"Äiti, mä osaan ite", totesi neljävuotias ja marssi apteekin reseptitiskille. Antoi lääkereseptit ja kelakorttinsa äidin lompakosta, ja istahti tuoliin. "Mulla on korvatulehdustauti ja kurkussa joku pöpö, ankiina. Äiti sanoi, että sä autat."

 

Neiti istui tuolissaan senkin ajan, kuten apteekin puolesta sekoitettiin antibiootteja ja äiti etsi vitamiineja koko perheelle "Ei kesken kaiken voi lähteä, pitää odottaa niin kuin on sovittu."

 

Terveisiä siis toipilaskodista. Me napattiin viikonloppuvieraiksemme korvatulehdus ja angiina. Tässä vaiheessa onneksi näyttää siltä, että Burana ja muut särkylääkkeet saadaan laittaa syrjään ja kuumemittarikin nostaa takaisin hyllylleen, sillä antibiootit purevat nopeasti.

 

 

Olinpas hurjan ylpeä meidän esikoisesta koko lääkärireissun. Kipeistä korvistaan ja kuumeestaan huolimatta hän hoiti lääkäriasioinninkin käytännössä itse. Oltiin sovittu, että hän kertoo itse lääkärille sen, miksi me ollaan lääkäriin tultu ja mistä hän on kipeä. Kipeät korvat, kuume ja kurkkukipu tulivat napakasti. Perään hän lisäsi, että vähän vatsakin on kipeä, mutta se voi johtua siitä, ettei syönyt aamupalaa ihan kunnolla.

 

Apteekkireissu heti perään meni samalla tavalla mallikkaasti. Mä seurasin käytännössä viereltä, kuuntelin annostukset ja hoito-ohjeet sekä vilautin pankkikorttiani. Muutoin hän kertoi asiansa ja antoi eteenpäin reseptipinonsa. Lääkekassin sain kyllä kantaa, tyttö keskittyi jo siinä vaiheessa uuteen vilkkuvaan hammasharjaansa. Asiointiin sisältyi ripaus haikeutta - lapset kasvavat kyllä hurjaa vauhtia. Oppivat itsenäiseksi, juuri kuten me heitä siihen opetetaankin, mutta samalla lakkaavat yhä enemmän tarvitsemasta meitä vanhempia arjen asioissa. Nousevat hiljaa siivilleen.

 

Lääkärikäyntiä edeltävänä iltana tulikuumaa lasta sylissä pitäessäni eivät ajatukset olleet ihan yhtä valoisia. Odotettu perheen yhteinen viikonloppu lähestyi ja meillä nämä sairastumiset ovat lähes poikkeuksetta tarkoittaneet viikkojen kierrettä koko perheen läpi käyden. Monta rauhatonta yötä, monta levotonta päivää ja oman sylipaikan etsimistä silloin, kun toinenkin haluaisi kömpiä juuri samaan pieneen koloseen.

 

Tänään onneksi näyttää siltä, että tästä selvittiin vain yhden sairastumisella ja nopeasti tepsivällä lääkekuurilla. Me ollaan jo löydetty hyväntuulista aikaa leipomiselle, satu- ja leikkihetkille ja askartelulle. Tänään varovaisesti ulkoilullekin.

 

Silti - julkaisen vähän vähemmän valoisissa ajatuksissa hahmottelemani sairastamisbingon. Montako teidän perheessä tyypillisesti osuu kohdalleen?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram