Arki-illat menevät meillä lähes poikkeuksetta seuraavasti: lelujen keräys, yökkärien laitto, iltapalaa nassuun, äidin pakonomainen ruokapöydän siivous, hampipesut ja pisut, isot valot pois - univalot päälle, pienimmäisen nukutus viereisessä huoneessa isompien selaillessa valitsemiaan kirjoja sängyissään, pusut ja hyvät yöt, tutimaan. Lupaankin joka viikko, että viikonloppuna taas luetaan yhdessä ja rauhassa - mikä on oikeasti kivaa! Ennen pikkunelosen syntymää tällaisia lukuhetkiä oli joka ilta, minkä jääminen kiireen ja vauva-ajan uniaikataulusekamelskan jalkoihin vähän harmittaa. On kuitenkin mukavaa, että nykyjärjestely vaikuttaa toimivan ja lapset välillä odottavat hyvinkin innoissaan perjantaita juuri tästä syystä. Tällä porukkamäärällä luonnollisesti tarvitaan sovittelua, demokraattista otetta ja kovempaakin suostuttelua, että kirjavalinnassa päästään eteenpäin. Äidin ikisuokkareita ovat ehdottomasti Kunnaksen kirjat, ja nostinkin ne näin etätyöpäivän lomassa jo valmiiksi ehdolle iltaa varten.

Kunnakset ovat harmillisesti usein pienemmille liian pitkiä, joten niitä luetaan tokaluokkalaisen vastustuksesta huolimatta osissa. Kaikille mieluisia ovat tällä hetkellä ne pari Tatu ja Patu- kirjaa ja Veera-kirja, jotka meiltä löytyy - ovat kyllä jo aika kuluneita, haukkailtuja ja teipattuja. Yksi kestosuosikki on myös yllättäen Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä, joka jotenkin runollisuudellaan tuntuu vangitsevan niin lukijan kuin pienen kuulijan. Ja vaikka se on kirjoitettu kauan kauan sitten, niin tarina on minusta jotenkin kaunis ja ajaton.

Neiti nelivuotiaan yksi suosikki on ollut jo pitkään Prinsessa ja kadonnut onni, jota luettiin yhteen aikaan illasta toiseen. Ja vaikka pojat tätä usein vastustavat, ovatpa hekin rauhoittuneet kuitenkin viereen kuuntelemaan.

Esikoinen tykkää lukea isompien kirjoja, kuten Ella ja kaverit -sarjaa, ja ei voi kun vetistellä sitä näkyä, kun pienemmät tahtovat käpertyä tämän sängylle joskus kuuntelemaan - oli tarina mikä hyvänsä.

Olin tekevinäni viime vuonna oikein ison kirjainventaarion, mutta silti laatikot tursuilevat yli: on Carsia, Lentsikoita, Puhia, Onni-kirjoja, Vau-kirjan sarjoja, Reuhurinnettä, laulukirjoja, ties mitä sekalaisia  tarinoita. Ja kirjoja löytyy keskimmäisten huoneen yhdestä isosta laatikosta, kirjahyllystä ja sängynaluslaatikosta, esikoisen huoneesta parista hyllylaatikosta. En vain jotenkin henno heittää menemään jotain pelkästään tämänhetkisen kiinnostuksen (tai välttämättä kirjan kunnonkaan) perusteella, sillä kun lukuinto tulee, pitäähän sitä olla vaihtoehtoja. Nyt kun vain keksisi paremman säilytyssysteemin - ja mieluiten toki sellaisen, mikä pitäisi itse itsensä järjestyksessä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Blogiani värittävät suurperheen arkikommellusten ja kasvatuspohdintojen lisäksi amatöörimaiset leivontakokeilut ja vinkit helppoihin käsitöihin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram