.

- - -

Tänä kesänä Teehetkien kodissa tutustutaan useisiin lapsiperheitä kiinnostaviin kohteisiin kotimaassa (ja hypätään jopa karavaanariksi ekaa kertaa elämässä viikon kuluttua) sekä askarrellaan helpon toteutuksen juttuja tyttöjen kanssa. Tule mukaan seuraamaan kesäpäiviämme Facebookissa ja päivittäin päivittyvin kuvatarinoin Instagramissa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Pikkufillari

 

”Äiti, voihan Annika istua mukana, niin mua ei pelota yhtä paljon?” halusi neljävee varmistuksen, kun hän pääsi kokeilemaan uutta polkupyöräänsä ensimmäistä kertaa. Lähes aina ja kaikkialle mukana kulkeva Annika-nukke istui siis tyytyväisenä kotinurmikon reunalla seuraamassa pyörän kokoamista ja istahti kypärä päässään omaan pyöränistuimeensa.

 

Meillä on otettu tänä kesänä isoja harppauksia isojen tyttöjen jutuissa. Niistä yksi on uuden pyörän hankinta. Apupyörättömän ja ison, 16´´ suloisen lilan Pukyn.

 

Tähän kesään saakka meillä on potkuteltu hurjaa vauhtia saman Puky-perheen pinkillä potkupyörällä. Tasapainon hallinnalle potkupyöräily on ollut tosi tärkeää ja sille, että oppii katsomaan pyöräillessä innostuksesta huolimatta eteenpäin. Ainakin pääsääntöisesti. Välillä kypäräpää huomaa jarruttaa vasta juuri esteen tullen, kun kertoo samalla innoissaan juttuja joko vierellä pyöräilevälle kaverilleen. Potkupyöräilystä on kirjoittanut innostavasti myös pyöräilyyn hurahtanut Isäkuukausien bloggari.

Suomen kesäsäistä johtuen ajateltiin ottaa pyörän kanssa aavistus pelivaraa. Ei siis enää hankittu sitä toista 12´´ pyörää, vaan päädyttiin suoraan isompaan. Siihen, jolla pyöräillään kokonsa puolesta varmaan vielä eskarivuonnakin. Iso pyörä on herättänyt sekä suunnatonta ylpeyttä että ripauksen pelkoa.

 

”Kato, siinä on kukkiakin”, hän toteaa esitellessään pyöräänsä lähes jokaiselle kaverilleen. Muistaa samalla kertoa, ettei siinä todellakaan ole apupyöriä, mutta että takana olevasta tangosta voi pitää kiinni ja tukea ajaessa. Me siis hankittiin pyörään myös työntöaisa, jotta harjoittelu pysyy jotakuinkin hallittavana. Näin alussa, kun pyöräily on melkoisen vaappuvaa, työntöaisa on osoittanut korvaamattomaksi ja on edellytys siihen, että esikoisemme ylipäätään hyppää pyörän satulaan.

 

Ylpeyden rinnalla iso pyörä herättää näet myös pelkoa. Jopa torjumista, sillä ”ihan tyhmä, haluan mun vanhan”-tiuskahdus saattaa kuulua turhautuneesti niinä päivinä, joina polkeminen ei tunnu toivotun vakaalta. Jotta pyöräilyyn säilyisi positiivinen lataus, ollaankin pidetty rinnalla myös pientä pyörää. Sitä tuttua ja turvallista ja tutustuttu isoon pyörään rauhallisen turvalliseen tahtiin.

 

Annika ja aarteet. Onneksi pyörään saa kiinnitetty Annika-nuken oman istuimen ja ohjaustankoon laukun pienille aarteille. Samasta syystä pyörä tosin nostetaan välillä sellaisenaan sisälle – ihan vain, ettei Annikan, nallejen saati muidenkaan laukkuun kätkettyjen juttujen tarvitse viettää yötä pihalla tai autotallissa.

Tämä tuleva, asfalttien lila kiitäjä hankittiin kotikaupunkimme Porvoon naapurikunnasta Sipoosta Pikkufillarista. Heillä on laaja valikoima Pukyn pyöriä lapsen koko elinkaaren ajaksi. Lisäksi Pikkufillarissa on mahdollisuus myös kattavan – ja nopeasti varastossa olevia pyöriä toimittavan - verkkokaupan lisäksi käydä paikan päällä kokeilemassa erilaisia, juuri omalle lapselle sopivia pyörävaihtoehtoja.

 

Pyörän hankinta – sen ensimmäisen tai sen ensimmäisen apupyörättömän - tuntuu olevan monessa lapsiperheessä yksi merkittävä virstanpylväs. Meillä Meidän Perheen ja Vauvan bloggareilla harjoitellaan pyöräilyä lähes jokaisessa perheessä. Jos teilläkin siis hapuillaan vielä tasapainoa tai viiletetään jo lujaa, kannattaa tutustua Isäkuukausien ohella myös Hurlumhei!-perheen pyöräilyinnostukseen.

 

Meillä nostetaan jälleen aamutuimaan Puky (ja nalle) eteisestä ulos ja lähdetään harjoittelemaan posket innosta hehkuen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lumen alta paljastuva metsä tarjoaa mahtavan mahdollisuuden retkeilyyn. Enää ei tarvitse tarpoa sohjossa (nilkkoihin asti ulottuvassa ainakaan), sillä nämä raekuurotkin onneksi sulavat jo hetkessä. Olkoonkin, että ne tuntuvat edelleen olevan päivittäisiä. Ihmeellinen kevään odotus.

Tytöt ovat jo siinä iässä, että heidän kanssaan on mukava tutkia luontoa tarkemminkin. Eiliselle metsäseikkailulle lähdettiin neiti 2,5veen kanssa aarteenetsintätunnelmissa. Sovittiin, että etsitään metsästä pieniä asioita, sellaisia, mitä voitaisiin löytää pitkin kesää muutoinkin. (EDIT: Muistattehan  jokamiehen oikeudet eli esim. sammalta tai jäkälää ei saa irrottaa sellaisenaan, mutta ainakin talven jälkeen sitä löytyy valitettavan paljon irrallaan)

 

Tadaa - tässä se on. Ensimmäinen versio luontoon sopivasta aarteenetsinnästä, kananmunakennoon kätkeytyvät metsän aarteet. Kananmunakotelon päällä on kuvattuna asiat, joita metsästä tulee etsiä ja ne voi löytämisen jälkeen tallettaa omiin lokeroihinsa. Toimiva idea, jonka esikoinen jo toivoi saavansa kokeiluun tälle päivälle.

 

Kuvasin nämä itse, kun joka tapauksessa kerättiin eilen metsän aarteita mukaamme. Jos toteutusta haluaa oikoa, nettien kuvahaut ja erilaiset kuvapankit auttavat eteenpäin. Tähän voisi jättää myös pari tyhjää lokeroa lapsen omille metsän aarteille.

 

Ajattelin käyttää tätä kevään kaveriperhetapaamisissa, jossa lähdetään lasten kanssa tuohon lähimetsään ja kallioille. Toimisi varmaan myös synttäreiden "ohjelmanumerona" tai päiväkotiryhmien puuhissa. Saa joka tapauksessa lapsetkin tutustumaan erilaisin silmin luontoon ympärillään.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista. Liity mukaan seuraamaan arkeamme.

Kommentit (9)

Naanaa

Tää oli ihan huippu. Kiitos. Kokeiluun menee. Kun asuu keskellä metsää, oma silmä tottuu liikaakin. Annoin toissapäivänä kameran 5 ja 6 vuotiaille tytöille metsään ja kuvakulmat oli huikeita. 💗 En tiennyt että sammalessakin on niiiiin monta värisävyä. 😀

elina61

Hei!

Onkohan kuvan varpu sittenkin puolukasta, mustikka kun on ainakin täällä Turun suunnalla vielä ihan lehdetön?

Jokamiehenoikeus ei salli myöskään varpujen katkomista. Muuten tosi hieno idea!

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Puolukka mikä puolukka ;D Ei kannattais yön pimeydessä viimeistellä mitään.
Hyvä, kun muistutat noista jokamiehen oikeuksista. Kesällä saa vähän katsoa toisin silmin, nyt näitä katkenneita on jokaisella kävelypolulla.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Jep, puolukka :D Ei kannattaisi kirjoitella näitä yön pimeydessä lasten nukkuessa.
Hyvä täsmennys siis.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.