Kirjoitin aikaisemmin, kuinka isovanhemmat eivät ole läheisesti osana arkeamme. Minulla on kuitenkin kaksi rakasta siskoa, jotka käyvät silloin tällöin kauempaa kylässä. He ovat myös lapsille tärkeitä aikuisia, joiden kanssa on mukava viettää aikaa yhdessä ja sylitellä sohvannurkassa.

Joulun alla odotimme jälleen toista tätiä kylään. Päiviä laskettiin, sitten tunteja ja pian jo minuutteja nenät ikkunaan liimautuneina. "Jes äiti, nyt se on pihassa!" kuului eskarin huuto, jonka jälkeen alkoi kolmen jalkaparin rummuttava töminä portaissa matkalla alakertaan. Ensin täti sai malttamattoman fanijoukon vilkutukset ja hurrailut kynnykseltä pihamaalle ja sitten täyden halihyökkäyksen tuulikaapissa. "Täti täti", kiljui taaperokin sylissäni. Kun pikainen kuulumisten vaihto ja uusimpien taitojen esittelykierros, eli hulavanteen pyöritys, kuperkeikat ja balettimuuvit oli saatu päätökseen, ruvettiin jo kovasti miettimään, mitä kaikkea tädin kanssa voitaisiin tehdä. 

HopLopiin pitäisi päästä tietenkin, niin kuin joka kerta. Sitten pulkkamäkeen, puistoon ja jätskillekin. Oikeastaan mikä vain, mitä sitten loppupeleissä yhdessä tehtiinkin, oli lapsista kivaa - ihan vain kotona oleminen, nukkevauvojen hoitaminen ja lautapelien pelaaminen, kunhan täti oli siinä mukana. Vaikka vain vieressä istumassa. 

Tunnen vanhempana suurta onnea siitä, että lapsilla on elämässään aikuisia, jotka ovat heille läsnä ja joihin he voivat luottaa. Joista hekin niin kovasti välittävät. Tädit, jotka tuovat tullessaan niin paljon iloa ja arkisen seikkailun tuntua. Vaikka surumieli uhkaa vallata joka kerta, kun täti lähtee, olen iloinen, että siskoni - nämä ikiystävät ja päivien pelastajat - ovat silti aina lähellämme, sydämissämme. Välimatkasta huolimatta. Enempää en voisi juuri nyt toivoakaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, käsillä tekemisen intoa ja arkisen onnen kolahtelua. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram