Kova kuume ja särky yhdellä toisensa perään. Influenssa, on lääkäri todennut - rokotuksesta huolimatta. Peiton alla hytisevä nelivuotias päästää ilmoille toiveen: "Voi kunpa äiti voisin nukkua vaan niin, etten enää koskaan heräisi. Sattuu niin paljon." Lapsen sanat saavat minussa aikaan aivan erilaisen säryn. Sellaisen, jolla ei ole mitään tekemistä omassakin kehossa jylläävän taudin kanssa. Pahan olon, joka säteilee paineena rintakehällä, palana kurkussa. Kuumotuksena silmissä. Itkuna äidin sydämessä.

Kunpa voisinkin tehdä enemmän, puhaltaa kovemmin. Ottaa lapsen kivun pois, kauhoa sen kaiken itselleni. Pois joltain niin pieneltä, niin hennolta ja viattomalta. Kunpa voisinkin tehdä enemmän kuin silittää, lääkitä ja hoivata. Antaa muuta kuin juotavaa ja tyynyjä. Toteuttaa toiveita.

Sitä yhtä toivetta en kuitenkaan halua edes ajatella. Silitän ja vastaan hiljaa: "Laita vaan silmät kiinni, pikkuinen. Huomenna on jo varmaan parempi olo". Samaa monta iltaa vakuuttaneena, en ole varma, uskonko itsekään. Yöllä en hievahdakaan. En pysty enää. 

Aamu valkenee kauniiseen auringonnousuun. Tyttö herää, nousee istumaan ja hymyilee. Tiedän jo ennen kuin mittari sen toteaa: kuume on laskenut ja paraneminen vihdoin alkanut. Jospa kamala tauti jättäisi meistä nyt viimeisenkin, rajuimmin sairastaneen.

Influenssan aikana huomasin, kuinka hirvittävän huolestuttavaa oli joka lapsen kohdalla se hiljaisuus. Nyt olen ainoastaan kiitollinen kaikesta metelistä, nahinasta ja muista elämisen merkeistä. Kaikesta siitä, mikä muistuttaa, miten ihanaa onkaan olla taas terveenä koko perhe. 

Kommentit (4)

Anniina / Raidoilla

Olipas kyllä tutun kuuloisia ajatuksia, täälläkin on sairastettu oikein pitkän kaavan mukaan, ei kylläkään influenssaa vaan ihan tavallista flunssaa. Lapsen kipua ja pahaa oloa on niin hankala katsoa, tekisi mieli auttaa mutta keinot ei riitä. Jospa teilläkin pian helpottaa ja koittaa uusi, parempi viikko.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Blogiani värittävät suurperheen arkikommellusten ja kasvatuspohdintojen lisäksi amatöörimaiset leivontakokeilut ja vinkit helppoihin käsitöihin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram