Kirjoitukset avainsanalla parisuhdeaika

Koin eilen ihanan yllätyksen, kun mies ilmoitti töistä päästyäni, että mummi on tulossa hoitamaan lapsia. Lähtisimme vuosipäivän kunniaksi ulos, ja ihan kahdestaan. Meillä nämä tilanteet ovat harvassa, ja edellisestä kerrasta onkin kai jo niin pitkään, etten edes muista sitä. Koska aikaa ei ollut hirveästi, päätimme syödä kotona ja pyhittää tämän irtioton kahville ja jälkkärille.

Kaupungin joulukatu oli kaunis, ja se näytti jotenkin ihan erilaiselta nyt, kun sitä pääsi fiilistelemään rauhassa, käsi kädessä. Vaaleansinisiä valoja puissa, suuri joulutähti aukion keskellä, putoilevat pisaravalosarjat kattojen reunoilla. Myös kahvila, mihin menimme oli tunnelmallinen ja kiireetön. Kahvit ja herkut tarjoiltiin meille pöytään, mikä tuntui erityisen mukavalta.

Enpä muista, milloin olisin viimeksi juonut kokonaisen kupin kahvia ihan rauhassa, rakkaani seurassa, ilman hoputtamista, kinastelevia lapsia tai työpapereita nenän edessä. Miten mieskin näytti aivan eri tyypiltä, siinä istuessaan rennosti tuolin selkään nojaillen. Miten meillä olikin yhtäkkiä paljon muutakin puheenaiheita kuin hoitoajat, kauppalista, laskut ja lukuisat muistilistat. Vähän sieltä mahan pohjastakin kutkutteli. Aivan kuin silloin ennen, kun olimme vain me kaksi. 

Tämä pieni nautiskelutuokio oli kaikin puolin täydellinen hemmottelu juuri meille, juuri nyt. Saimme irtautua hetkeksi arjesta, jouluhulinasta ja kodin rutiineista. Olla muuta kuin äiti ja isi. Olla taas me. Muuta en olisi osannut edes kaivata.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.