Kello tulee yksitoista illalla, kun pinnasängystä alkaa kuulua kahinaa, hyörinää ja pari itkaisuakin. Sitten hiljenee. Jes, taapero jatkoi uniaan, joten niin jatkan minäkin, ajattelen yhä makuuasennossa. Pian kuitenkin itkeskely jo jatkuu, eikä auta kuin nousta silittelemään. Aina kun pääsen takaisin sänkyyn, tyttö havahtuu. Vaikka kuinka olen päättänyt parempien yöunien toivossa, että en ota viereen, teen niin kuitenkin - taas. Jospa näin saisimme edes vähän nukuttua tälle yötä. Kun kello lyö kolme, havahdun kikatukseen ja villiin pyörintään. Auts, sitten tulee jo läpsy päin pläsiä, ja taas nauretaan. Isosisko on yön hämärissä kömpinyt isoon sänkyyn ja alkaa myös heräillä pikkuhyrrän touhuihin. Miehen rento olemus ja unenlahjat ärsyttää. Ei auta kuin hoitaa homma pidemmän kautta, ja aloittaa unen houkuttelu alusta saakka. Huoh, onhan tässä vielä ruhtinaalliset kolme tuntia herätysmelodian kilkatukseen.

Sängyissä venyminen, kymmenet kehotukset, tulipalokiire, niskan ja käsivarren juiliminen sekä kolmen lapsen ja kahden aikuisen ärripurrit värittävät aamulähtöä. Neiti yökukkuja on luonnollisesti vallan lystikkäällä ja aurinkoisella tuulella. Taitaakin olla huumorinaisia tuo pienimmäinen, kunpa vain ottaisi yleisönsä ensi kerralla ilman vastaavaa univeroa.

Lopputulos lyhyesti: esikoinen ehti kuin ehtikin kouluun viime hetkellä, eskari eskariin ennen aamupalan loppumista ja äiti töihin melkeinpä ensimmäisten joukossa - varsinkin kun suurin osa työporukasta on nyt vuorostaan lomalla. Eli hyvinhän se meni, ja nyt parin kahvikupin jälkeen jo vähän naurattaakin.

Kuinkas muilla lomalaisilla arkeen paluu sujui?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, käsillä tekemisen intoa ja arkisen onnen kolahtelua. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram