"Oi kuusipuu, oi kuusipuu" tapailen mielessäni perinteistä joululaulua, kun katson, miten paljon tytöt ovat halunneet askarteluideoiden seasta poimia viime aikoina erilaisia talvisia ja jouluisia puita omaan toteutukseen.

 

Toisaalta puu ja luonto ovat pienelle askartelijalle kiinnostavia, kun meillä Suomessa nämä vuodenajat kuitenkin ovat ilahduttavan erilaisia. Ei tarvitse oman inspiraation lähteenä käyttää sitä ainoaa vaaleanpunaista valtoimenaan kukkivaa magnoliaa tai palmua, jonka latvaan ei voi katsoa ilman, että aurinko lähes häiritsevästi häikäisee ;)

Syksyllä ihmeteltiin ruskan värikkäitä sävyjä ja hyödynnettiin sitä värimaailmaa ja teemaa toistuvasti. Nyt lumi ja joulu kimaltavine koristeineen kiehtovat. Oheiset kymmenen puuta erilaisine toteutuksineen ovat elämistä tässä hetkessä - joulukuun alussa, jolloin kevyt lumivaippa toistamiseen peittää paikoitellen maata ja joulun odotus on käsin kosketeltavissa.

Luminen puu kädenjäljellä (+ranteella) sekä sormenjäljillä lisää lunta. Erityisen mukavaa silloin, kun ensin maalataan tausta itse vesivärein ja osallistutetaan siihen perheen isäkin ;) Hän, joka sanoo, että arvostan ja tykkään, mitä teette, mutta tiedättekös, että tämä on oikeasti teidän juttunne enemmän - ja silti huomaa istuvansa maalipensseli kädessään neiti kaksiveen seurana.

 

Liimapuu, johon huurteisuus tehdään suolalla. Me kokeiltiin sokeriakin, mutta se ei toiminut. Sokeri jäi mitäänsanomattoman kiteiseksi. Jokaisen lapsen lempipuuhaa - liimaa vapaasti ja ripottele kiteitä pinnalle. Vielä kun malttaisi odottaa kuivumista ennen kuin tökkii liimaan pikkukätösillään.

Leikkaaminen on meidän molemmilla tytöillä; 2v3kk ja 4v1kk tällä hetkellä tosi kiinnostavaa. Erityisesti nuoremmalla, joka säilyttää omia saksiaan askartelupöydällä hyllylle nostamisen sijaan ja toteaa topakasti "vauvasakset, ei haittaa, saa leikata." Pumpuli ja jämälangan pätkät ovat muuten myös aika kivoja materiaaleja hyödyntää ja löytyvät useimmiten joka kodista.

Meille kulkeutui pino vanhoja, haurassivuisia kirjoja jokunen aika sitten. Repiminen ei liene ihan eka ajatus kirjoja saadessasi, mutta tässä tapauksessa se oikeasti koitui niiden parhaaksi hyötykäytöksi. Joulukortti-ideana, pakettikorttina tai vaikkapa pieniin kehyksiin laitettuna helppo toteutus, joka meidän tapauksessa tehtiin kangastilkun päälle.

Koska meillä ollaan kirjoista ja niiden hyvänä pitämisestä tosi tarkkoja, hieman vaikeampaa oli lapsille selittää, miksi juuri poikkeuksellisesti näistä kirjoista saa sivun, jos toisenkin repiä, mutta omista Siireistä tai Kerttu ja Lauri-kirjoista ei.

 

Niin, ja napit ovat, niin kuin olen aiemminkin monesti viitannut, meidän askarteluissa todellinen koukutus. Talven aikaan niistä voi kasailla myös huurteisen lumisia tai perinteisen jouluisia puita - ja ihan mitä vain kaunista, jos minulta kysytään. Meidän tytöt ovat yhtä koukuttuneita, vai pitäisikö sanoa napittuneita kuin äitinsä (ja pari sukupolvea ylöspäin jo edesmennyt isomummonsa), sillä he voivat istua lattialla pitkään, reilun tunninkin, nappeja lajitellen ja katsoen. Käyvät keskenään keskustelua siitä, millaisia löytävät ja isosisko opettaa pikkusiskolleen värejä ja muotoja.

 

Omaksuin itse käsillä tekemisen jo varmaan äidinmaidosta vastasyntyneenä, sillä koko perheeni ja sukuni on löytänyt kädentaidoista omien arkirutiiniensa lomaan irtiottojen, hengähdystaukojen ja luovuuden paikan. Kalusteiden nikkaroinnista pellavaliinojen kutomiseen, virkkaamisesta ja kutomisesta taulujen maalaamiseen ja kellojen veistämisestä savitöihin. Tai katsokaa vaikka pikkusiskoani, jonka luovuus ompelussa ja sisustamisessa on kerrassaan ihmeteltävä.

 

Toivon, että lapsillemme jää yhteisestä tekemisestä paitsi ymmärrys ja usko siihen, että heillä on taito toteuttaa upeita asioita siihen ryhtyessään, myös tunne siitä, että kädentaidot yhtenä asiana sitoivat perhettä yhteen ja tarjosivat mukavan lämmintunnelmaisia hetkiä vaihtaa ajatuksia kaikesta.

Blogissa on joulukuun ajan askarteluideoita esittelevä joulukalenteri. Tervetuloa mukaan joulutunnelmaan perheen touhujamme seuraamaan ja itsekin toteuttamaan.

Teehetkien koti löytyy ajankohtaisine päivityksineen myös Facebookista ja kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram