Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Kuluiko päivänne mahtavan kauniissa auringonpaisteessa ulkona? Posket innostuksesta ja reippailusta punottaen jossakin takaraivossa jyskyttää silti ajatus siitä, ettei kotona ole ensimmäisen ensimmäistä lasten tekemää pääsiäiskoristetta? Tai sellaista, jonka voisi viedä pääsiäistervehdyksenä mummolle tai vaarille, naapurille tai kummille pitkien pyhien aikana?

 

Ei huolta, tämä kiva pääsiäistipu valmistuu hetkessä ja sen tekemiseen pystyy osallistumaan pienemmätkin askartelijat.

 

Tarvitset vain keltaista paperia ja palasen nokan väristä paperia, silmät piirtäen tai irtosilminä sekä narun. Kuumaliimalla voit kiinnittää paperisoirot keskikohdasta toisiinsa ja narun tipun päähän oksaan tai muualle ripustamista varten. Helppoa, vai mitä?

 

Sitä paitsi valmiina tämä tipu on kätevä kiinnittää vaikka omenapuun tai koivun oksaan. Kumpaankin ennättää vielä vihreät lehdet viikossa, kun otat sisälle lämpimään.

 

Helppoja pääsiäisaskarteluideoita näihin ideoihin lankarullan jämistä löydät myös täältä.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kevätaurinko säteineen tuo poikkeuksetta joka vuosi saman tunteen siitä, että haluaisi kotiin jotakin värikästä, kirkasta, keväistä. Jotakin energisoivaa, keltaista tai raikkaan vihreää. Jotakin sellaista, joka kertoo pitkän talven jälkeen uuden alusta ja kasvusta.

 

Pääsiäinen tulee tältä osin aina sopivaan rakoseen, sillä se mahdollistaa jopa meidän valkoisessa kodissa leikittelyn väreillä. On mukavaa nostaa esille tipu jos toinenkin ja etsiä kauniisiin vateihin lasten tekemiä pääsiäismunia.

 

Pääsiäiskoristeita on  helppo askarrella itsekin ja ne valmistuvat tosi vaivatta kodin arkisista tarvikkeista. Me kaivettiin kaappien kätköistä eriparilankarullat ja pyöriteltiin tyttöjen kanssa joukko lankatipuja ja tulppaaneja. Tekemisen hauskin vaihe taisi olla sormien sotkeentuminen lankaa pyöritettäessä, kun välillä oltiin samassa kartonkipalassa kiinni kaikki kolmekin lankaa sen ympärille pyörittäessämme.

 

Monenmoisia tipuja ja kukkoja tehtiin myös kädenjälkitaiteena. Pensseli, jolla sormiväriä levitettiin, kutitti etenkin kuopuksen kädenpohjaa ja kikatus askarrellessa oli melkoista. Askartelu on kyllä kivaa yhdessä tekemistä silloin, kun siihen on aikaa.

 

Kivoja liikkuvia pääsiäiskoristeita voit myös löytää bloggaajakollegan, Mormuskamutsin blogista.

 

Pääsiäistä me vietetään tänä vuonna trullien syntysijoilla Etelä-Pohjanmaalla, joten sitä ennen pitäisi kylvää lapsille omat rairuohot. Pääsevät sitten ajoissa koristelemaan ne tipuin ja pääsiäismunin. En tajua muuten tajua, miten pääsiäisruohon kylväminen on joka kerta tosi tahmeasti hoidettava asia. Multaa lautaselle, siemenet ripoteltuna, suihkaukset vettä suihkupullosta ja kelmu päälle itämistä edistämään. Helppo juttu, mutta meillä yksi niistä, jotka aina vain siirtyvät. Useinhan tosin käykin niin, että ne takaraivossa jyskyttävät to-do-jutut ovat oikeastaan aika mitättömiä ja vähän aikaa vieviä. Sellaisia, joihin pitäisi vain tarttua heti, kun tulevat mieleen, eikä siirtää viikkoja.

 

Ehkä me oikeastaan mennäänkin hakemaan autotallista se pari viikkoa sitten hankittu multapussi ja istutetaan ruoho samantien.

Joko teillä on pääsiäisruoho kasvamassa?

 

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän arki on ollut yhtä pöllöilyä viime ajat. Pöllöjä metsässä olevasta kolosta kurkistellen ja pöllöjä magnoliapuun oksilla keittiön pöydällä.

 

Saimme lasten kirjahyllyyn uuden kirjan, Kalle Karhun uusi ystävä, (Karisto 1/2017) jota on luettu tarkoin seuraten jo useat kerrat. Kirjassa Kalle Karhun kotimetsään muuttaa uusi otus, joka rapistelee puiden takana, piilottelee etsijöitään ja kurkistelee varovaisesti pienestä kolosesta. Uskaltaessaan vihdoin tehdä tuttavuutta Kallen ja hänen ystäviensä kanssa, vieras osoittautuu pöllöksi. Mukavan lämpimään tapaan metsän asukkaat pyytävät pöllönkin mukaansa ja lähtevät yhdessä uimaan.

 

Kalle Karhu-sarja oli meille uusi tuttavuus, mutta heti niin pidetty, että Kalle ystävineen saa muuttaa meille aiemminkin ilmestyneiden kirjojen osalta. Kirja on näet kirjoitettu mukavan lapsilähtöisesti siten, että kieli on kauttaaltaan vaativammallekin vanhemmalle sopivaa. Edellytän näet etenkin lastenkirjoilta reilua ja kunnioittavaa kieltä, enkä kovin montaa kertaa tartu opukseen, josta sivu toisensa perään ilman pedagogista tarkoitusta pomppivat joko valitettavan tutut tyhmä-säoletihantyhmä-enleikisunkanssasi tai sitten muutoin karski kieli. Kalle Karhu-kirjassa ensimmäistäkin kertaa lukiessa tulee jo alusta saakka varmuus siitä, että voi huoletta kääntää sivun ilman, että tarvitsee vaivihkaa tarkistaa, miten tarina jatkuu ja millä sanoin asiat ilmaistaan. Mähän näet tunnustan jättäväni välillä joissakin kirjoissa lauseita lukematta tai muokkaan omanlaisekseni.

 

Sitä paitsi ilahduttavaa on se, että kirjan lopussa uusi tuttava, pöllö, otetaan heti mukaan Kalle Karhun ja hänen ystäviensä porukkaan ja pyydetään yhteiseen tekemiseen. Meillä on kotona käyty viime kuukausina paljon keskusteluja ystävyydestä ja ryhmään kuulumisesta sekä siitä, miten on tärkeää huomioida muut ja olla jättämättä ketään kaveriporukan ulkopuolelle. Se, että pöllö saa lämpimän vastaanoton, sopii näihinkin keskusteluihin oikein hyvin.

 

Pidän myös siitä, että kirja on kauniisti kuvitettu ja värimaailmaltaan iloisen harmoninen. Kalle Karhu-kirjasta on onnistuttu tekemään myös visuaalisesti lapsilukijoita kiinnostava, sillä kaksivuotiaskin lukutuokka tutki tarkkaan sivuja ja etsii yksityiskohtia.

 

 

Pöllöstä pöllöön. Yksi asia johtaa helposti toiseen. Ainakin askartelijaperheessä.

 

Samana iltana Kalle Karhuun tutustuttuamme askarreltiin tyttöjen kanssa kuumaliimaillen joukko pöllöjä. Puukiekot saivat silmät napeista ja siivet syntyivät taitavin pikkukäsin piirrettynä. Oksaan ripustamista varten taakse siimalenkki ja roikkumaan retkeltä mukaamme napattuun puun oksaan. Se muuten tekee jo kauniisti keväisen vihreitä lehtiä. Niin mahtavaa tän talven pimeyden jälkeen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun sinäkin todennäköisesti joulua edeltävinä viikkoina halusit siivota kaappien perimmäisetkin nurkat tai ainakin podit niistä huonoa omaatuntoa laatikoita varovasti raottaen, huomasitko koristekivipurkkejasi? Tai lasten kesällä keräämiä aarteita, kivikokoelmia? Ehkä hyvällä tuurilla saatat lumesta huolimatta löytää kiviä tälläkin hetkellä suojaisemmasta paikasta - tai säästät idean päiviin, jolloin kevätaurinko sulattaa lumen.
 

Kipaisehan kaapillesi uudestaan ja nappaa mukaasi se kivipurkki. Muutoin tarvitset perustarvikkeina vain vahvaa kartonkia, kynän ja kuumaliiman.

 

Lisäksi taulusta riippuen joko muurahaisiin pieniä helmiä ja ampparipesään ulkoa oksan, langan pätkän ja amppareihin esimerkiksi kelta/oranssisävyisiä nappeja.

 

Pinterestistä poimittu idea on kivan helppo toteuttaa lastenkin kanssa, ja näitä voi muokata loputtomiin. Ihmishahmoista erilaisiin eläimiin ja maisemiin.

- -

Teehetkien koti-blogia voit seurata myös Facebookista ja päivittäin päivittyvine kuvatarinoineen Instagramista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.