Kirjoitukset avainsanalla Porvoo

Eläinrakkaus. Pieni ihminen kurkottaa kättään yhä uudelleen aidan raosta kohti lammasta ja katsoo pyytäen suoraan silmiin: "Nosta mut aitaukseen, haluan silittämään." Ottaa kädestä kiinni ja vetää mut aitaukseen mukanaan, kun eläimet samalla aavistuksen pelottavat ja jännittävät. Toisessa aitauksessa ottaa syliinsä pienen kilin, vuohen käyskennellessä vieressä.

 

Peikkorinne Askolassa, Itä-Uudellamaalla on kotieläinpiha, jossa eläimet ovat löytäneet oman paikkansa ja kai senkin vuoksi niistä voi aistia levollisuuden. Ihanan sympaattinen ja kodikas vierailukohde, joka kieltojen sijaan tarjoaa mahdollisuuksia "Tervetuloa aitaukseemme", "Saat silittää." Peikkorinteessä asuvat eläimet ovat selkeästi tottuneita lasten kanssa oleiluun ja vähän tiukempiinkin rutistamisiin ja läheisiin likistyksiin, mikä tekee meille lapsiperheenä paikasta turvallisen oloisen. Sellaisen, jossa oma olo pienten tyttöjen äitinä on luottavainen - nuo eläimet ottavat lasten hellyyden lämmöllä vastaan.

Peikkorinteestä on tullut paikka, jonne me palataan perheenä ja ystävien kanssa toistuvasti takaisin. Palataan sinne ihastelemaan pihapiirin tunnelmaa; omenapuuhun kiinnitettyjä lukuisia lyhtyjä, mummonmökin yläkerran ikkunasta kurkistelevia vanhoja nalleja ja elävää, kotieläinpihaksi älyttömän siistiä pihapiiriä. 

Tytöille - ja ilmiselvästi yhteistä kesäpäivää kanssamme viettäneelle ystäväperheellekin - yksi ehdottomista suosikeista on kanien aitaus. Kiltit luppakorvakanit antavat silittää ja nauttivat rapsuttamisesta, eivätkä hevin hätkähdä, vaikka lapset kulkevat heidän perässään vähän nopeammin askelinkin.

 

Koska Peikkorinteessä vierähtää sen leppoisan tunnelman takia helposti pitkään, on kaniaitauksen vieressä muuten mahdollisuus omien makkaroiden grillaamiseen ja eväiden syömiseen. Mahottoman mukavaa, etten sanoisi.

Kiinnostaisiko päivä eläintilan lapsena? Takuulla. Tänä keväänä lapset voivat jäädä Peikkorinteen isäntäväen seuraksi päiväksi tutustumaan eläimiin ja kotieläinpihan arkeen ja osallistua eläinten hoitamiseen. Lapset voivat tehdä kotieläinpihan töitä kananmunien keräämisestä ponien harjaamiseen ja vuohien kantamisesta eläinten ruokkimiseen.

 

Hihkuin itse tästä mahdollisuudesta jo siitä alkuvuonna lukiessani. Nyt tän kesän ekan käyntimme yhteyteen osui joidenkin lasten vierailupäivä, jota päästiin sivusilmällä vaivihkaa seuraamaan. Neiti neljävee innostui ajatuksesta paljon ja erityisesti kuulemma siitä, että hän saisi kantaa pieniä kilejä ja taluttaa ponia tarhaan. Samana iltana asiaa enemmän pohtiessaan hän lisäsi, että kai siihen kuuluu kanienkin hoitamista ja sylissä pitämistä. Vakuutin, että kyllä kuuluu - ruuan ja välipalan lisäksi. Heinäkuussa hän saa lähteä ystävänsä kanssa viettämään päivää eläinten kanssa ihanassa pihapiirissä.

Tämä vuosi on ennen työhön paluutani on meidän perheessä aikaa unelmien toteuttamiselle. Toteutumiselle. Osin sen tarkoittaa sitä, että vuoden aikana halutaan nähdä mahdollisimman monta kotimaan erinomaista lapsiperhekohdetta ja tutustua lasten ehdoilla juuri sellaisiin paikkoihin, joissa kaikki viihtyvät. Paljon ollaan kierretty ja nähtykin, ja osataan antaa arvo sille työlle, jota erilaisissa vierailukohteissa tehdään viihtyvyyden puolesta. Silti mä jotenkin liputan tän Peikkorinteen puolesta vilpittömästi tosi paljon. Peikkorinteessä lepää meinaan omakin mieli. Viime kesäisestä vierailustamme voit muuten lukea täältä.

 

Ilman siis mitään kaupallista sidosta suosittelen vilpittömästi - jos etsitte sympaattista pientä vierailukohdetta lapsiperheelle, ja sellaista, jossa teillä vanhempina on luottavainen olo vieraidenkin eläinten keskellä, menkää, tutustukaa ja viihtykää.

Ai niin, tule mukaan seuraamaan kesän seikkailujamme - retkeilyä, kotimaan matkailua, askartelua ja arkista puuhastelua leikkimökistä hiekkalaatikolle. Löydät Teehetkien koti-blogin Facebookista ja Instagramista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom... Lauluja voisi toki laulaa pidempäänkin, mutta sadepäivinä tuppaa ainakin meidän tytöillä kierrokset nousemaan siinä määrin, että jossakin vaiheessa on hyvä kurkistaa kotioven ulkopuolelle edes hetken. Tällä kertaa tytöt saivat itse päättää, mitä halusivat sateen ropistessa tehdä.

 

Porvoossa kiertää kesäisin maksuton kesäbussi-Rinkeli, jonka kyytiin voi hypätä tietyiltä pysäkeiltä ja kiertää sen kyydissä kaupungilla maisemia katsellen. Kyse on varsin tavallisesta pienestä bussista, mutta tytöillä siihen liittyy jo viime kesältä jotakin erityisen kiehtovaa. Liekö sen takia, että he siirtyvät poikkeuksetta paikasta toiseen takapenkin turvaistuimissa ja matkustaminen bussissa on siksi harvinaista ja jännittävääkin. Sadepäivän matkalle lähdettiin siis bussilla.

"Mennäänkö me kirkkoon?", kysyvät tytöt usein. Porvoon kaunis, arvokas tuomiokirkko näkyy kotimme takapihalta uljaasti mäellään kohoten, mutta lapset eivät muista muutamia käyntejään siellä kastejuhlissa tai häissä.

 

Lapsen silmin moni asia näyttää kovin erilaiselta kuin aikuisen. Kirkon penkkien pyöreät muodot, taulujen kultaiset kehykset, alttaritaulun värit, suuret urut ja THE kastemalja. "Mut kasteltiin tuossa, sua ei", totesi kohta kolmevee topakasti isosiskolleen. Asiasta on keskusteltu kotona, ja olikin mukava päästä näyttämään lapsille paikat, jotka he ovat nähneet vain kuvissa. Tuossa teidän äiti ja isä seisoivat, kun menivät naimisiin, tuossa penkissä istuivat mummo ja vaari, tuossa vieressä famo ja fafa. Tuomiokirkko on muuten esitelty virtuaalikierroksena, käyhän kurkkaamassa upeaa kotikirkkoamme.

"Voisko nyt olla joku lastenkin juttu?" Tennarit märkinä kipaisimme Vanhan Porvoon sateen kastelemia, liukkaita mukulakivikatuja Riimikkoon. Kutsuvan erilainen, laadukas lelukauppa lumoaa kerta kerran perään ja katse pysähtyy ihaillen niin nukkekotimaailman miniatyyreihin kuin ihanan sisustuksellisiin lasten sisustustuotteisiin ja leluihinkin. Riimikossa on mun mielestä erityisen kiva valikoima esimerkiksi palapelejä ja roolivaatteita sekä sellaista pientä tavaraa synttärilahjoihin ja muihin muistamisiin.

"Kyllä mä pysyisin sen selässä, pitäisin lujasti vain tukasta kiinni, jos se juoksis", vakuutti pian viisivee, kun päätettiin päiväkierros läheiselle hevostallille sateen tauottua. Esikoisen ollessa vajaa 3-vuotias, hän kävi joitakin kertoja ratsastamassa poneilla heppatytön taluttaessa ne parit kymmenet metrit edestakaisin. Nyt pitäisi kuulemma päästä taas, kaverin kanssa. Heppatallit eivät ole ihan mun juttuni, sillä arastelen viuhuvia häntiä ja jättimäisenä louskuttavia hampaita. Tyttöjen takia täytynee kuitenkin jossakin vaiheessa rohkaistua.

Sadepäivät ovatkin välillä siis ihan kivoja - ja kotikulmillakin on paljon nähtävää, kun avaa silmänsä. Edelleen mulla on tosin listauksessa "101 asiaa, joita voi tehdä sadepäivinä". Tälle kesälle näyttää olevan sille listalle tarvetta.

- - - -

Hyppää mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Kommentit (1)

Heinähattu
Liittynyt28.4.2016

Juuri samaa olen alkukesän aikana pohtinut - ei tarvi aina lähteä kauaksi. Muistan, kun pari vuotta sitten kysyin nyt 9-vuotiaalta Valtolta, mitä hän toivoo kesälomalta. "Joka päivä uimaan!" Viime kesänä oli sama vastaus. Tänä vuonna jo tiesin vastauksen, mutta siltikin tietysti kysyin. Ja edelleenkään tuon isompia toiveita ei ole.
Tänä kesänä päätettiin yhdessä ottaa tavoitteeksi kiertää täällä Vaasassa mahdollisimman monta eri rantaa ja vähän vertailla niitä. "Etsitään se paras uimapaikka!" No, toistaiseksi minua toive ei ole motivoinut, kun rantapäiviä ei ole ollut kovin montaa. Mutta vielä on kesää jäljellä!
Eilen lähdettiin sadepäivää pakoon uimahalliin. Pelasti päivän!
Ihanaa kesää teille! ❤

Oma blogini on Heinähattu, Valto ja Viljo.
Meidät löytää myös Facebookista ja Instagramista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Veikkaan, että sinäkin toivoisit saamasi asiakaspalvelun tuntuvan kokemuksena tältä? Siltä, mikä hymyilyttää ja naurattaakin, tuntuu kotoisalta? Saa ehkä vähän jopa nojautumaan luonnollisesti lähemmäs? Että astuessasi sisään liikkeeseen, siihen perinteiseen kivijalkamyymälään, sinulla on jo ovenkahvaan tarttuessasi tunne, että tässä paikassa tunnet olosi tervetulleeksi.

 

Onnistunut asiakaspalvelu on kultaa. Se on ihan mielettömän tärkeää itseasiassa. Ollaan usein puhuttu ystävien kanssa siitä, että nyt, kun niin moni hankinta on itselläkin siirtynyt nettiin ja verkkokaupat kuljettavat tarvittaessa kotiin niin vaatteet, harrastusvälineet, kodin tarvikkeet kuin ruuatkin, perinteisistä myymälöistä odottaa ennen kaikkea hyvää palvelua. Sitä, että tulee huomatuksi, nähdyksi ja että saa esimerkiksi siltä ruokakaupan kassalta aidosti kohteliaan tervehdyksen. Juuri se kun useimmiten nousee perinteisen kaupan lisäarvoksi.

 

Meidän kotikaupunki Porvoo on kaupunki, johon rakastuin kymmenen vuotta sitten tänne muuttaessani. Jokainen tietää tunnelmallisen, idyllisen vanhan Porvoon puurakennuksineen ja kodikkaine kahviloineen, jonne istahtaa ostoskierrosten lomassa. Erityisesti kesäisin ihanan kaupungin matkailijoille. Vanhan Porvoon rinnalla täällä on paljon muutakin - erinomaisia kala- ja lihakauppoja, hyvin hoidettuja kukkakauppoja ja puutarhoja, monipuolinen karkkiteollisuus herkkusuille ja hurjan monta laadukasta ravintolaa. Saaristo ja kaunis luonto harrastusmahdollisuuksineen, Taidetehdas tapahtumineen.

 

Olen itse viime kuukausina yrittänyt tietoisesti etsiä oman kotikaupunkini helmiä. Helmiä isolla Hoolla. Niitä, joissa kannattaa vielä pistäytyä paitsi ihanan, usein yksilöllisemmänkin valikoiman, myös erinomaisen asiakaspalvelukokemuksen takia. Niitä, joissa muutoin paljon suosimani nettikaupat jäävät vain varjoiksi taustalle.

 

 

Yksi niistä on ihana Welmans, vanhan Porvoon tunnelmallisilla kujilla sijaitseva koti- ja keittiöliike. Juuri sellainen kauppa, jossa jo ovella tuntee olonsa tervetulleeksi, huomatuksi. Kauppa, jonka vanhat lattialankut vievät sinne satojen vuosien takaiseen tunnelmaan, joka tässä kaupungissa on ollut. Lattialankut, joita pitkin voi kiireettä siirtyä tutkimaan kauniita sisustustavaroita niin omaa kotia ilahduttamaan kuin lahjaksikin.

 

Tajusin kuitenkin joku aika sitten, että ihan se tärkein juttu esimerkiksi Welmansissa asiointiin on oikeastaan halu tuntea hetken olevansa asiakkaana tärkeä. Heillä on kaunis esillepano, laadukkaita tuotteita ja teekupit, joihin olen ihan koukussa, mutta ennen kaikkea siihen ovenkahvaan tarttuessani tiedän, että mut kohdataan hymyllä ja tervehtien.

 

Erinomainen asiakaspalvelu - milloin se muuttui itsestäänselvyydestä harvinaisiksi helmiksi? Eikö sen, että nettikaupat valtaavat helppoudellaan, valikoimien laajuudella ja usein edullisuudellaankin kivijalkakaupoilta tilaa rakettimaisella kiidolla, tulisi olla entisestään kimmoke pyrkiä luomaan mieleenpainuva kohtaaminen kivijalkamyymälöissä? Sille, että riippumatta helpoista nettikauppavaihtoehdoista ja kotiinkuljetusmahdollisuuksista, haluan käydä katsomassa kotikaupunkini ja naapurikaupunkien valikoimaa. Tavata yrittäjän, jolle saan kasvot ja tuntea ne vanhat lattialankut tennareideni alla.

Hmm. Onneksi on heitäkin, jotka ovat sen oivaltaneet. Kesä on mahtavaa aikaa tutustua täällä kotimaassa pitkinä valoisina iltoina, aurinkoisina viikonloppuina ja rentouttavina kesälomapäivinä erilaisiin pieniin myymälöihin, kahviloihin ja kauppakujiin. Käydä ostamassa irtojäätelö ja istahtaa kiireettä. Tule jo, kesä. 

- - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista sekä lähes päivittäisine kuvatarinoineen Instagramista. Tule mukaan seuraamaan arkeamme.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapset ja kulttuuri? Nukketeatteria, lastenteatteria, musikaaleja tai vaikkapa konsertteja? Vaikeasti tavoitettavaa, liian kallista kotona oleville vanhemmille lapsineen ja mitä todennäköisimmin tylsääkin? Jos ei äidille, niin ainakin lapselle? Eihän se vaahtosammuttimen kokoinen kuitenkaan pysy aloillaan ja esitykseen keskittymisen sijaan saat takuulla olla toistuvasti keskustelemassa säännöistä. Right?

 

Kotikaupunkini Porvoon kulttuuripalvelut on ottanut arvostettavalla tavalla yhdeksi vahvaksi painopistealueekseen lapset. He näkivät perinteiset uskomukset toisin ja antoivat pienillekin mahdollisuuden kulttuurielämyksiin ja -kokemuksiin. Meille kaupungin lapsiperheille on tuotu sarja laadukkaita, kiertäviä lastenteattereita oman kaupungin Taidetehtaalle, jolloin tavoitettavuus on ollut joka ikisellä. Teatteriesityksen nimellinen kahden euron kustannus ei ole sellaisenaan rajannut pois edes suuria päiväkotiryhmiä. Päiväkotilapsia on itseasiassa saapunut esityksiin paikalle bussilasteittain. Kun lapsia on istunut vieri vieressä lattialla koko salillinen, on joku saattanut joskus häärätä tai höpötellä omia juttujaan kesken esityksen. Silti ne kymmenet, lähemmäs sadat lapset ovat nököttäneet pääsääntöisesti tarkkaavaisina esitystä seuraten ja siihen eläytyen, ketään sen enempää häiritsemättä tai edestakaisin kulkematta. Juuri teatterimaisen arvokkaasti, kuten me aikuisina odotamme. Ihan oma asiansa toki on se, olisiko näistä joihinkin sopinut aloillaan istumisen sijaan vaikkapa tanssahtelu musiikin tahtiin pienten jalkojen tömistellessä tahdissa lähes hiiskumattoman hiljaisuuden sijaan.

 

"Maailman tärkeimmälle yleisölle" on ollut täällä Porvoon Taidetehtaalla arkipäivisin esitettävä sarja laadukkaita, kiertäviä lastenteatteriesityksiä läpi vuoden kuten Turun Linnateatterin Herra Hakkarainen harrastaa, Teatteri Hevosenkengän Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri ja Nukketeatteri Ofelian Reetu ja Lola. Ennen pääsiäislomia oli vuorossa Teatteri Vantaan Viirun syntymäpäivä ja nyt pääsiäispyhien päätteeksi olemme menossa koko perheen voimin katsomaan Teatteri Taruman tuotannon Ruutitrulli ja Illintilli: Suuren pääsiäismunan salaisuus.

 

Arvostan, ja vielä toistamiseenkin todettuna - arvostan. Mieletöntä saada kotikulmille vaihtelevaa lastenkulttuuria, moninaista tarjontaa nukketeatterista teatteriin. Harvassa kaupungissa tuskin on omin toteutuksin aktiivista lastenteatteria, joten nämä kiertävät teatterit ovat helmiä. Uskomusten sijaan helposti tavoitettavaa, (kaupungin toki osin tukemana) edullista ja ainakin näillä kokemuksilla viihdyttävääkin. Olen kokenut tämän erinomaisena mahdollisuutena kasvattaa lapsia siihen, että kulttuuri voi olla luonteva osa arkea - ja että siinä missä voi toivoa uimahallireissua tai sisäleikkipuistoaikaa, voi toivoa lastenteatteriesitystä tai konserttia.

 

Sitä paitsi esitykset jättävät ajatuksia jälkeensä. "Ei ole hyvä olla ihmisen yksin. Mutta kun minulla on sinut ja sinulla minut, niin on hyvä olla", totesi Pesonen Viirulle vain muutama päivä sitten. Asiasta juteltiin kotimatkalla, sillä se oli tarttunut esityksen lomasta tarkkaavaiselle nelivuotiaalle. "Se huolehti Viilu-kissasta", viittasi kaksivuotias samana iltana nukkumaan mennessään. Esitys oli jäänyt mieleen. Osana lapsen luontevaa arkea.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.