Aika tarkkaan kuukausi sitten kirjoitin täällä, itse aloittamastani haasteesta Someton Sunnuntai! Se toistuu joka kuun viimeisenä sunnuntaina ja - aivan oikein - koittaa taas tänä viikonloppuna! Tarkkoja lukuja en tiedä, lähtikö tähän mukaan muita kuin äitini, anoppini ja pari ystävääni, mutta mun Someton Sunnuntai meni tammikuussa näin:

Olimme Isäihmisen ja ystäväpariskuntamme kanssa Helsingin-reissulla. Mulla oli puhelimessa muistutus lauantaina keskiyöllä ja kun se pärähti päälle, istuimme juuri oluella jossain pubissa. Eipä me oltu oikeastaan sometettu sitä ennenkään, joten ei ollut vaikeaa aloittaa some-lakkoa. Puoli kahden maissa palasimme hotellille ja katselimme jonkin aikaa Netflixiä ennen kuin nukkumatti tuli.

Aamupalalle lähdettiin yhdeksän maissa - minä ja Isäihminen. Hän lähti ennen minua takaisin lepäämään, minä hain vielä amerikkalaisia pannukakkuja ja vaahterasiirappia! Seurailin aamiaisen kulkua, henkilökuntaa, joka oli erittäin ystävällistä ja palvelualtista, pikkupoikaa, joka isänsä sylissä nojasi tämän olkapäähän ja katseli jonnekin unisin silmin, kun isä otti automaatista appelsiinimehua. Katselin vielä ympärilleni hienossa aamiaissalissa ja nautin pannarini loppuun.

Kotimatkalla Onnibussissa oli väsynyttä väkeä. Muu seurue alkoi yksitellen nuokkua, minä tuijottelin vielä ikkunasta moottoritien varren lumisia puita ja päässä soi joku Apulannan biisi. Perillä haettiin lapset mummulasta ja kebabia kebab-ravintolasta. Lasten kanssa autossa odotellessa keskusteltiin Sessen kanssa väreistä: "mun lempiväri on keltainen, mikä on sun lempiväri, äiti?" "No, varmaan viininpunainen." "Ei, kun sun lempiväri on turkoosinpunainen!" tokaisi tytär.

Puhelinta vilkaistessa WhatsAppissa oli parikymmentä viestiä kolmesta keskustelusta. No, ne ehtii huomennakin lukea, ajattelin. Yksi viestiketju on ainakin mammayhdistykseltä, toinen on matkaseuralaiselta ihan vaan piruilun vuoksi, kun tiesi lakosta. Kolmannen arvelin olevan äitiystävältä treffien sopimiseksi. Soitin tuolle äidille: "Oleks laittanut mulle viestiä, ku mä en voi lukea ku oon some-lakossa?" "No, en oo", vastasi ystäväni. No, saimme treffeistä sovittua ihan perinteisin keinoin!

Soitin puhelun yhdelle some-lakossa olevalle ystävälle! Vaihdoimme kuulumisia, viimeksi olemme nähneet marraskuussa. Puhelussa sovimme, että mahdollisesti nähdään helmikuun lopussa Turussa. Ja näin on käymässä! Seuraava Someton Sunnuntai käynnistyy meikäläisen osalta siis Suomen Turussa. Pitäisköhän maaliskuun loppuunkin alkaa miettiä jotain reissua...

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti nimeltään Leena, jonka perheeseen kuuluu tytär Sesse -13, poika -15 ja Isäihminen -kahdeksankymmentäluku. En yleensä seuraa trendejä, mutta olen innoissani siitä, että tällä hetkellä tuntuu pinnalla olevan epätäydellisyys, minimalistisuus, vastuullisuus, ekologisuus ja hidastaminen! 

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram