Luin joskus, että ne ihmiset, jotka kirjaavat ylös päivittäin jonkin asian elämästään – sellaisen, josta on kiitollinen tai jonka koki onnistuneen, joka puhututti – kokevat itsensä muita onnellisemmiksi. Kyse ei välttämättä ollut siitä, että heidän elämässään tapahtui sen enempää merkityksellisiä asioita muihin verrattuna, mutta he pysähtyivät. Tiedostivat. Katsoivat päivän päätteeksi taaksepäin ja oivalsivat, että tänäänkin koin iloa, onnistumista, onnellisuutta tai kiitollisuutta. Jopa niistä päivistä, joissa arki tuntui poikkeuksellisen raskaalta, he palauttivat mieleen sen hetken, jolloin aurinko kurkisti pilven takaa. Olkoonkin, että se oli siinä päivässä ehkä yksittäinen.

 

Ajatus jäi mietityttämään. Että osaanko itse riittävästi pysähtyä ja näenkö sen kaiken hyvän, mitä arjessani oikeastaan on. Näenkö käteeni tarttuvan pienen ihmisen käden, ystävän luottamuksellisen katseen, upean aamupäivän tai muistanko tunnelmallisen hetken takkatulen ääressä tai herkullisen lounaan. Ymmärränkö, että jokainen vuoteni kätkee sisäänsä satoja, ellei tuhansia hyväntuulisia, iloiseksi tekeviä asioita ja hetkiä.

 

Uuden vuoden lähestyessä mietin taakse jäävää vuotta ja elettyä elämää yleensä. Mietin kaikkea koettua ja sitä, miten paljon elämässä on hyvää, kaunista, ainutlaatuista. Tajusin, että voisin itsekin kirjata ajatuksiani ylös. Vähän kuin nuoruuden päiväkirjoissa, joita en muuten voi tänä päivänäkään lukea ilman, että posket punottavat nolostumisesta. Sen verran monta teini-ikäisen ajatusta niihin on raapustettu sen elämänvaiheen ihastumisista ja sydämentykytyksistä.

 

Olemme ystävien kanssa jutelleet usein siitä, että lapsiperhearjessa, työn ja perheen rutistuksen lomassa, ehtii harvoin pysähtyä. Kuitenkin juuri sitä aloilleen pysähtymistä tarvittaisiin, jotta näkisi ne arjen kultareunukset. Niinpä perinteisellä printtaa-liimaa-kontaktoi-menetelmällä valmistui ajatuskirjoja myös ystäville. He saivat ne valokuvin kuvitettuna ja omalla nimellään kirjan selkämyksessä vuoden ensimmäisen päivän koittaessa. 365 ajatusta elämästäni.

 

Kirjan sisällä  oli oheinen kirje:
 

Ystäväni,

tänään on vuoden 2017 ensimmäinen päivä. Tietyllä tapaa uusi vuosi antaa eteemme uuden tilaisuuden ja vaikka meillä on historia ja menneisyys, on jälleen mahdollisuus katsoa eteenpäin, tehdä asioita toisin tai vieläkin paremmin. Tai elää juuri niin kuin nyt onnellisina elämme.

Luin joskus, että ne ihmiset, jotka kirjaavat ylös päivittäin jonkin asian elämästään – sellaisen, josta on kiitollinen tai jonka koki onnistuneen, joka puhututti – kokevat itsensä muita onnellisemmiksi. Kyse ei välttämättä ollut siitä, että heidän elämässään tapahtui sen enempää merkityksellisiä asioita muihin verrattuna, mutta he pysähtyivät. Tiedostivat. Katsoivat päivän päätteeksi taaksepäin ja oivalsivat, että tänäänkin koin iloa, onnistumista, onnellisuutta tai kiitollisuutta. Jopa niistä päivistä, joissa arki tuntui poikkeuksellisen raskaalta, he palauttivat mieleen sen hetken, jolloin aurinko kurkisti pilven takaa. Olkoonkin, että se oli siinä päivässä ehkä yksittäinen.

Ajatus jäi mietityttämään. Että osaanko itse riittävästi pysähtyä ja näenkö sen kaiken hyvän, mitä arjessani oikeastaan on. Näenkö käteeni tarttuvan pienen ihmisen käden, ystävän luottamuksellisen katseen, upean aamupäivän tai muistanko tunnelmallisen hetken takkatulen ääressä tai herkullisen lounaan. Ymmärränkö, että jokainen vuoteni kätkee sisäänsä satoja, ellei tuhansia hyväntuulisia, iloiseksi tekeviä asioita ja hetkiä.

Nyt meillä on edessä jälleen ne uudet 365 päivää. En tehnyt uuden vuoden lupausta, en asettanut huimia tavoitteita tai nostanut rimaa niin korkealle, että saan kurottaa sitä kohti joka päivä. Ajattelin olla onnellinen, tyytyväinen arkeeni. Tehdä jotakin uutta tulevaisuuteni eteen, mutta ennen kaikkea pysähtyä. Edes sen teehetken verran päivässä.

Otan yöpöydälleni kirjan, johon kirjaan yhden ajatuksen tai sanan päivittäin. Asian, joka juuri sinä päivänä lämmitti sydäntä tai sai oivaltamaan jotakin uutta. Asian, joka puhututti. Toivon, että sinäkin olet tänä vuonna onnellinen. Ehkä myös kirjaten sen yhden pienen ajatuksen päivittäin?

 

- -

Teehetkien koti ajankohtaisine päivityksineen löytyy myös Facebookista ja kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram