Kirjoitukset avainsanalla turvallisuuden tunne

Kurvaamme aamuhämärissä päiväkodin pihaan. Vanhin kirmaa salamana ovesta ulos ja vieressä olevan koulun suuntaan meidän muiden jäädessä setvimään, ketkä kolmesta pääsevät sylikyydillä sisälle tällä kertaa. Nappaan taaperon ja kassit kainaloon, ja kuulen, kuinka miehen neuvottelut selän takana eivät tuota tulosta. Niinpä hän nappaa sekä tytön että eskaripojan käsivarsilleen - toisen oikealle puolelle, ja toisen vasemmalle.

Sisällä toimimme tuttujen rutiinien mukaan. Ensin saatellaan halauksin eskari, sitten taapero ja viimeiseksi tulee tytön vuoro. Tätä jännittää yhä, vaikka päiväkotia on takana tauon jälkeen jo jokunen kuukausi. Tällä kertaa äidin syli on parempi, ja se kuljettaa tytön käsipesun kautta oman ryhmän ovelle. Vastassa on tutut kasvot, jotka kirkastuvat yhtä aikaa tytön kasvojen kanssa. Hoitotäti kysäisee tuutko syliin?. Pieni nyökyttelee kainosti ja käytännössä katsoen loikkaa käsivarsilta toisille heleän kikatuksen siivittämänä. Sitten hän painaa otsan tädin otsaa vasten ja rutistaa oikein kunnolla. Tädin silmät vähän kiiltelevät. Äidinkin sydän on yhtäkkisen onnellinen ja olo rauhallinen. Tytöllä on siinä niin hyvä ja turvallinen olla.

Heipat sanotaan iloisesti ja kaksikko lähtee ikkunaan jo odottelemaan viimeisiä vilkutuksia. On huojentavaa tietää, että lapsella on päiväkodissa kaikki hyvin. Hänellä on joku, kehen luottaa. Joku, jonka sydämeen myös hän on tehnyt oman paikan.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.