Kirjoitukset avainsanalla Harrastukset

Kotiäitiys on ajanjakso, jona arki jäsentyy uudelleen.

 

Se, mihin on työelämässä tottunut, heittää mitä todennäköisimmin täydellisen voltin ja sekoittaa totutut rutiinit. Ei enää aamuisia lähtöjä työpaikalle herätyskellon soidessa, lounaita aikuisseurassa, harvemmin sitä mekko-kauluspaita-saappaat-yhdistelmääkään. Elämän lähtee rakentamaan tietyssä määrin alusta uudelleen; millainen meidän perheen päivärytmi onkaan, mitä halutaan tänään tehdä ja keitä tavata, milloinkas tehdään lounasta.

 

Vauva-aikana päivät pyörivät paljon pienen ihmisen rytmissä (tai rytmittömyydessä) - nukkumisissa, jatkuvissa ruokailuissa ja kymmenissä vaipanvaihdoissa. Toki on kaikenlaisia vauvamuskareita, tansseja ja uinteja, mutta kaikki ne ovat enemmän tai vähemmän kai lopulta ajateltu sille perheen vanhemman virkistymiselle ja muiden aikuisten tapaamiselle. Joo, on totta, että nelikuukautinen mitä todennäköisesti hymyilee kuullessaan hassua ääniä ja pitää tanssimisen rytmistä vanhemman sylissä, mutta veikkaan, että suurin osa meistä ilmoittautuu mukaan yhtä paljon oman itsen takia. Vauva kulkee mukavasti siinä lomassa, tehdään asioita päivisin kotona olevan vanhemman kanssa ja iltaisin ja viikonloppuisin koko perheenä.

 

Meidän tytöt ovat sen verran isoja, 2,5v ja 4v, että heidän kanssaan on jo mahdollisuus kaikenlaiseen yhdessä tekemiseen. Sellaiseen, johon hekin osallistuvat ja jota toivovat itse. Osaavat pyytää ja ehdottaa. Osaavat odottaa seuraavaa kertaa.

 

Harrastuksia tytöillä on musiikin, liikunnan ja taiteen parista - niitä, joihin mennään joka torstaipäivä puoli viideksi tai lauantaiaamuisin kympiksi. Huolehditaan, että ollaan minuutilleen ajoissa paikalla ja pidetään viikoittaista ajankohtaa lähes kiveen naulattuna - pois ei jäädä kuin tosi poikkeustapauksissa ja päällekkäin ei sovita milloinkaan mitään. Niitä harrastuksia, joista tiedetään syksyn alkaessa koko lukukauden aikataulut ja maksu. Melkoisen monen sadan euron maksu, muuten.

 

Ne rytmittävät arkea ja ainakin itse olen kotona ollessani kokenut mukavana sen, että jokaisessa viikossa on selkeitä kiinnekohtia. Torstait ja perjantait kuvismuskarille, lauantai tanssille. Toisaalta välillä hitaamman aamupalan aamuina tuntuu turhauttavalta hoputtaa lasta syömään kiireemmin siksi, että hänellä on tanssitunti.

Siksi mahtava idea, joka meillä Porvoossa tänä keväänä perintömäärärahan turvin toteutetaan, on perheille suunnatut vapaat taidepajat. Ne, joihin perjantaiaamupäivisin voivat osallistua kotona olevat perheet omassa aikataulussaan. Jokaiselle kerralle on teemoitettua, osin ohjattua tekemistä savipajasta keppihevosaskarteluun, ja siinä lomassa mahdollisuus piirtää, lukea satuja ja nauttia tarjolla olevasta aamupalasta. Näinä aamuina ei haittaa, vaikka aamupalaa syötäisiinkin kasin sijasta puoli ysiin ja haluttaisiin vielä sen jälkeen rakentaa yksi maja - mukaan tekemiseen pääsee vaikka kympiltä tai vielä ennen lounasta yhdeltätoistakin.

 

Mukaan pääsee ilmoittautumatta, joten päätöksen voi jättää vasta aamuun. Perintömääräraha mahdollistaa tälle keväälle tässä tapauksessa jopa maksuttomuuden. Todella matalan kynnyksen paikka osallistua, tavata ihmisiä ja toisaalta jokaiselle kotona olevalle saada myös rytmiä päiviin kaikille mielekkäänä tekemisenä. Uskaltaisin veikata, että samalla myös yksi toimivimpia tapoja saada niitä yksinäisempiä äitejä kotoa liikkeelle. Kerrassaan loistava, kaikin puolin. Arvostan.

 

Tänään viihdyttiin savipöllöaskartelujen parissa, piirrettiin kauniita sateenkaaria ja luettiin tyttöjen toiveena 80-luvulta tuttu kirja Villen lääkärireissusta. Ensi kerralla teemana on pipo. Sitä(kin) odotellessa.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kiireesti työpäivän jälkeen pakattu lapsen harrastuskassi, kuljettamista paikasta toiseen - yksi tanssiin, toinen musiikin pariin. Lapsilla nälkä ja väsykin painaa päiväkotipäivän jälkeen, vanhemmalla hermo on kireällä työpäivän jälkeen.

 

Vaiko ilo yhteisestä harrastuksesta, riemu onnistumisesta, viikon odotetuin juttu muita harrastuskavereita tavaten? Äitikin tapaa lapsen kaverin vanhemman hyvillä mielin kuulumisia vaihtaen. Miten löytää kompromissi ja tasapaino?

 

Meidän perheessä pienten tyttöjen harrastukset ovat vielä osa sujuvaa arkea, mutta ajatukset kantavat toki jo tuleviin vuosiin.

- - - -

 

Tuttu tanssituntien kassi pakattiin kuukausien tauon jälkeen taas syksyn tullen. Juomapullo tai pillimehu, varavälipalaa, kivat sisävaatteet ja lämmintä vaihtovaatetta tunnin jälkeen, mikäli touhutessa tulee tosi lämmin.

 

Meidän tytöt ovat molemmat käyneet tanssitunneilla vuoden ikäisestä saakka. Esikoinen säännönmukaisemmin, sillä hänen kanssaan pidempi tauko tuli vasta kuopuksen syntyessä. Pienemmän tanssiharrastus keskeytyi hetkeksi keväällä – osin muutto- ja remppatouhujen vuoksi, osin siksi, että häntä selkeästi pelotti suuri tanssisali kaikuvine äänineen.

 

Tänä syksynä molemmat ovat jälleen mukana; pian kaksivee kuopus taaperotanssissa päiväsaikaan, neljää ikävuotta lähestyvä esikoinen lauantaiaamupäivän lastentanssissa. Ja kuulkaapas, itsekin innostuin uudelleen! Viime keväänä tanssitunnin lähestyminen aavistuksen puristi rintaa; eiih, taas lähdetään kokeilemaan, josko pienempi tällä kertaa innostuisi tanssista ripustautumatta minuun ensimmäiseksi vartiksi. Hänhän näet aina innostui lopputunnista, mutta oli tuolloin varsin hitaasti lämpiävä ja koin sen ripustautumisen ja kiljumisen itse osin raskaana viikoittain toistuessaan. Koska harrastuksen tulee tuoda hyvää mieltä ja energiaa, hyppäsimme hetkeksi sivuun.

 

Nyt tanssi sujui pitkälti – no – kuin tanssi. Kesä oli tuonut reippautta ja rohkeutta, ja vaikka edelleenkin (uusi) sali äänineen aluksi jännitti, into ja halu olla mukana oli selkeästi nähtävillä. Tiedän, että mikäli aikataulut pysyvät järkevästi hallussa, me jatkamme hyvillä mielin.

 

Esikoisen syksyn ensimmäinen tanssitunti on vasta tulevana viikonloppuna edessä. Nyt ensimmäistä kertaa muuten ryhmässä, jossa hän jää itse tanssiopettajan ja tanssikavereiden seuraan tunnin ajaksi. Hänen kohdallaan uskon kuitenkin kaiken sujuvan loistavasti, vaikka alkujännitystä onkin aistittavissa.  Äidillä yhtä paljon kuin tyttärellä, veikkaan.

 

Lasten harrastukset mietityttävät joka syksy yhtä paljon, ja todennäköisesti lasten kasvaessa vielä enemmän. Mahdollisuuksia on valtavasti; uinnista kuvismuskariin, tanssista yleisurheiluun, partiosta musiikkiin. Sitä paitsi sen yhden harrastusryhmänkin sisällä kirjo on huima – tanssitunneilla lastentanssista balettiin tai breikistä nykytanssiin, tai musiikissa mieletön määrä eri soitinvaihtoehtoja.

 

Toisaalta päiväkoti- tai koulupäivien jälkeen tarvitaan myös sitä rauhallista aikaa vain levätä, kerätä voimavaroja tulevaan päivään tai antaa pienelle aikaa leikkiä kiireettä omassa huoneessaan tärkeillä leluillaan. Ettei se arki olisi pelkkää ohjelmoitua edestakaisin kulkemista – ja kuljettamista.

 

Meidän perheessähän arki on vielä melkoisen sujuvaa ja lasten rytmissä menevää, kun olen itse opintovapaalla. Esikoinen on muutamana päivänä viikossa päiväkodissa, kuopus kanssani kotona. Muutamat tarkoin valitut harrastukset molemmille tytöille eivät siis vielä aiheuta kovin suurta härdelliä ja touhotusta elämäämme, eikä työpäivästä ryytyneenä tarvitse ekana kotiin tullessa miettiä harrastuskassin pakkaamista. Silti – työelämään palatessani tämäkin nyt sujuva kuvio tulee uudelleen harkintaan.

 

Osin päiväkotiseikkailuissa päiviään viettävä esikoinen on tänä syksynä siis mukana tanssivassa muskarissa yhtenä arki-iltana viikossa ja lauantaiaamun tanssitunneilla. Hänelle nämä kaksi harrastusta saavat riittää, jotta tasapaino kaikin puolin säilyy. Hänen jaksamiselleen ja sille, että meille jää vielä aikaa rauhalliselle perhearjelle ja ihanien ystävien tapaamiselle.

 

Kuopuksemme kanssa myös tanssitaan sekä tanssitunneilla taaperotanssissa että tanssivassa muskarissa. Tänä syksynä saimme vihdoin paikan myös kuvismuskariin. Hänen kanssaanhan me vanhemmat olemme läsnä koko harrastuksen ajan, joten siksikin on tärkeää, että myös itsellä on harrastuksesta hyvä fiilis. Olemme kyllä muutoinkin lasten harrastusten alkaessa herkällä korvalla kuunnelleet, mistä tytöt pitävät tai mihin heillä saattaisi olla kiinnostusta – ja mikä ei enää mahdollisesti kiinnosta. Harrastusten kun ei mielestäni pidä eikä saa olla sellaista, mihin ”täytyy” lähteä, vaan on löydettävä innostuksesta kumpuava kipinä tuonne-mä-taas-saan-tänään-mennä-jee- tyyliin.

 

Tulevina vuosina mahdollisuuksia tulee paljon lisää. Silloin onkin jo enemmän mietittävä, mitä oikein halutaan ja miten aikaa arjessa jaetaan. Onneksi näin on nyt hyvä. Ainakin taas tämän syksyn eteenpäin.

 

Olisi kyllä mukava kuulla, miten te olette lastenne harrastuselämää ja koko perheen yhteistä arkea järjestäneet. Ovatko illat pelkkää edestakaisin kulkemista ja miten harrastukset on teillä valittu – lasten vai vanhempien kiinnostuksesta vai kompromisseista?

Kommentit (3)

VauhtiMama
Liittynyt16.8.2016

Tasapainoiluahan se harrastaminen tässä elämänvaiheessa on, niin lasten kuin vanhempienkin osalta. Ihanaa, että näet rauhallisen perheilyn ja palautumisen merkityksen noin tärkeänä - sitä itsekin pyrin priorisoimaan. Silti harrastuksia neljäveelle kertyi täksi syksyksi kokonaiset kolme kappaletta: sähly isän kanssa, jo monta vuotta tykätty rokkimuskari, ja nyt taas vauvan myötä paluu uintiin sisarusryhmässä. Koetetaan selvitä! ;)

Blogini Älyllistä äitiyttä löydät osoitteesta: www.vauva.fi/blogit/alyllista_aitiytta sekä Facebookista: www.facebook.com/alyllistaaitiytta/ . Tervetuloa mukaan!

Pyykkivuoren Elsa
Liittynyt11.5.2016

Harrastusten organisoiminen on todella välillä melkoista kalenterihommaa. Me olenme ratkaisseet asian niin meillä on miehen kanssa yhteinen kalenterisovellus, johon merkitään kaikki kaikkien treenit ja kokoukset yms. Kolme lasta, joilla kaikilla yksi harrastus. Esikoisella ma, ti ja pe, keskimmäisellä ke ja la sekä kuopuksella to. Joo-o, nähtäväksi jälleen jää, että miten selvitään. Miehellä reissutyö ja mä välillä pitkiäkin aikoja yksin. Mutta se auttaa jaksamaan että lapset todellakin nauttivat harrastuksistaan. Tsemppiä! Ps. Itse olen päivätöissä.

Suzy
Liittynyt17.7.2016

Meillä 11v esikoinen käy kuorossa ja nyt aloittaa tanssillisen voimistelun. Kävi aiemmin muutaman vuoden cheerleader-harkoissa, muttei oikein tuntenut joukkuetta omakseen ja nyt vaihdetaan sitten tuohon voimisteluun. Ihan on itse harrastukset valinnut, tosin itse olen samassa kuorossa nuorena käynyt.

Keskimmäinen 4v lähtee syksyllä jumppaan. Tykkää kiipeillä ja voimistella isosiskon perässä, joten ajateltiin koittaa ihan kansalaisopiston jumppaa.

Pienimmän kanssa mennään vauvajoogaan tammikuussa, kunhan tyttö nyt ensin loka-marraskuussa syntyy.

Meillä lapset saa budjetin rajoissa kokeilla haluamiaan harrastuksia ja rohkaistaankin kokeilemaan uusia harrastuksia.

Muistathan seurata myös Facebookissa. Löydät minut sekä Instagramista että Snapchatista nimimerkillä justcallmesuzy. Nipsun oma Instagram löytyy nimellä nipsisnapsis. Voit seurata blogiani myös Blogit.fi-sivustolla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.