Porvooseen satoi viime yönä paljon lunta. Valtavan paljon. Siinä määrin, että mies sai tehdä aamulla lumitöitä lähes tunnin ennen töihin lähtöään.

Päivän keskustelluin asia on ollut hiihto. Sukset. Omat sukset. Nelivuotiaalla isosiskolla on ollut sukset nyt parisen vuotta. Ne ovat jäämässä lyhyiksi, mutta niillä voi kuulemma vielä oikein hyvin hiihtää. Se ei tosin sovi pikkusiskolle, joka hänkin tahtoisi omat sukset, jotta voisi hiihtää samaan aikaan. Pikkusisko on tarkkaan kuuntelevana kuullut keskustelun siitä, että sukset ovat pienet ja ne jäävät aikanaan hänelle. Aikakäsite ”sitten aikanaan” on tosin vieras. Hän tahtoisi ne heti.

 

Olin jo viime viikolla sitä mieltä, että aurinko heijastui lumelta kuin keväisin ja tämä talvi timantteina kimmeltävine lumihankineen on pian takana. Että pulkat, potkukelkat ja sukset saa pakata lähiviikkoina autotallin perukoille odottamaan taas seuraavaa talvea ja ensilunta. Tänään ja sääennusteen mukaan olen muuttamassa kantaani. Talvi näyttääkin jatkuvan,  runsaslumisenakin kenties. Talvikuukausiahan on toki vielä useampi jäljellä.

 

Kahden hyvinkin samanikäisen ja samankokoisen lapsen kanssa tulee muuten aika usein vastaan sama pohdinta. Hankkiako yhdet vai kahdet lähes samankokoiset sukset tai luistimet? Hyväksyttävä, että mitä todennäköisimmin ne tässä vaiheessa ovat käytössä vain talven, enintään kaksi. Tarvitaanko kaksi rattikelkkaa vai pärjäisikö toinen tavallisella pulkalla? Toisaalta on mukavaa viettää yhteisiä ulkoilupäiviä siten, että molemmat lapset voivat tehdä samaa – luistella samaan aikaan tai opetella hiihtoa yhtäaikaisesti. Yksillä välineillä toinen joutuu sitä paitsi aina odottaa. Useimmiten se pikkusisko. Toisen hiihtäessä toinen kyllästyy oman vuoronsa odottamiseen ja hiihtourakkansa valmiiksi saanut ei enää jaksaisi odottaa hiihtämiseen makuun vasta päässyttä. Se, että välineet ovat toimivat, ovat edellytys liikkumisen iloon. Se, jos mikä on lapsillakin tärkeää.

 

Miten te olette näitä välinejuttuja ratkaisseet?

Kommentit (2)

Vierailija

Meillä on lapset hyvin pienellä ikäerolla (11kk).

Pienempi on ottanut nyt viimeaikoina melkoisia kasvupyrähdyksiä ja käyttää monessa asiassa samaa kokoa kuin tasaisemmin kasvanut isoveljensä.

Kyllä meillä on ostettu molemmille omat harrastusvälineet (sukset, halli sekä ulkojää luistimet, stigat, pulkat, liukurit yms). Ostammehan me heille myös omat vaatteet vaikkakin se tarkoittaa, että tänä talvena ostettiin molemmille samankokoiset kengät.

Mielestäni jos haluaa kaksi (tai useamman) lapsen pitää heidän antaa myös kasvaa omana yksilöinään eikä isosisaruksen varjossa. Ja kaikista ihaninta on kun voi koko perhe lähtee yhdessä esim luistelemaan/hiihtämään.

Kun välineet jää pieneksi niin ainahan ne saa eteenpäin menemään.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Meillä on hyvin samankaltainen tilanne aavistuksen isommalla ikäerolla, 1v10kk.
Ollaan myös hankittu molemmille omat välineet luistimista pulkkiin ja pyöriin. Koetaan nimenomaan tärkeäksi, että voidaan opetella luistelua yms. samanaikaisesti ja tehdä asioita koko perhe yhdessä. Sanoit myös tosi hyvin, että lasten on saatava kasvaa omina yksilöinään.

Sukset ovat tähän saakka toimineet yhteisinä, kun kuopus on pääosin hiihtänyt mun kanssani niinä päivinä, kun esikoinen on ollut päiväkodissa. Tällä talvilomaviikolla todettiin kuitenkin, että tarve on tullut kaksille suksille. Olkoonkin, että on jo helmikuun loppu.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram