Kirjoitukset avainsanalla #onnellinenjoulu

Kiireviikot töissä, lasten joulujuhlat, joulukortit, tonttutouhut, kodin laittaminen ja kaikenlaiset ylimääräiset iltamenot. Näistä on viime viikot koostuneet - ihan sen tavallisen arkihulinan kaupan päällisinä. Kun tähän lisätään useiden tahojen kyselyt siitä, mitä hyödyllistä nelikollemme voisi ostaa pukinkonttiin, olen tuntenut oloni kieltämättä vähän jo ahdistuneeksi. Koittanut miettiä pääni puhki, olisiko jotain, mitä kukin tarvitsee. Koittanut keksimällä keksiä neljä sopivaa vastausta jokaiselle kysyjälle - ja mahdolliset vaihtoehdot siihen lisäksi. Ajatukset ihan solmussa sen takia, etten kohta enää muista, mitä olen kellekin sanonut.

On toki mukavaa ja huomaavaista, että halutaan antaa jotain, joka miellyttää saajaansa. Joka ei ole luontoa kuormittava turhake, vaan tulee oikeasti tarpeeseen. Mutta sillon, kun varsinaista tarvetta ei millekään ole, en tiedä, miksi vastausta ei ole erityisiä toiveita on joskus niin vaikea hyväksyä. Onko se niin vakavaa, jos lahja ei ole juuri se toivotuin/parhain/halutuin juttu? Mielestäni ei. Ja jos olisi, niin kenelle - lapselle, vai sille aikuiselle, joka lahjan on hankkinut?

Minulla ei ole tarvetta tietää jokaisen lapsen saamien lahjojen sisältöä etukäteen, sillä uskon yhä vakaasti, että ajatus on tärkein. Pienikin muistaminen missä muodossa tahansa on kiitollisuuden arvoinen ja varmasti myös saajalleen ilonaihe. Joulussa on kyse kuitenkin niin paljon enemmästä. Vaikka itsekin muistan, miten pukkia ja lahjoja kovasti silloin joskus odotettiin, päällimäisenä mieleeni ovat jääneet pohjolan kimaltavat hanget, mummilan pullan ja laatikoiden sekalainen tuoksu, lämpö, nauravat ihmiset ja rauha. Tunnelma on myös se, jonka tahtoisin omien lasteni ensimmäisenä jouluistaan muistavan.

Kommentit (2)

Kolmen äiskä

Tätä äitiä ahdistaa myös ja varsinkin kun kysytään mitä lelua haluaisi, ei jokaisen tarvitse ostaa lelua ja 5v olisi superonnellinen vaikka rusinoista! :D isommat taas ei oikein osaa sanoa mitään tiettyä toivetta mutta mummujen on vaikea ymmärtää että lahjakorttikin olisi ihan ok.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun minusta tuli äiti -blogin lanseeraama Hyvien tekojen joulukalenteri oli oivallinen syy oikein syventyä miettimään, mitä kaikkia keinoja onkaan auttaa muita ja tuoda myös hyvää mieltä näin joulun alla. Tästä on keskusteltu nyt meillä kotonakin paljon, ja etenkin tokaluokkalainen oli kiinnostunut ajatuksesta auttaa lapsia, joiden perheillä on taloudellisesti tai muista syistä vaikeaa.

Muistin, että olemme vieneet joskus hyväkuntoisia leluja Hope-yhdistyksen keräykseen, jolla tuetaan vähävaraisten tai kaltoinkohdeltujen lasten tulevaisuutta lahjoituksin. Katsoin paikkakuntamme keräyspisteen Facebook-sivuilta, olisiko siellä nyt jotain erityistä tarvetta, ja selvisi, että etenkin lämpökerrastoja, ulkovaatteita ja leluja kaivattiin. Vanhin poika meni heti kaapille katselemaan, mitä voisi antaa: fleecetakki ja välipaita ainakin, niillä pysyisi joku toinenkin lämpimänä. Nelivuotias kantoi kekoon yhden rakkaista pehmoleluistaan, ja eskari tahtoi lahjoittaa Posti Pate -lelunsa. Minusta oli ihanaa katsella, miten lapset miettivät ja pohtivat mikä olisi sellainen juttu, mistä saaja voisi tykätä. Huomaten, että omasta antaminen on ihan kivaa ja sillä voi tosissaan tehdä jonkun toisen iloiseksi. 

Lisäksi pakkasin mukaan joitain ulkovaatteita sekä säästellyn vauvan villapuvun - mikäpä sen parempi syy olisikaan siitä luopua kuin tämä. Meillä se ei enää käyttöön tulisi kuitenkaan, mutta lämmittäisi jotakuta pientä toisaalla.

Hyvien tekojen joulukalenterin 18. luukku aukeaa huomenna Isäkuukaudet -blogissa.

Koko kalenterin löydät Kun minusta tuli äiti -blogista.

Ihanaa ja piparintuoksuista joulun odottelua jokaiseen kotiin. Annetaan lämpimien ajatusten ja tekojen kiertää.

#onnellinenjoulu 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.