Kyyneleitä, pettymystä, iloa ja ylpeyttä. Pojan aloitus päiväkodissa meni toisaalta odotetusti, mutta toisaalta sai aikaan niin paljon syyllisyyden, ja muita negatiivisia tunteita, että piti oikein miettiä koko jutun järjellisyyttä!

Tässä jutussa vinkataan, miten päivähoidon aloitus sujuisi mahdollisimman vähillä itkuilla. Taisin kuvitella, että Poika reagoisi päiväkodin aloitukseen hiukan lievemmin. Olin ollut jo muutaman viikon töissä. Lapset saivat olla kotona, kun heitä hoitamaan tuli tuttu äitiystävä, apunaan oma taaperonsa. Poika oli siis tottunut olemaan erossa äidistä – ja olihan hän jo tätä ennen ollut isovanhempien hoidossa kodin ulkopuolella.

Mutta kun päivähoito alkoi päiväkodissa, mä tein asiat juuri niin kuin ei pitäisi. Oltiin yhdellä tutustumiskäynnillä ja sen lisäksi toisella käynnillä, kun kävin tekemässä päivähoitosopimukset. Se, mitä emme tehneet, oli – tutustuneet Pojan ryhmän aikuisiin. Saati lapsiin. Sessellä on omassa ryhmässään yksi tuttu ystävä, Pojalla ei ketään.

Kun Poika sitten jäi itkemään ensimmäisinä hoitopäivinä, oloni oli aivan kauhea. Kyyneleet nousivat silmiin päiväkodilta pois lähtiessä. Töihin ajaessa on ollut aikaa kelata kaikenlaista. Miksi mun piti mennä nyt jo töihin? Miksen olisi vielä jäänyt kotiäidiksi? Miksen käyttänyt aikaa eri vaihtoehtojen pohtimiseen? Pojalle selvästi sopisi parhaiten se, että saisi olla kotona, vaikka kävisinkin töissä muutamana päivänä. Olisihan sitä voinut löytää kotiin lastenhoitajan pidemmäksikin aikaa.

Tunteet vaihtelivat harmista, pettymyksestä ja suuttumuksesta kysymyksiin, että mitä järkeä tässä on? Miksi kiduttaa itseäni ja tuottaa lapselleni tarpeetonta mielipahaa? Miksen käyttänyt aikaa siihen, että olisimme rauhassa tutustuneet päiväkotiin, lapsiryhmään, aikuisiin ja päiväkodin tiloihin?

Ensimmäinen viikko meni näitä ajatuksia läpikäydessä. Vieläkin mietin, että jos nyt saisin päättää, tekisin asiat toisin. Ensisijaisesti venyttäisin töihinpaluuta. Toiseksi käyttäisin enemmän aikaa päivähoitopaikkaan tutustumiseen.

Eihän Pojalla tietenkään mitään hätää ole. Jo ensimmäisenä päivänä itku oli loppunut nopeasti ja eri tilanteet hoituivat hyvin syömisestä ulkoiluun. Päiväunille Poika on mennyt ilman itkuja koko ajan, hän höpöttelee yläsängyssään ja kertaa aamupäivän tapahtumia ennen unen tuloa. Ja mä taas liikutun joka kerta kun kuulen miten hyvin kaikki menee. Niin reipas pieni ihminen, äiti on susta ihan hirveän ylpeä!

Miten teillä on mennyt päivähoidon aloitus?

Oletko huomannut, että blogiani voi seurata myös Facebookissa ja Instassa!

Päiväkodin aloituksesta ovat kirjoittaneet Blogiyhteisössämme myös:

Hurlumhei - Raivareita, painajaisia, huolta ja hermoilua

Kivakupla  - Päiväkoti alkaa huomenna

Ihanasti Sopiva - Lentopusuissa on taikaa

Teehetkien koti - Kuopus päiväkodin aloittajana

Puhu Muru - Kuopuksen päiväkodin aloitus

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram